Käytiin lauantaina kevyt 10 tunnin reissu Piteåssa.. Tähän sisältyi koiranäyttelyiden lisäksi vähän muutakin, mutta pitkä reissu enivei! Kasko esiintyi todella kauniisti, liikkuikin paremmin kuin varmaan kertaakaan ennen. Tällä kertaa se riitti ERI AVK2-sijoitukseen! Melkoinen nousu siitä H:sta siis, hehheh. Serti tuli Suomeen, sen nappasi VSPnä ollut musta Nero-poika kaverien leiristä :)
Tuomarina oli mukava setä Kurt Nilsson, joka arvosteli Kaskon näin:
"Erinomainen pää ja ilme. Erinomainen kaula ja selkä. Ajatuksen matalajalkainen. Hyvin kehittynyt etuosa. Hyvät kulmaukset. Hyvät liikkeet, hyvät jalat ja liikkeet." ERI AVK2
Meitä ja muita jäi vähän ihmetyttämään Kaken edelle sijoitettu uros, joka sai myös sileän ERIn. Koira oli Kaskoa monta senttiä korkeampi ja aika epäsiististi trimmattu (tämän sanoi handleri itsekin ennen kehään menoaan). Kuulin sittemmin analyyseja siitä, miten koiran handleri nyt sattui olemaan tuomarin ystävä, samanikäisiä miehiä, molemmat ruotsalaisia snaupin-tuomareita. Mutta sellaista se on, voin sanoa olleeni vilpittömän onnellinen tästä ERIstä sen Kiuruveden tyrmäyksen jälkeen :D Hurraa!
Tänään sitten käytiin esimerkkikoirakkona tulevalle käppänätuomarille Kempeleessä. Kaksi paikalla ollutta tuomaria arvioi Kaken oikein realistisesti, ei mitään uutta sieltä siis. Nostettuani Kaken pöydälle, oli ensimmäinen kysymys: "Ootko mitannut sitä? On tosi pieni!".. Kerrottuani Kiuruveden mittaustuloksesta (koon ylärajoilla) olivat molemmat yhtä hämmentyneitä kuin minäkin. Koon lisäksi he tykkäsivät kovasti Kaken erinomaisesta karvasta, jossa riittää karkeutta varpaisiin asti, sen syvän mustasta väristä, kauniista hännästä joka ei liikkeessäkään käänny selälle, pienistä tummista silmistä, liikkeistä, ja kuonokin oli kuulemma aivan tarpeeksi pitkä, vaikka minä sitä lyhytpäiseksi moitin. Sanomista tuli poskista ja hieman korkealle asettuneista korvista. Ei yllätyksiä siis. Oli tosi kivaa olla mukana jossain vähän erilaisessa käppänähommassa, tulipa samalla Kaskolle treeniä kun seisottivat sitä pöydälläkin niin helkutin kauan hiplatessaan ja tunnustellessaan sitä läpikotaisin. Jotenkin palasivat molemmat aina hiuttamaan Kaskon turkkia myötä- ja vastakarvaan ja ihastelivat että tällaista pääsee kokeilemaan. Kaiken lisäksi Kasko on mukavan luonteinen (tai vain kurissa kasvanut), se ei kirkunut muille kirkuville käppänöille ollenkaan takaisin. Kaksi tuntia vierähti äkkiä toukokuisena aurinkoisena iltana koulun parkkipaikalla mielenkiintoisessa seurassa ja saimpa hyviä trimmivinkkejäkin Kaken hyviä puolia korostamaan ja huonoja häivyttämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti