torstai 21. marraskuuta 2013

So many reasons for you to be smiling

Kun kouluahdistus ja suunnilleen kaikki muutkin syyt tuntea olonsa sietämättömäksi saavat yliotteen, on viimeistään aika pakata itsensä ja pappakoira tarpeeksi monen vaatekerroksen alle ja lähteä pitkälle lenkille Ruotsin puolelle uusia lenkkipolkuja etsimään, pakkasesta huolimatta. Niin me tehtiin tänään.

 
Elämä vanhan koiran kanssa on mukavaa, ei tarvi arvuutella reaktioita tai tunnustella rajoja. Kun päästään pois keskustan hälinästä, päästään meidän mukavuusalueelle ja ikävät jutut unohtuvat ainakin hetkeksi. Amorin reipasta liikettä seuratessa unohtaa äkkiä myös sen, että nuo pienet käpälät ovat kuljettaneet Herrapartaa ihan pian kymmenen vuoden ajan, suurimman osan ajasta tehden jälkeä omien jälkieni vierellä. Sama häntä on kerännyt kuurapeitteen talvesta toiseen. Amor on mulle niin kovin tärkeä ja aika menee liian nopeasti. 40 päivän päästä sen ikää merkataan kahdella numerolla. Onneksi ne on vaan numeroita, eikä Amor niin maallisia asioita mieti mennessään hetkestä toiseen. Vaikka uni onkin nykyään syvempää ja leuan alla kasvaa enemmän hopeaa kuin koskaan aiemmin.

3 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

Kirjoitat niin kauniisti parhaasta kaveristasi. Vanhat koirat on niin ihania ja juuri kuten kirjoitit, elämä niiden kanssa on helppoa. Kumpikin ymmärtää toisiansa :) Minun ensimmäinen kääpiösnautserini eli melkein 14 vuotiaaksi. Yhden menetin vain 9 vuotiaana. Nyt tuo Riia täyttää helmikuussa 13 vuotta. Jalka ei enää nouse yhtä kevyesti ja uni maittaa paremmin, mutta muuten vointi on kohtalainen. Lenkkien kirittäjänä sillä on 6-vuotias Tikru. Toivon sinulle ja Amorille vielä monia yhteisiä lenkkejä ja muuta puuhastelua :)

Sirkku kirjoitti...

Näitä juttuja on vain aina yhtä ihana lukea <3

Jonna kirjoitti...

Ihana päivitys ja Amor on niin huippu! Pappakoirissa vaan on oma viehätyksensä. Toivottavasti nähdään pian, on jo melkoinen ikävä teitä :)