We ♥ Jonna

Kiitos!

If you could see it then you'd understand

Sunnuntaina käytiin Torniossa näyttelyissä, Amor jäi kotiin huonon sään vuoksi. Siskon Urho-yorkki oli BIS1-veteraani ja L-D's paras kasvattaja yorkeissa ja apinoissa! Amorin kasvattajalla oli rop&vsp mustissa käppänöissä ja tädin irski oli rop. Ei hullumpi sunnuntai, vaikka vettä tuli välillä ihan kaatamalla ja lopun aikaa oli kuuma ja tunkkainen ilma kuin kasvihuoneessa. Amorille toin näyttelyistä tuliaiseksi pinkin uuden hihnan!

Maanantaina sitten lähettiin Amorin kanssa harrastamaan taas julkisia liikennevälineitä.. bussilla Oulusta Joensuuhun. Seitsemän tuntia, ja sitä ennen vielä äidin kyydillä Ouluun. Matka meni hyvin, Amor nukkui viereisellä penkillä peittonsa päällä. Edessä istui puolet matkasta utelias pikkutyttö, tuijotti Amoria penkkien välistä ja rapsutteli. Perillä oltiin myöhään illalla, Eppu ja Taavi oli Amoria ovella vastassa. Poikalauma toimii edelleen yllättävän hyvin, kunhan vältellään tilanteita joissa Eppu ihastuu Amoriin ja Taavin mustasukkaisuus herää.. :) Ainoa vika tässä paikassa on se, ettei täältä halua enää palata kotiin. (Alla video, joka on kuvattu Jonnan kameralla.)

You are the best thing that's ever been mine

Amorin patti ei ehkä olekaan rasvapatti. Eläinlääkäri sanoi ettei mene sanomaan siitä mitään, paitsi että jos se olis selkeä rasvapatti niin sen voisi antaa olla. Elokuussa mennään sitten leikkelemään käppänäpojan tassua, parempi katsoa kuin katua kai.. Kyllähän se voi edelleen olla vain rasvapatti, mutta väkisinkin nyt miettii muitakin vaihtoehtoja. :/ Seuraavalla käynnillä lähtee kuitenkin patti ja huonot hampaat.
Mäkkis kävi muuten samalla tutkittavana, sillä on ollut välillä ongelmia hengittelemisessä. Diagnoosina ylempien hengitysteiden tulehdus ja ab-kuuri syötäväksi. Ikävä kyllä tuommoiset tulehdukset ovat kuulemma hankalia hoidettavia, mutta toivotaan parasta!

Aika kakka päivä kun kerralla tulee molempien koirien ongelmat ja itselle postissa kutsu kardiologiselle osastolle elokuussa. No, jospa ne ois kaikki sitten ennen syksyä poissa ongelmalistalta. Sairaslomia tiedossa siis.

Pattijalka @ Umeå

Viikon aikana on ehditty matkustaa bussilla semmoiset 7 tuntia (ja sama edessä huomenna uudestaan), elellä kaupunkilaiskoiran elämää ja matkustettu paljon hissillä. Ja käyty tassu- ja partapesulla kylpyammeessa, mikä loukkasi Amorin mielestä herraparran oikeuksia enemmän kuin pahasti.

Viimeviikolla huomasin Amorin vasemmassa etutassussa patin ja ehdin jo miettiä mitä Amor haluaa viimeiseksi ateriakseen ja katua sitä etten ole ottanut toista koiraa kun nyt jään yksin ja kuolen ikävään (pessimistit..) Eläinlääkäri kuitenkin oli sitä mieltä että ei kannata vielä hätääntyä ja tulkaa sitte näyttämään sitä kun ootte Suomessa. Samalle reissulle kaavailen hampaitten poistoa - Amor saanee yhtä nätin hymyn kuin parhaat jääkiekkoilijat. Kultahampaisiin meillä ei tosin ole varaa, joten hymyyn jää aukko.

Haluan uskoa että kyseessä on vain harmiton rasvapatti, koska ensiviikolle on suunnitelmissa reissu Jonnan ja poikien luokse, enkä ilman koiraa tai kipeän koiran kanssa halua lähteä. Patin huomasin kun koiraa rapsuttelin sängyllä - ensin mietin ääneen että onko kyseessä punkki, mutta kun se ihan kiinteä pahkura on, niin ei se punkki oo.. Hermostuneena olen sitä tarkkaillut, mutta ei se onneksi ole enää kasvanut. Ihan parin päivän aikana se vain ilmestyi, noin sentti kannuskynnen yläpuolelle. Inhottava, ällöttävä patti, eikä Amor edes ole vielä siinä iässä että vanhuudenvaivat voi tulla noin vaan, kysymättä. Kymmenvuotissynttäreitä Amor sitten varmaan viettää pelkkänä pattikasana, kuvissakin näkyy vain muutama partakarva pattien välistä. Yäk ja hyi!

Lomajuttuja, suunnitelmia ja karvattomuutta

Heinäkuun helteet on löytäneet tiensä Lappiin asti! Amorin mielestä parhaiksi selviytymiskeinoiksi on osoittautunut sisätiloissa pysyminen, ruohon syöminen, vedessä kahlailu ja karvamäärän vähentäminen. Myönnän omistajana vaikuttaneeni viimeisimpään, mutta totta on että Amorin karva on jotenkin.. huonontunut! Se on ohuempaa (missä pohjavilla?), ei tunnu juuri kasvavan ja on muutenkin ihan kuollut matto koiran selässä. Ihmettelin karvan surkastumista kun mulle ehdotettiin kesähelteitä, ruoan muuttumista ja koiran ikää. Ikää! Amor rakas, ikääntyminen ei ole lähelläkään hyvää syytä alkaa kaljuksi ja kapisen näköiseksi. Keväästä asti olen syöttänyt sille ruoan mukana Nutrolinia, vaikutus näkyi silloin melko pian anturoissa - varpaat ei enää olleet niin kuivat ja karheat. En tiedä pitääkö tässä alkaa sitten syöttää jotain karvahormoneja tai vaihtaa ravintoöljy tavallisesta Senioriksi vai mitä teen. Vai teenkö mitään. Amor söi viime vuoden kevääseen asti Proformancen ruokaa, samaa mitä kasvattaja pentuna antoi mukaan, ja turkki oli varmaan parhaassa mahdollisessa kunnossa missä se saattoi minun hoitotaidoilla olla. Nykyistä eläinlääkärin määräämää nappulaa vain ei enää uskalla vaihtaa, mielumin ruma turkki kuin virtsakivet..

Tämä viikko ollaan asuttu siskoni yorkkien kanssa Torniossa, kun sisko itse lähti vanhimman koiransa kanssa Pariisiin näyttelyihin. Amor on ollut fiksusti, ei ole merkkaillut tänne (sataprosenttinen sisäsiisteys ei ole itsestäänselvyys Amorin kanssa..) ja on muutenkin sulautunut laumaan hyvin.

Lomaa on noin kuukausi jäljellä (minne katosikaan kesäkuu..), ja loppukesän suunnitelmat on alkaneet hahmottua. Kohta lähdetään varmaan käymään Uumajassa ja sen jälkeen Joensuussa, jos mitään ihmeellistä ei tapahdu! :) Objektiivihaaveilu jatkuu vielä viikon tai pari, mutta ennen loman loppua mulla toivottavasti on uusi putki käsissäni.