Mitä koiralla mielessä

Miten muutenkaan viettäisimme kauniin maanantaipäivän, kuin istuen sen kahdestaan kaksikerroksisen linja-auton yläkerrassa. Toivottakaa onnea.. seitsemän tunnin tuska alkakoon!

Kun nyt tuli puhetta

Eräällä keskustelupalstalla tuli aiheeksi Nuoret pennunostajat.

Kääpiösnautseri Amor siirtyi kasvattajalta minun nimiini ollessani vasta 10vuotias.

Riippuen ihmisestä ja taustajoukoista, sanoisin.

Meillä on aina ollut koiria, terriereitä, pystykorvia.. Amor on nyt ollut mulla 5½ vuotta, me täytetään ens joulukuussa molemmat yks vuosi lisää - Amor 6 vuotiaaksi ja minä 16 vuotiaaksi. Ikäeroa meillä on tasan kymmenen vuotta ja kymmenen päivää..
Näihin vuosiin on mahtunut vaikka mitä, ja usein olenkin ihmetellyt miten kasvattaja luotti niin, että sain koiran omakseni (vaikka äiti tietysti nimiä pisteli papereihin ja auttoi muutenkin suuresti). Itse en välttämättä sen ikäiselle koiraa myisi.
Pitää kuitenkin sanoa, että olen niin kiitollinen siitä, että sain oman koiran 10vuotiaana. Amor on kulkenut mukana kaikkialla ja se on mulle kaikki. Se on kuin puolet minusta toisessa paketissa, ajatus, ystävä. Antanut mulle paljon enemmän kuin ikinä voisin sille antaa. Tärkeistä tärkein. Miten olisinkaan selvinny kaikesta ilman tuota ystävää, aina olen saanut läheisyysterapiaa kun on ollut paha olo ja aina saa itkeä tuon elukan turkkiin kun kaikki menee päin persettä. Ja itse sanoisin, että Amor on kasvattanut minusta vastuuntuntoisen nuoren. Olen aina ollut omistuksenhaluinen koiraa kohtaan, nykyään maksan ruokakulut ja eläinlääkärissä käynnit (no, = rokotukset) itse ja ulkoilutan, koulutan koiran kokonaan itse. Ja olen aika tyytyväinen tilanteeseen, ihana tunne kun voi edes leikkiä pärjäävänsä kokonaan itsenäisesti koiran kanssa näinkin nuorena. Amor on minun.

Jälki ihan hukassa

Huomasin, ettei Amor enää ymmärrä ollenkaan makkarajälkeä, hakee ilmavainua vain eikä ymmärrä, ei keskity.

Huomasin kuitenkin jotain yllättävää, tuo osaa seurata hihnassa: se istuu kun pysähdyn, käännöksissä se pysyy paikallaan hyvin, kulkee suorassa, kun nopeutan kävelyä niin koirakin nopeuttaa... mutta ei vieläkään ota minuun katsekontaktia. Mutta no, huomattava edistysaskel tämäkin! Missäköhän välissä tuo on oppinut oikeassa paikassa liikkumisen, kun aina ollaan vaan yritetty opetella kontaktia? Mukava yllätys tämä oli huomata jokatapauksessa.

Kotona, lopultakin!

Kello on 01:46 ja noin tunti sitten kotiuduimme. Yhdeksän tuntia (jos ei enemmänkin?) tuli vietettyä tänäänkin autossa ja voin vain sanoa, että riittää juu autoilut mulle vähäksi aikaa!

Ja huomasin muuten, että Amorin oikea tassu kuumuu rasittuessa (eilen heittelin yöllä palloa = kannuksen kohdalta tulikuumana) ja tänään sama homma. Voi pska.. Pitää kattoa pari päivää että alkaako se vaivaamaan itse koiraa. Tällähetkellä se ei vaikuta kipeältä, mutta jokin siinä on vikana kun Amor nuolee ja kirputtaa tassuaan.. siksi sillä onkin pieni side siinä, eipä tuo tunnu haittaavan.

