Turku Top Dog Show 21.01.2017

– ERI SA PU1 VAK1 ROP CACIB –

"3 years old. Excellent proportion of body, nice head with parallel lines. Nice eye expression. Excellent topline & tailset. Correct front nice forechest. Good angulation, typical movement. Excellent coat!" - Tino Pehar

Näihin kuviin ja tunnelmiin, Reskon kenties viimeinen kehäkäynti Suomessa kovin pitkään aikaan. Nyt nenä kohti uusia tuulia (=ulkomaita) ja harrastuksia! Ryhmäkehään juostessamme fiilis oli mahtava, Resko juoksi edelläni lujaa kuin ravihevonen ja taustalla soi Paula Koivuniemen Sata kesää tuhat yötä. Suuren maailman meininkejä. Vaikka meitä ei jatkoon valittukkaan, niin tunnelma oli loistava. Olen ihan sanattoman ylpeä Reskostani, se on kuitenkin minun ensimmäinen snausteri jonka kanssa on käyty osin kivikkoinenkin tie tähän pisteeseen päästäksemme, että se saa muilta kehuja käytöksestään niin autossa (ajeltiin viikonloppuna n. 1300km) kuin näyttelypaikalla kuin hotellissakin. 

Kirjoitan talteen myös ikävämmän välikohtauksen näyttelypaikalta; oltiin Reskon kanssa käyty kehässä ja kerätty kamppeet ja menossa siskojeni luokse yorkkikehälle toiseen halliin. Snautseristikaverini kantoi Reskon kevythäkkiä kulkien oikealla puolellamme ja me käveltiin käytävää pitkin pois meidän hallista, Resko minun oikealla puolellani todella lyhyessä hihnassa ja ketjupanta kaulallaan. Yhtäkkiä kaverini ohi ryysäsi hyökkäävä rotikkauros, joka tuli Reskolle niskaan oikealle puolen. Huusin kuin minua itseäni olisi purtu ja kirosin ääneen, rotikan omistaja onneksi pääsi tilanteen tasalle ja sai omansa pois meidän kimpusta ja tilanne oli nopeasti ohi. Menin ihan puihin enkä saanut sanoja suustani ja rotikan omistaja vähän hätääntyi ja pahoitteli kamalasti ja kyseli että ei kai hänen koiransa päässyt puremaan, ei kai snautseriin tullut reikiä? Olin ihan jäässä ja änkytin sille naiselle vaan jotain että "ihan totta ihan totta pidä se koirasi siellä.." Kaverini sanoi että ei otettu osumaa ja niin me lähdettiin pois paikalta. Minun kädet ja jalat alkoivat tutisemaan hetken kuluttua kuin viimeistä päivää ja kertasin tilannetta mielessäni. En nähnyt sitä rotikkaa ennen kuin se hyökkäsi Reskon kimppuun vetäen omistajansa perässään. Ihan hiton kamalaa, kuinka avuton siinä itse on. Kuinka pieni isokokoinenkin snautseriuros on rotikkauroksen rinnalla... Reskosta ei onneksi löytynyt muuta kuin kuolaa ja räkää rinnuksista, mutta puhutaan ihan senttimetreistä - jos se iso uros olisi päässyt hihnassaan pidemmälle niin Reskossa olisi nyt reikä pahassa paikkaa. Hyvä muistutus itse kullekin; se ei isossa koiratapahtumassa riitä että pidät omaasi silmällä, pakko on tarkkailla myös potentiaalisia oman koiran haukkaajia käytävien reunoilla, joiden omistajat puuhaavat jotain muuta siinä samalla niin että huomio oman koiran antamista signaaleista herpaantuu. Meille ei luojan kiitos käynyt lopulta kuinkaan ja Resko on luonteeltaan niin armoton puupää ettei sen maailma romahtanut tuosta hyökkäyksestä edes hetkeksi; sehän oli välittömästi valmiina antamaan hyökkääjälle kaksin käsin turpaan. 

Kajaani KV 2017

Niin kävi, että Kasko "teki Kaskot" taas Kajaanissa :-)

ERI SA NUK1 PU2 SERT VARACA

Tuomarimme Birgitta Hasselgren oli ihan yhtä tiukka kuin kuvittelinkin; vain kolme koiraa seitsemästä sai SA:n, ja saman verran hän jakoi myös EH:ta. Jännää, mutta hienoa - olin jo aivan mielissäni ERI SA:sta, jee! :D Kasko esiintyi todella kauniisti, vaikka hetkeä aiemmin se kieltäytyi täysin liikkumasta kun lattiassa oli pissatahroja. Kake on sellainen siisteysintoilja, että ei ota askeltakaan jos alusta on likainen. Kaikki eritteet yököttävät sitä. Pikkuisen siis jännitti viedä tyyppiä kehään..

Tuomaria viehätti erityisesti Kaskon pieni koko ja ryhti ja sen luonne :D hän kysyikin minulta, että onko koirasi aina näin iloinen? Naurahdin vaan että juu kyllä se on, sellainen se vaan on.. Kaskolla oli siis tosi hauskaa kehässä ja se onneksi näkyi myös muille, häntä ja peppu hetkuivat ja hytkyivät joka välissä niin paljon ettei mitään järkeä. Sellainen rakas pieni ilopilleri se on.

