Enkä mä tiedä minne tieni vie, mutta kanssasi voin mennä mihin vaan.

Nyt on sitten koettu kaksipäiväinen messari. Meidän toiveet ja tavoitteet täyttyivät ja ylittyivät niin menestyksen kuin Reskon käytöksenkin puolesta - snautseri oli molempina päivinä ERInomainen ja mahtava fiilis kantoi koko viikonlopun yli, vaikka minua jännittikin ihan liian paljon. Resko ei onneksi heijastellut minun jännityksiäni vaan oli oma superreipas ja rohkea oma ihana snautserimainen itsensä. 

Perjantaina hypättiin Oulussa junaan ja matkattiin istumapaikoilla Helsinkiin, perillä määränpäässä oltiin joskus kuuden aikaan illalla. Yövyttiin siskoni kotona Espoossa ja luotsittiin sinnekin taitavasti lähijunalla kulkien. Resko oli NIIN pätevä koko matkan, tuntui oikeasti että onko mulla edes oma koira hihnan päässä kun se otti kaiken vastaan niin coolisti eikä ees yrittänyt syödä ketään koko viikonlopun aikana. 

Lauantaina me oltiin kehässä heti aamulla, varmaan jo ennen kymmentä. Tuomarimme Maarte Nuijen arvosteli Reskopterin näin kauniisti; "Young guy 3 years old. Flat skull. Good paraller. Strong neck. Nice top & underline. Nice angulations overall. In front better than behind. Good forechest. Very good coat. Nice tail carry. I hope to see him back in future. Nice presentation." ERI AVK4

Resko esiintyi todella kauniisti, vaikka olin tavattoman hermostunut ja esitin sen omaan makuuni aika hektisesti ja jalat täristen :D Tuomari kiitteli erityisesti Reskon turkkia ja hampaita ja luonnetta, toivotti myös hyvät synttärit näin viikon myöhässä. Sen verran moni koira tuli ulos kehästä EH:n kanssa, että olin ihan onnesta soikeana kun tuomari arvosteli nuoren maalaiskoira-Reskon erinomaiseksi.

Kehien jälkeen shoppailin aika kohtuullisesti; Kaskolle uusi musta pk-nahkapanta ketjulla (Onegan ständiltä), Reskolle sininen fleecepaita kevyeen pakkassäähän/aluspaidaksi (Kepeätaipaleen ständiltä) ja molemmille koirille pussillinen puruluita (Bestfriend) ja uusi pullo shampoota (Findogs). 

Sunnuntaina oltiin kehässä vasta puolenpäivän jälkeen ja tuomarinamme oli Paula Heikkinen-Lehkonen. Tiesin hänen olevan tiukka ja olin lukenut netistä monenlaista palautetta tästä tuomarista. Ajattelin että kaikki h:ta paremmat on saavutuksia :D Kuulin myös hänen mittaavan kaikki koirat ja näin jo sieluni silmin, miten mitta näyttää 52cm ja Resko potkaistaan pois kehästä. Reskon arvostelu: "Lyhytrunkoinen tiivis uros. Pää voisi olla hieman pidempi. Tummat silmät ja hyvä ilme. Kiinteä suora selkä ja hyvä rintakehän syvyys ja tilavuus. Raajojen kulmaukset voisivat olla hieman voimakkaammat. Vain hieman kärjestään kiertyvä häntä. Pikimusta karkea karva. Voisi liikkua ryhdikkäämmin." (mitattiin: koko 49,50 cm) ERI

Siis ihan huippu! Venytin Reskoa tosi matalaksi ja pitkäksi siinä mitatessa, enkä edes häpeä myöntää sitä. Koskaan sitä ei ole aikuisiällä mitattu noin pieneksi, mutta en valita! Huhhuijaa. Tuomari ei tykännyt kun syötin koiraa kehässä, mutta Rekku oli jo vähän väsynyt ja meidän kehä puoleenpäivään mennessä niin kustu, että Resko ei liikkunut. Se oli minulle pettymys - yksilöarvostelussa Resko vain raahusti eteenpäin hajuja noukkien, mutta onneksi sentään valioluokassa kun yhdessä kierrettiin kehää niin Resko lähti liikkeelle. Niin rankka viikonloppu meillä kuitenkin oli tässä vaiheessa jo alla, että alkuärsytyksen jälkeen annoin kaiken sen venkoilun Reskolle anteeksi. 

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli tosi rankka, mutta kokemus oli mahtava. Mukana kulkenut kepokin ihmetteli kanssani ääneen Reskon käytöstä, niin moitteetonta se oli. Ostimme kaksipäiväiset liput Helsingin julkisiin ja kävimme jo lauantaina katsastamassa Helsingin keskustan ja Kampin pahimman iltaruuhkan aikaan. Resko söi puruluuta keskellä ihmisvirtaa ja lepäsi maaten käytävällä - ja otin siitä monta kuvaa ja videota itselleni muistoksi, että voin joskus snautserin pelleilyyn ärsyyntyessäni muistella kuinka upeasti se käyttäytyi isossa maailmassa. ;) Ihmiset ihan pysähtyivät kehumaan Reskon käytöstä ja moni tunnisti rodunkin. Lähijunassa yksi mies kehui Reskon kampausta ja vertasi sitä Ronaldoon :D..

Molempina päivinä saatiin titteleitä omalle porukalle; lauantaina Jannen Regulus oli VSP ja sunnuntaina Heidin Zetka oli VSP. Ja ihan vilpitöntä onnea siinä koettiin ystävien puolesta vaikkei titteleitä omalle koiralle tullutkaan - niitä kun ei lähdetty hakemaankaan. Minulle nuo erit ovat varmaan samassa arvossa kuin jollekin muulle ne tittelit. Resko oli upea ja pisti parastaan koko viikonlopun ajan, en olisi uskonut.

Paluumatka Ouluun kesti 10 tuntia junassa. Onneksi Resko on niin tottunut matkustamiseen, että sekin taas vain nukkui koko matkan jaloissani vaikka vaunu oli täynnä porukkaa koirineen.

Kaskollakin oli viikonloppuna ollut harvinaisen hauskaa anoppilassa; se sai leikkiä koko viikonlopun ihanan belgitytön kanssa ilman että Resko tuli droppaamaan tunnelmaa. Lenkilläkin se oli kuvien perusteella kulkenut tervujen joukossa kuin olisi siellä aina ollut. Ja Kakea hakiessani sain kuulla sen käyttäytyneen niin hyvin, että on aina tervetullut hoitoon jatkossakin. On kuulemma niin hauska ja outo pieni koira ja ystävystyi talon kissankin kanssa kahdessa päivässä.

Tätä kirjoittaessani istunkin jo 1000 kilometrin päässä messarista; mökillämme sohvan pohjalla Ylläksellä. Kun maanantai-aamuna kotiuduimme Helsingistä, lähdin jo samana iltana jatkamaan matkaa Oulusta junalla kohti Yllästä. Täällä ollaan sitten ensi vuoteen asti, töitä on onneksi moneksi viikoksi!