Me oltiin 10 päivää tunturimaisemissa. Lomasta tuo reissu ei oikein käynyt, kun töissä olin joka päivä melkein yhdeksään - mutta olihan meillä silti hauskaa :-) Kassan toiselta puolelta näki koko ruskaturistien kirjon! Poikien kans kerettiin pari kertaa valosan aikaan aamusta kävästä metsässä ja Resko herkutteli porojen jälkeensä jättämillä papanoilla kyllä ihan koko tähänastisen elämänsä edestä. Amor puolestaan katosi ensimmäistä kertaa ikinä - illalla yhdeksän aikaan huomasin mökin pihaan tullessani että mukana juoksee enää yksi koira. Amor palasi mökille noin varttia myöhemmin - oliskohan porojen hajut vieneet mennessään? Turha varmaan spekuloida, mutta ne oli kyllä ihan tajuttoman pitkät minuutit kun vislasin pimeässä ja huutelin koiraa nimeltä. Vanha koira ihan pimeässä metsässä, vain heijastinliivi niskassaan. Hui, onneksi ei ketut syöny pappakäppänää.
Paluu Ouluun oli kuitenkin aika helppo - kai nyt tietenkin, kun koti on täällä.
1 kommentti:
Vai lähti papparainen omille teilleen? Kunnossa on sitten hän. Resko on pitänyt keskarihauskaa oikein olan takaa. Hienot on maisemat.
Koskaan ei ole aika niin pitkä kuin silloin, kun odottaa karkuteillä olevaa koiraa. No, paitsi silloin, kun odottaa kotona murkkuikäistä lasta, joka on kotiintuloajastaan myöhässä eikä vastaa kännykkäänsä.
Lähetä kommentti