Seurueemme (eli siskojeni) yorkit pärjäsivät myös; meidän viime kesän lainapentumme Kirppu oli ROP-pentu ja sai KP:n. Kaskon "sisko" Sissi-yorkki sai myös todella imartelevan arvostelun ja oli pn4. Nyt me kai vaan ootellaan että kahden sertin Kakkis täyttää ne maagiset 2 vuotta ja katsellaan minne mennään näyttelemään sen jälkeen. Kesän suunnitelmiin kuuluu myös muutama reissu Ruotsiin, kuten viime vuonnakin :) Alla Kaskon tämänkertainen arvostelu:

"Hyvä pää. Hyvä kaula ja ryhti. Toivoisin enemmän eturintaa ja raajoihin vahvemman luuston. Hyvä ylälinja. Hyvät takakulmaukset. Hyvä turkki. Kantaa itsensä hyvin. Kauttaaltaan hieno kokonaisuus."

videot: Karoliina N. - kiitos!

Vuoden 2016 loppu pähkinänkuoressa

Me on reissattu. Me on käyty päiväreissu Helsingissä junalla Kolarista (n. 30h junassa), koska Rekusta saattaa tulla julkkis - siitä lisää myöhemmin tämän vuoden aikana. Me on oltu kolme viikkoa Ylläksellä (allekirjoittanut oli töissä koko lomansa) ja tunnettu -42*C pakkaset ihollamme. On muuten niin hyytävän kylmää, että iPhonella ei oteta ensimmäistäkään kuvaa ulkona (se sammuu välittömästi). Mutta nyt me ollaan taas Oulussa, kotona.

Resko matkustaa junassa _niin hienosti_. Mitään valitettavaa mulla ei myöskään ole snautserin käytöksestä keskellä kiireistä Helsinkiä tai siinä bussissa johon nousimme Pasilassa ja joka täyttyi seuraavalta pysäkiltä ääriään myöten ihmisiä (Resko makasi edessä istuvan ihmisen alla, jaloissani maaten, eivätkä muut edes tienneet että heidän kanssaan tässä tonnikalapurkissa matkustaa hurja suojelusnautseri). Menomatkalla Kolarista Helsinkiin Resko takasi yöunet minulle ja toiselle yksin matkustaneelle nuorelle naishenkilölle, jota joku pervo oli tullut ravintolavaunussa ahdistelemaan. Konnari oli ohjannut hänet koiravaunuun ja sanonut että siellä on suojelukoira, voit mennä sinne nukkumaan! Ja Reskohan suojeli. Minun oma musta parrakas suojelusenkeli. (Toim. huom. Kasko oli tällä välin poikaystäväni kaverina Oulussa ja heilläkin oli mennyt tosi hienosti kahdestaan!)

Helsingin reissun jälkeen oltiinkin tiukasti kiinni työläisen arjessa ja koirat jäivät vähemmälle huomiolle. 10 tunnin työpäivien jälkeen ei varsinaisesti jaksa mitään ylimääräistä. Onneksi molemmat koirat ottavat myös lomailun ihan iisisti, eivätkä tule läpi mökin seinistä vaikka viettävätkin liian paljon aikaa vaan keskenään tylsästi oleskellen. 

Jouluna mökillämme oli monta ihmistä ja melkein yhtä monta koiraa. Joulu oli ihana ja se meni ohi hujauksessa. Siitä matka jatkui kohti uuttavuotta. Joka sekin meni hyvin. Kumpikaan koiristani ei ollut paukkeesta moksiskaan - Resko muutaman kerran koitti katsella että mistä pamahdukset tulevat, mutta sekin unohti mokomat epäilyttävät vandalistit pian. Kasko vietti uudenvuoden, kuten vuoden kaikki muutkin päivät, omassa suloisessa Kasko-kuplassaan, jonne ei rakettien pauke tai mikään mukaan kuolevaisten meteli yllä. Ja Kasko muuten törmäsi (melkein kirjaimellisesti) vapaana lenkkeillessään (Resko oli narun päässä onneksi) johonkin bordercollieen, mutta onneksi kerkesin käskeä sen takaisin niin Kake veti uukkarin ihan parin metrin päässä toisesta koirasta ja jätti sen sinne. Ja toisena päivänä Kaskon ollessa irti ilmestyi nurkan takaa kaksi ihmistä lumikenkineen, mutta Kake pomppi iloisena minun luokseni kun kutsuin sen lähelle kytkeäkseni hihnaan. Se on NIIN superhieno pieni käppänä, niin fiksu ja niin minun koirani.

Tänään oli onnistunut perjantai 13. pvä. Huomenna heräämme Kaskon kanssa viimeistään neljältä aamuyöstä, hyppäämme siskojeni kyytiin ja ajelemme porukalla Kajaaniin koiranäyttelemään. Kehässä on tosiaan vaan Kake Kakkiainen, koska Resko on aikalailla kerännyt Suomesta kaiken mitä kerätä voi. :-) (ps: laitan vielä erillisen postauksen vuoden 2017 tavoitteista..)

Ja ai niin! Huiputettiinhan me Kuertunturi vielä kolmannen kerran tälle vuodelle; siitä näkyi joku kuvakin tuossa yllä. Ja sain joululahjaksi omat lumikengät kepon vanhemmilta!!