Etelän reissu on jokatapauksessa nyt tehty ja kuvia on PALJON :)

Laivakoira Amor

Eilinen päivä oli kyllä unohtumaton.

Vietimme päivän purjehtimalla Inkoon saaristossa, ensimmäinen kerta laivassa/veneessä Amorille ja minullekkin vasta toinen. Sää oli upea, aurinkoa ja sopivasti tuulta. Kokonaisuutena retki meni hienosti, ei jäänyt mitään valitettavaa (päin vastoin) ja Amorkin yllätti kaikki mukana olleet rauhallisella ja tottuneella käyttäytymisellään.

Lähdimme yhden maissa rannasta kohti merta ja aurinko paistoi. Määränpäähämme oli vastatuuli, joten menomatka sujui moottorilla. Amor ei välittänyt pahemmin mistään, istui vuorotellen sylissäni ja isän ja äidin sylissä tai ihan vaan matolla, istuimme meno- ja tulomatkan Amorin kanssa veneen keulassa ja voi miten hienolta näytti kun aallot löivät venee keulaan.. (kuulostipa kliseiseltä)

Rantauduimme jollekkin kallioiselle saarelle, syömään ja ihmettelemään. Amor sai juosta vapaana saarella - koska vaikka saari oli suuri, niin ajattelin ettei se kauas täältä pääse karkaamaan kuitenkaan. Enkä kyllä edes yllättynyt kun huomasin kuinka tiiviisti Amor pysytteli ihmisten seurassa - kenties makkaroiden grillaamisella ja syöttävillä käsillä osuutta asiaan? Koska Amor sai aamula pienemmän ruoan kuin yleensä, välttääksemme oksentamisen veneessä (ylivarovaisuutta, juu..?) niin pakkasin Amorille mukaan annospussillisen markettiruokaa, sellaista lihamömmöä jota Amor muuten rakasti, selvästi uusi lemppari! Amor söi sitten mössönsä saarella ihmisten nauttiessa uusista perunoista, sipulista, makkarasta, pihveistä, sillistä.. jne. Tämä pysähdyksemme kesti useamman tunnin ja ehdimme Amorin kanssa tutustua suureen saareen aivan kiitettävästi. Kaunis se saari oli, todella kaunis. Kun sitten (ilta)päivällä keräsimme tavarat kasaan ja pakkaduimme takaisin veneeseen, huomasin että Amor nuolee oikean etujalkansa kannusvarvasta aivan kauheasti ja tassu oli kuuma. Säikähdin kauheasti kun huomasin että tämä kannus muljui aivan luonnottomasti joka suuntaan verrattuna toisen etujalan kannukseen! Pistin sitten huivini tassun ympärille, ettei koira nuolisi.. Onneksi koira ei missään vaiheessa ontunut, varonut tassuaan tai tuntunut kipuilevan.

Illalla olimme sitten määränpäässä ja kävimme tapaamassa erästä tuttua jonka jälkeen takaisin veneeseen ja paluumatka saattoi alkaa. Amor ei muuten tässä vaiheessa enää yhtään nuollut tassuaan kun poistin huivin ja käveli ihan reippaana omana itsenään tuttumme luokse ja pois. Helpotuksen huokaus..

Paluumatkalla meillä oli sopiva tuuli eikä moottoria tarvittu kuin joissakin kohdissa. Nukuimme Amorin kanssa kannella, keulassa jälleen siis. Amor nukkui välillä minun kaulani päällä ja välillä mahani päällä, välillä vieressäni ja välillä kainalossani. Poika oli tässä vaiheessa jo hyvin väsynyt. Kotimatkaan meni paljon kauemmin kuin menomatkaan, kenties koska olimme täysin tuulten armoilla.. Se oli kyllä huima tunne, kun makoilit silmät kiinni ja kuulit vain meren ja tuulen äänet. Loppumatkasta Amor jälleen pirityi ja leikimme vähän - Amor lähinnä nipistellen minua käsistä hampaillaan ja tökkimällä kuonollaan naamaan.

