Resko se vaan kasvaa. Monestikohan oon nyt tuonkin todennut?
On leikitty joitakin viikkoja vanhemman porokoiran kanssa, käyty katteleen taas belgejä, taaperrettu viljelysteillä parsonrusselin kans ja välillä oltu turvallaan hangessa. Mutta jokaisen tömähdyksen ja kompuroinnin jälkeen tuo otus nousee ylös, ravistelee, ja lähtee sata lasissa uuteen yritykseen. On kuljettu isojen kauppojen nurkilla eikä Reskoa jännitä ritiläpohjat tai niillä ryttyyttelevät ostoskärryt tai mitkään muutkaan. Koulukuljetusbussissa penska heilutti häntäänsä lapsille ja pisti sitten nukkumaan vilttinsä päälle ja nukkui sikeästi koko reilun puolituntisen matkan. Kun jouduttiin kävelemään tienpientareella jäätyämme bussipysäkille ja toisella kaistalla meni juuri silloin kaksi isoa rekkaa lujalla vauhdilla ohi, ei Resko piitannut niistä ollenkaan. Turpakarvat lepattaen se seisoi penkan päällä ja jatkoi kävelyään häntä tomerasti pystyssä. Siis oikeasti - joko tuo koira on tosi super tai sitten se on kertakaikkisesti äärettömän yksinkertainen.. Ei mitään itsesuojeluvaistoa tai sellasta ajatusta että jotakin asiaa vois vähän pelätä tai väistää. Ei. Suoraan vaan tuulimyllyjä päin (..tai ainakin seiniä, tuoleja, Amoria, Urhoa, niitä muita pikkukoiria ja belgejä ja lumipenkkoja päin!)
Kynsien leikkaaminen menee tosi sievästi, ehkä parin kynnen ajan homma kyseenalaistetaan ja sitten maataan kiltisti paikallaan niinkuin pitääkin. Sama homma tassunpohjakarvojen ja korvakarvojen kanssa. Ja vähän on jo nypitty pisimpiä pois rungosta ja otsalta. Ovesta kulkiessä Resko tarjoaa istumista 80% ilman erillistä pyyntöä. Loistava pakkaus. Ja eka rokotusaikakin on varattu Heiskaselle! Hui kun aika kuluu.
Amorilla on menossa 20 päivän antibioottikuuri suuhun. Jo parin päivän jälkeen suun tilanne oli tosi hyvä, eli apua siitä ainakin näyttäs olevan. Harmi vaan ettei koira voi koko ikäänsä napsia niitä pillereitä.. Mutta jospa kerrankin oltais tyytyväisiä hetkestä eikä murehdittais tulevia päiviä kuurin jälkeen. Pappa on pirteä ja osallistuu omatoimisesti pennun temppuhetkiin ja tarjoaa omia juttujaan erillisten ohjelmanumeroiden kera :-) Siis hyvin meillä menee.
3 kommenttia:
Amorilla on siis hampaiden kanssa niitä ongelmia? Plääh. Toivottavasti sillä on vielä mahdollisimman monta hyvää päivää hampaineen kaikkineen jäljellä! :)
Amorin suu on tosi heikoilla, alaleuka on ns. ontto ja kerää mätää ja muuta mukavaa.. Hirvittää ajatellakkaan ettei parannusta ole. Mutta onneksi nykystä tilaa voidaan ylläpitää parhaamme mukaan!
Onpa kiva lukea näitä teidän pentukuulumisia, Resko kuulostaa hauskalta tyypiltä :) Amorille hyvää vointia! Turha sitä tulevaa tosiaan on murehtia, vaikka se on helpommin sanottu kuin tehty...
Lähetä kommentti