Tättärää, kilometrejä viikonlopulle kertyi melkein tuhat!
Ajeltiin lauantaina poikien kans Joensuuhun ja yövyttiin tuttujen ihanalla kesämökillä (joka oli muuten järven rannassa, Resko rakasti elämää siellä). Sunnuntaina treffattiin kasvattaja-eläinlääkäri-Martina puolenpäivän aikoihin ja Resko sai piikin kankkuun ja pääs unten maille. Martina nyppäs snautserista muutaman tursottavan karvankin pois, ennen läpivalaisua.
Lyhyestä virsi kaunis: lonkat jotain B:n ja C:n väliltä (vähän matalat maljat?), kyynärät nollaa ja selässä ei näkynyt mitään vikaa. HUH. Kun perusoletus on että koiralta löytyy vain yksi lonkkamalja ja selästä puuttuu tärkeitä osia, on ainoat aidot tunteet tällä hetkellä helpotus ja tyytyväisyys. Martina lupaili, että tällä kropalla pärjää ja kestää harrastaa ja treenata niin paljon kuin haluaa. Onneksi Muskelimasalla on kankuissa paljon lihasta, niin nekään eivät pahemmin huoleta.
Saapa nähdä, mikä tuomio Kennelliitosta tulee - kuulemma sitä ei tarvi odotella montaa viikkoa. Ehkä jo tällä viikolla tulee lasku maksettavaksi ja tulokset KoiraNettiin. Jees :-)
Resko toipuili krapulastaan matkalla Joensuusta Ouluun ja oli tavallista puheliaampi koko sunnuntain. "Vöyvöyvöy, ouu, kurrr, piiiiiiip, piuuuu, hömhöm". Mietin jo miten suhteellista kaikki on - olen pitänyt Reskoa normiarjessa aika moniäänisenä kaverina, mutta känninen Resko se vasta osasikin aukoa suutaan. Onneksi hiljeni tähän maanantaiaamuun mennessä omalle tasolleen :D
Menomatkalla pysähdyttiin kuskin toiveesta ja koirien pissapysähdyksen nimissä Jättiläisenmaassa Kivesvaarassa (joo, en tosiaan tiedä kenet on päästetty nimeämään näitä paikkoja..). Aika hulppeat maisemat, ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Alla pari otosta reissulta:
4 kommenttia:
Varmaan helpottava tietää, että poika on terve harrastuksia ajatellen.
Kännikalat on semmosia, toivottavasti ei laukonut hävyttömyyksiä ;)
Jejee, hyvä Resko!
Pisti miettimään pysähdyittekö tosiaan maisemien vai paikan nimen takia :D
Kyllä tippui kivi sydämeltä, vaikkei lonkat nyt ihan priimaa ollutkaan. Eniten jännitin Reskon selän kohtaloa, kun niin paljon on kuvattu mustia keskareita "viallisiksi". Toivottavasti Kennelliittokaan ei näe siellä mitään huonoa. Resko ei onneksi ole ikinä oireillut näkyvästi kipuja tai muita ongelmia, joten haluan uskoa että tämä kroppa kestää yhden snautserin elämän. :)
Pysähdyksestä pitää kysyä kuskilta, mie istuin tämän reissun vaan apukuskin penkillä :D
Lähetä kommentti