Palasimme lähtölaiturille auringon juuri kadotessa horisonttiin ja ilman alkaessa viiletä. Amor lähti veneestä sylissäni ja kun laskeuduimme Inkoon nurmikolle, niin koira meni suoraa päätä nostamaan jalkaansa puuhun. Kerrassaan hieno päivä, upea päivä ja onnistunut.

EOS 50D ja ixus olivat mukana, kuvia otin yllättävän vähän - kenties, koska kerrankin tajusin nauttia tilanteesta enkä vain miettinyt mistä ottaisin kuvia. Kiitos kaikille mukana olleille ja kiitos ennenkaikkea matkan "tarjoajalle", ja kiitos että Amor sai lähteä mukaan. Yllättävän paljon ihmisillä näkyi veneissä koiria kellukkeet päällään.

Muutaman ixuskuvan tähän alkuun lätkäsin, olen vieraalla koneella joten siksi en ala canonin kuvia tänne laittamaan. Saatte koosteen koko lomareissustamme sitten kun olen kotona.. eli mahdollisesti sunnuntaina.

Kuluneesta viikosta

Ilokseni voin kertoa, että vaaleanpunainen unelmani jätettiin Helsingin verkkokaupan huoltoon. Onnea kesti kaksi päivää.. tietokone hajosi. Tämä kommentti tulee tuttujen koneelta, me ollaan Inkoossa! Lomamme venyikin oletettua pidemmäksi ja tämän viikon vielä olemme tien päällä.

14.7.2009 ostin uuden kameran, Canon EOS 50D..

Meillä on uusi vaunu ja minulla on uusi kamera (ja tietysti se uusi kone joka on huollossa). Näin meille, olen viikon jo ollut ilman nettiä ja voin vain sanoa että hankalaa tämä on ollut!

Näin siis täällä. Amorin kanssa oltiin eilen päivä metsässä, ensimmäistä kertaa elämänsä aikana uskalsin päästää sen irti metsässä. Näimme hirvien syömiä puunrunkoja, ja kaikkea muuta isoihin metsäneläimiin viittaavaa retkellämme lehtometsässä. Ja Amor nautti.

Seuraavat kuulumiset tulevat mahdollisesti ensiviikolla, kun pääsen kotiutumaan Tornioon. Perjantaina olisi tarkoitus ilmeisesti lähteä tämän Inkoossa asuvan perhetuttumme kanssa purjehtimaan ja tutkimaan tätä maailmankolkkaa. :-)

Matkakuulumisia

Tällä hetkellä kirjoitan autossa, matkalla Vaasasta Poriin. Amor nukkuu jalkatilassa. Eilisen aikana ajoimme Torniosta Pietarsaareen, löydettiin sitten kymmenen maissa sopiva leirintäalue yöpymiseen.. Ajoimme Kalajoen kautta, siellä oli kaunista! Syy, miksi matkamme on näin siksakkia (Porista auto kääntyy kohti Tamperetta) on, että me etsitään sopivaa asuntovaunua. Tampereella olisi toki mukavaa ostaa vaikka lippu yhteen laitteeseen Särkänniemessä, tahtoisin kovasti Tornadoon!

Viime yö meni tosi hyvin vieraassa mökissä. Amor on niin mielettömän hyvä reissukoira, autossa se nukkuu tai istuu sylissäni maisemia katsellen ja tauoilla se on mm. juossut vapaana keppien perässä, käynyt vaunukaupoissa, kerännyt lässytystä ja rapsutuksia vierailta! Eli todella reipas on tämä pikkumies ollut.. en voi valittaa.

Oulusta käytiin muuten alkumatkasta hakemassa mulle tämä pikkuinen läppäri jolla nyt datailen (Samsung NC10 vaaleanpunisena) ja tähän nettitikku ja hiiri. Jee =)

Lähtö siirtyi isän töiden vuoksi, huomenna tiedossa aikainen herätys ja nukkumista autossa

Tänään pesin Amorin jalat, mahan ja pään.. äidin pyynnöstä. Kuulemma ei huvita istua päivää autossa haisevan koiran kanssa!? Eihän Amor haise! :-D Vai onko siihen muka vaan tottunut..

