Toissaviikon sunnuntaina olimme Oulussa, mukana yorkkitreffeillä. Viikonloppu oli kokonaisuudessaan kovin onnistunut kun lauantaina "seurueemme" irski kaksoisvalioitui ja yorkki sai cacibin, molemmat olivat samalla rotunsa parhaita hyvillä arvosteluilla. Sunnuntaina Amor oli elämänsä ensimmäistä kertaa kunnon koirapuistossa ja vielä vieraiden koirien läsnäollessa: saldona nolla raatoa, jee! :)
Viimeviikko oli viimeinen työviikkoni, loppukesän olen siis melko vapaa ja suunnitelmissa on ainakin käydä taas siskon luona Umeåssa ja loppukesästä kenties poiketa ystävän luo Joensuuhun..
Kohta aijon myös pistää tilaukseen uuden putken.
Lipastoa tonkiessani löysin tänä iltana kortin joka nosti tosiaan muistoja mieleen. "Onnea Amor 2v!!!" Siis todellako avasin sen kirjeen kohta viis vuotta sitten? Häh? Mihin katosi päivät? Mitä ihmettä täällä tapahtuu, siis viisi vuotta noin vain, hupsis. Seuraavassa kortissa pitää onnitella seitsemän vuotiasta, kammottavaa. Maailman parasta seitsemänvuotiasta.
Juhannuksen vietin kavereiden seurassa, muuten tuntuu ettei mitään ole tapahtunut enkä mitään ole saanut aikaiseksi. Paitsi ainiin! Taisin eilen pilata Amorin naaman innostuksissani, odotamme snautseri-ilmeen takaisinkasvamista toivottavasti jouluksi. Tein hyvän huomion siitä, että kulmakarvat voi myös NYPPIÄ, ja se vasta olikin huomaamattoman hauskaa!
Huomenna (tiistaina) ilmeisesti tiedossa seitsemän tunnin linkkarimatka, sinne Umeååån. Toivon että sää olis sopiva autossa istumiseen, eikä linkkari olis koko matkaa ihan täynnä. Onneksi Amor on hyvä reissukoira!
Nysäkulmat