Joulu on ohi. Pojat saivat lahjaksi herkkuja, puruluita, leluja ja rapsutuksia.
Koirakokoonpanoon kuuluivat tänä jouluna Resko, Kasko, Urho, Sylvi, Selma, Saimi ja Sissi. Nuorimmaisella sattui vielä tärppipäivät jouluksi, mutta Rekku ja Kake yllättivät kaikki(!) ja ovat käyttäytyneet äärimmäisen fiksusti. Ei sen kummempaa piippailua tai muutakaan - Resko tosin pissas kerran sisälle heti Sissin haistettuaan, mutta sen jälkeen kaikki on sujunut hyvin. Toki koirat ovat erotettuina toisistaan ihan aina, mutta hirmuisen ylpeä olen omistani kuitenkin.
Nyt odotellaan sitten uuttavuotta ja ilotulituksia - saatiin esimakua jo yhdellä iltalenkillä, kun brittituristit pistivät taivaan täyteen valoa ja ääntä hotellin pihalta. Resko hätkähti (koska on omasta mielestään koko kylän sheriffi) ja rupesi tuijottamaan ilotulitusta muristen, kunnes jatkettiin matkaa häntä pystyssä ja rinta rottingilla. Kake on joko kuuro tai ei tajua mistään mitään - se ei reagoinut paukkuihin mitenkään. Ihan hyvä niin.
Meidän kanssa samalla tiellä asusteleva noutajauros meinasi yhdellä aamulenkillä tulla meidän päälle, kun omistajalla ei riittänyt kitka kengänpohjissaan. Seuraavanakin aamuna satuttiin lenkille samaan aikaan, ja noutaja pisti tielle makaamaan ja vaani, kunnes kohdallamme hyökkäsi ja huusi ja mulle tuli todella hoppu pois alta. Resko on ollut näistä sattumista lähtien sotajalalla ja olen saanut huomata, että kun ovesta mennään ulos niin Rekun missiona on käydä päästämässä toinen uros päiviltään. Ikävä tilanne. Snautseria ei lepytellä. Muutamaa muuta koiraa on moikattu ohimennen, mm. paria vuotiasta uroskoiraa, joiden kanssa Rekulla ei tuntunut olevan mitään ongelmaa. Noutajan kanssa ne ovat varmaan vihoissaan loppuikänsä - täytyy olla tosi tarkkana, ettei Resko pääse irti. Se ei harkitse kahta kertaa lähtiessään pöllyttämään karvoja..