Kohta sitä mennään

Kuullaan viikon päästä!
Vaviskaa pääkaupunkilaiset - Amor on tulossa ;)

Mitä pieni snautseri tarvii viikon reissulle mukaan?

Amor viimeyönä lenkillä (IXUSlaatu!)

Kuulin eilen, että lähdemme tiistaina (=huomenna) viikoksi kiertämään etelä-suomea. Jahas :D Onneksi omistan autoilusta pitävän koiran jota ei uudet paikat ja tilanteet hätkäytä.. Luvassa siis netitön viikko, en kyllä tiedä miten kestän sen!
Tänään löytyi taas Amorin pissat sisältä.. hitsi - pitkästä aikaa se merkkasi sisälle :/ Tätä ei kaivattu.. No, jotain hyvää siitäkin seurasi: sain pitkään toivomani lapsiportin huoneeni oveen! Nyt Amor ei pääse karkaamaan yöllä (en viitsi pitää ovea kiinni kun tulee niin kuuma huoneessa kesäisin) tekemään pahojaan, muahahha :-D

Lista

• ruokaa ~ 7 päiväksi + vähän makupaloja
  
• metalliset kupit
• kaksi hihnaa ja saman verran pantoja (olen oppinut että aina kannattaa olla varalta useampi mukana!)
• kevythäkki
• puruluita tylsiin hetkiin
• kyypakkaus!
• passi (vaikka tuskimpa tarvitaan)
• sadetakki
• tarvisko jotain punkkipihtejä tms. kun kerran etelään ollaan menossa? En osaa yhtään arvioida kun täällä tuo koira asuu heinikoissa ja pelloilla eikä ikinä yhtään punkkia ole löydetty - ja tuskin nyt lomalla olis tarkotus tunkea tuota mihinkään puskiin?

Loppukevennykseksi kuvatodiste - mitä tapahtui kun vuoden verran paikallaan jumineet häntäkarvat alkoi nyt irrota ja omistaja huomasi sen.. No, pitäähän se nyppiä kun irtoaa, mutta kauniiksi tuota jälkeä EI voi sanoa! Suorastaan kauhea.. Ei ikinä, ikinä ennen ole Amorilla ollut näin kaljua kohtaa.

Koiranäyttelyihin tarvisi näyttelykoiran?

Mulla on nyt parin viikon ajan ollut mielessä sellainen hullu ajatus, kuin että mitä tapahtuisi jos veisin tuon tynkäkarvasen kehään? Vuosi sitten käytiin viimeksi ja peräkkäisistä näyttelyistä EH ja H - ensimmäisessä arvostelussa tasapurennasta maininta, seuraavassa sanottiin että hyvä purenta. Mutta kun ongelma on tämä:

http://www.lamigras.nu/uploads/pics/jaguar_03.jpg
Tuossa kuva Amorin kasvattajan eräästä menestyneestä koirasta
(Baltic Winner 2005 ESTUCH RUCH LITUCH INTUCH ROMCH LAMIGRAS BLACK JAGUAR)


Ja tässä Amor, hehkeimmillään..
Onko näissä kahdessa koirassa muka MITÄÄN samaa? :-D

Eihän siinä kyllä mitään järkeä olisi.. sijoituksia olis turhaa toivoakkaan. Mutta jos hyvän arvostelun saisi? Koska kylmä faktahan on se, että Amorilla on erinomainen karkea turkki.. ja siihen ne erinomaisuudet rajoituukin!

Melkolailla tasan viisi ja puoli vuotta

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisemmin
ja lukisin puolestasi rukouksen.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun astuvan ovesta ulos,
rutistaisin sinua lujasti
ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.


Niin se aika vain juoksee. Amor on nyt aikalailla tasan 5½vuotias.. vasta se oli juuri täyttänyt viisi.. Siis mitä ihmettä? Sydän repeää ajatuksestakin, että jonain päivänä on kulunut ne viisi ja puoli vuotta Amorin lähtemisestä. Huh, ei sitä saata edes ajatella.