Olen kirjoittanut tätä blogia pian 10 vuotta. Yhden koiran elämän verran. Se on paljon se! Olin ihan kakara aloittaessani; 12 vuotias? Nykyään huomaan usein hymähteleväni lukiessani ihan nuorten koiraharrastajien juttuja, 15-vuotiaatkin tuntuvat Nuorilta. Enkä kuitenkaan ole itsekään kuin 22v! Näiden vuosien aikana on kuitenkin tapahtunut paljon ja ihminen on kerennyt kasvaa monella saralla. Alunperin Amorin kotisivuina lähtenyt blogi on nykyään Reskon ja Kaskon höpötyspalsta. Kuka olisi uskonut..
Vuosi sitten joulukuussa listasin toiveita tulevalle vuodelle, tavoitteita. Kertaan ne alla ja merkitsen mitä on saatu tehtyä :) eli Reskon tavoitteet vuodelle 2015:
- käydään jokin toko-kurssi tms, ehkä aletaan kulkea viikottain ryhmässä (kuljettiin tottistreeneissä ja sittemmin treenattiin kesä ja syksy aika aktiivisesti omin avuin!)
- agilityä (Resko pääsi kokeilemaan esteitä ja vauhtia ei niistä kokeiluista puuttunut..)
- näyttelyt (Oulu KVx2 = 2xERI,SA, 1xCACIB, 1xVASERT)
- kuvataan ehkä jo lonkat (lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0!!)
- pysytään terveinä (vatsa on ollut välillä sekaisin)
- nähdään paljon koirakavereita (meiltä loppui kaverit, eikä Resko halua uusia)
- treenataan alo-luokan liikkeitä (jep!)
- ohituksille voisi vielä koittaa tehdä jotain (homma toimii edelleen yhtä vaihtelevasti kuin vuosi sittenkin)
Näiden osalta viimevuosi meni siis kuten toivoinkin (Kasko tuli sitten ihan bonuksena). Agilityä haluaisin alkaa treenaamaan nyt ryhmässä, kun koira on läpivalaistu ja terveeksi todettu ja sitä PK-hyppyäkin uskaltaa treenata aktiivisemmin ja säännöllisesti. Metri menee kuitenkin ihan heittämällä yli.
Kaskovauvan irronneet maitohampaat kesällä 2015 / Reskon kanssa iltalenkin lomassa tutustumassa tulevan uuden kotimme pihapiiriin syksyllä 2015
Vuoden aikana minä valmistuin, jäin työttömäksi, ostin SuperKaskon ja opettelin taas elämään kahden koiran kanssa, hain töitä, tein töitä, olin paljon kotona, mietin tulevaisuuttani, päätin minne haen keväällä 2016, muutin poikaystäväni ja koirien kanssa viidennestä kerroksesta luhtitaloon maan tasalle, sain takapihan, olin paikalla kun Amorin ystävä rakas pieni Mäkärä nukkui pois, sanoin toistaiseksi heipat parhaalle ystävälleni joka muutti valmistuttuaan toiselle puolelle Suomea.. Sanottaisko niin, että vuosi muutti Paljon.
Tämä kuluva vuosi vaikuttaa hyvältä. Meillä on suunnitelmia ja hyvät pohjat kaikelle. Ikipessimistisestä luonteestani huolimatta olen nyt uteliaan innostunut tulevasta! Listaan taas muutamia toiveita ja tavoitteita:
TAVOITTEET VUODELLE 2016
RESKO
- jatketaan terveenä pysyttelemistä!
- luonnetesti toukokuussa
- silmätarkastus
- hiotaan ALOn liikkeitä
- käydään taas hierottavana
- parit näyttelyt vois katella
- kasvatellaan habaa
- juostaan paljon vapaana
- yksinolot pysyy hyvinä
- jokin oikea reissu jonnekkin, tai ainakin pieni vaellus syksyllä :D
KASKO
- terveys etusijalla!
- voitais me jokin tokokurssi käydä
- parit näyttelyt
- pidetään turkki kuosissa
- jokohan uskallettais kokeilemaan agilityn alkeita?
OMISTAJA
- etene elämässä
- ota päivä kerrallaan
- älä pilaa kaikkea stressaamalla
- matkustele, jos vaan lompakko antaa myöten
3 kommenttia:
Uteliaisuus heräsi, linkki sinun vanhoihin kirjoituksiisi olisi kiva.
Resko on oikea keskari, se valikoi ystävänsä ja on varautunut uusien suhteen :) Oma lauma ja itse valitut ystävät (ihmiset ja koirat) riittävät keskarille ihan hyvin.
Ilman muuta Kaskon pitää päästä kokeilemaan agilityjuttuja: puomi, kepit, putket ja keinu sopivat hyvin pennullekin. Ja kontaktin harjoittelu esteellä. Hypyt jättäisin myöhempään tai siten harjoittaisin hyppyjä maan tasalla olevan esteen kanssa. Uskon, että Kasko osaisi arvostaa oikeaa tekemistä.
Joitakin vanhoja olen säästänyt tänne blogiin, ne löytyvät tuosta <- vasemman puolen blogiarkistosta.
Rekku on tosiaan aika valikoiva - ja jos se jotain epäileekin niin silloin hyökkäys on paras puolustus. Saapa nähdä millaisen diagnoosin luonnetestituomarit nuoresta miehestä tekevät toukokuussa! Minulle on pääasia, että Resko ja Kasko tulevat juttuun ja kaikki muu on plussaa. Äidilläni on niitä 2-3kg kokoisia yorkkityttöjä, joiden kanssa minun pojat tulevat juttuun turhankin hyvin. Resko on suorastaan hellyyttävä varoessaan pienempiä. En olisi uskonut kun Rekkupentua kasvatin, että jonain päivänä sekin osaa käyttäytyä niin rauhallisesti ja varovasti pienempien kanssa.
Täällä Oulussa on vähän haasteellista päästä agilityryhmiin, ja kurssitkin tuppaavat täyttymään sillä sekunnilla kun ne julkistetaan nettiin. Olisi ihanaa, jos saisi oman treenivuoron kerran viikkoon tuohon 10min kävelymatkan päässä olevalle koirahallille, mutta en taatusti ole ainoa joka siitä haaveilee. Onneksi kesä on edessäpäin ja ulkokentät tulevat ennen pitkää esille hankien alta! :)
Resko on vielä aika nuori. Piski poistui tilanteesta, jos sitä ei joku koira tai ihminen kiinnostanut. Hyökkäsi sekin kyllä, jos provosoitiin.
Agilityhallitilanne on kurja joka paikassa eikä ole helppo korjata, kun agility ei juuri missään saa yhteiskunnan tukea. Mutta tulee se kesä, toivottavasti ei yhtä myöhässä ja äärimmäisenä kuin talvi.
Lähetä kommentti