Kuulumisia syyskuun lopulta

Miniläppärini kieltäytyy kokonaan toiminnasta blogspotin kanssa, joten eipä ole sitten tullut raahauduttua tähän vanhempieni työkoneelle kirjoittelemaan ja lataamaan kuvia.

Jokatapauksessa, meille kuuluu perushyvää. Sariannen (linkki Akselin ja perhosten blogiin löytyy vasemmalta palkista <-) harrastama extempore-agilitykisaus ja paimenen kisauran korkkaaminen on aiheuttanut ruudun tälle puolelle kauheita tuskia. Haluttaisi radalle! Mutta kuinka olis tekemättä asiasta niin suurta asiaa itelleen ja miten sitä uskaltais vain lähteä sinne kisoihin.. ;P

Täällä on lehdet jo ihan oransseja ja ruskeita ja puolet puista on kaljuina. Tänäaamuna ensimmäisen kerran joutui raaputtelemaan auton ikkunoita - herätessäni seitsemän maissa oli ulkona +0.1^oC lämmintä! Talvi on tulossa, aivan selvästi :). Kolme kuukautta jouluun, ajatella!

Omistajan koeviikko loppuu ens torstaina, jotenkin pitäisi siihen asti sinnitellä. Hassua miten nopeasti aika menee.. Joensuussa käymisestä tulee kohta jo kaksi kuukautta?! Ja Amor täyttää seitsemän.. en voi hyväksyä sitä, muka seitsemän! Ihan äsken me selailtiin käppänäkerhon sivuja äidin kanssa ja sen jälkeen istuttiin siskon kanssa eteisen matolla pelaamassa lautapelejä, kun tädiltä tuli soitto, että Kalixilaisessa kennelissä on sittenkin yksi musta uros vapaana! Puhumattakaan kuinka vasta Amor täytti viisi vuotta ja kuvittelin sen olevan vanha jo silloin.. tänään sovittiin Amorin kanssa että se aikoo elää vielä kymmenen vuotta ainakin (tai ehkä sata).

Syyskuu 2010, tarkoittaa myös entisen koiramme Eetun poisnukkumisen muistamista. Eetu nukahti kotona äitini syliin 29.9.2003, sekin tuntuu niin mahdottomalta. Voiko siitä olla niin kauaa kun viimeisen kerran sinä aamuna syötin Eetulle lauantaimakkaraa ja yritin saada sen ottamaan lääkkeensä.
Kaipa siitä voi.

Syksy on paras vuodenaika, vaikka siihen liittyy paljon surullisiakin muistoja. Meidän syksy on mennyt ihan ohi blogin osalta, mutta toivottavasti kaikilla lukijoilla on (ja tulee olemaankin) hieno syksy!
Joudun nyt palaamaan kemiankirjojen laatuseuraan, blogi pysyy hiljaa ainakin perjantaihin saakka.

(Peeäs. pentukuume..............)

Vesikoira from seibrin on Vimeo.

Loppuun kesäinen uintivideo Amorista, nolon höpöttelyni kera.

You are the dawn for me ...

Yllättyykö joku, jos sanon ettei meille kuulu mitään?

Ensimmäinen koeviikko lähestyy, aika tuntuu etenevän nopeammin kuin voisi. Pöytäkoneeni sanoi itsensä irti tässä kuukausi sitten, kirjoittelen tätäkin miniläppäriltä (10"♥♥♥♥.......)

Se tarkoittaa samalla sitä, että vaikka suurin osa kuvista on tallessa ulkoisella kovalevyllä, niin kaikki muokkausohjelmat JNE JNE on poissa!

Tänään pesin Mäkärän, leikkasin kynnet, puhdistin hampaat, trimmasin, eli voisi puhua jo vuosihuollosta (=kuukausihuolto?). Amor on oma karvaton itsensä, kuten nyt olettaa saattaa. :-)

Kynnys kirjoittaa blogiin oli suuri edellisen merkinnän jäljiltä, tuntuu inhottavalta pyyhkiä etusivulta pois kesäloman aikaiset kuulumiset. Mulla oli vielä niin inhottavan mukavaakin Joensuussa, en olekkaan kai muuta ehtinyt sen reissun jälkeen tehdä, kuin valittaa välimatkasta.

Kello on nyt kymmenen yli 9 ja lähden ulkoiluttamaan koirat ennenkuin tulee ihan pimeää. Makaan sängyllä ja Amor raapii kättäni, se tahtoo ulooooos nytttt.