Resko 3v!

Paljon onneeaaaa Resko, paljon onneeaa vaan 

RalliReskon kotitreenit, osa 1

RalliResko 2017 + kapteeni Kasko kävi verikokeissa

Kasko oli eilen torstaina Tosi Urhea ja Reipas ja kävi kahdesti piikiteltävänä Oulun Eläinklinikalla sappihappotestauksen merkeissä. Siellä mukava täti otti Kaskosta ensimmäisen verikokeen 12h paaston jälkeen ja seuraavan sitten kun Kake oli syönyt ja kaksi tuntia oli kulunut. Kasko jutteli klinikalla ihan kaikille (katseli ihmisiä silmiin ja piippasi..), mutta kun lääkäri pisti neulan Kaken oikeaan etujalkaan, hiljeni käppänä kokonaan. Kasko oli siis ihan oikeastikin todella hienosti - ei valittanut yhtään eikä yrittänytkään pistää vastaan, seisoi vaan minuun nojaten hiljaa. Niin reipas pieni Kapteeni Kake! Käytin kääpiön myös puntarilla, kun kerrankin oli mahdollisuus; 7,5 kiloa. On tullut puoli kiloa kevään jälkeen lisää ja hyvä niin, yhtään Kakkis ei oo lihava vieläkään (korkeutta 33cm). Tulokset tulevat sitten ensiviikon alkupuolella, toivotaan ettei Kaken sappihapoissa ole sanomista.. Mitään ennakko-odotuksia mulla ei oikein omistajana ole, kun koko koe on niin uusi. SKSK kuitenkin toivoo koirien testaamista, niin mehän kannetaan kortemme kekoon :)

Messaria ajatellen ostin Reskolle Petenkoiratarvikkeen alennuksesta harmaan kevythäkin - edellinen samanlainen oli paljon pienempi ja Kasko askarteli paskarteli siitä yhden vetoketjun ja seinän rikki (tykännyt ei vetoketjuista hän..) niin että häkistä tuli oikeastaan käyttökelvoton ja jätin sen keväällä mökillemme Ylläkselle. Liekkö iskä on jo toimittanut häkinraadon kierrätykseen - en ole kysellyt.  Tämä häkki on kokoa 81x58x58 ja sinne menee tarpeen vaatiessa keskarin lisäksi käppänäkin. On muuten aika hitsin paljon helpompi kuljettaa ja liikutella tätä kevaria kuin Reskon valtavaa Dogman-merkkistä mustaa täysmetallista vankilaa :D.. toivottavasti poikaystäväni arvostaa tätä hankintaa sitten messarireissulla kun hän saa kantaa kaiken mihin ei minun kädet riitä!

Päivityksen loppuun säästin kaikkein tärkeimmän; ilmoitin Reskon tammikuussa alkavalle rallytokon alkeiskurssille!!! Blogissani olikin tälle jo valmiiksi olemassa tunniste Amorin rallytoko-kurssin (2013) ajoilta.. oi niitä aikoja. Rekku täyttää tässä reilun viikon päästä kolme vuotta ja mulla iskee pieni jännitys siitä, että saanko sille koskaan mitään muuta kuin näyttelytuloksia.. Silloin aikoinaan pentua varatessani kuitenkin ilmaisin kasvattajalle haaveeni monipuolisesta harrastuskoirasta (check!), jonka kanssa näyttelyura ei ole etusijalla - ja kuinka kävikään. Toisaalta olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että Resko on alkanut tasaantua ja keskittyä vasta tämän vuoden puolella niin että sen kanssa voi tehdä mitään paria liikettä pidempiä suorituksia treeneissä. Rallytokon kyltit olen tulostanut ja alo-luokan juttuja Reskon kanssa treenannut (esim. sivulle tulo takaa kiertäen, paikallaan istuminen/makaaminen kun kierrän koiran), mutta haluaisin niin kovasti ryhmän mukana treenaamaan ja saamaan Reskolle häiriötreeniä. Rekun kanssa ei ollakaan käyty kuin pentukurssi TORKKin riveissä silloin kesällä 2014 ja sitten puolisen vuotta tottistreeneissä OKK:lla. Nytkin kyselin ensisijaisesti RT-paikkaa OKK:lta, mutta heillä oli täyttä ja se siitä. Googlettelin rallytokon harrastusmahdollisuuksia Oulussa ja tälle RallyHaukkujen järjestämälle alkeiskurssille oli vapaana vielä 2 paikkaa; pistin heti varauksen menemään. Hirveä palo ja ikävä on edelleen myös agilityn pariin, mutta ohjatut ryhmät ja treenit ovat aika kiven alla.. Ja agilityä ajatellessani palaan mielessäni parhaisiin agilityvuosiin Amorin kanssa, miten kaikki oli niin helppoa ja varmaa Herraparran kanssa. Muistan vieläkin meidän ekat epikset ja meidän viimeiset. Molemmista nollarata ihanneajan sisään ja sijoitus - kuten yleensä muulloinkin. Amor oli niin valmis.

Oulunsalon montuilla

Mikä ihana viikonloppu.

Amor 2003 – 2014

Kaksi vuotta kului. Yli 730 päivää. Melkein 18 000 tuntia.

Kääpiösnautseriuros Amor, Lamigras Black Pride Panther, syntynyt 31.12.2003. Nuo sanat lipuvat sormilta näppäimistölle niin tottuneesti. S14726/2004 - Amorin ruotsalainen rekisterinumero. Gloris Super Lamigras Man "Texas" * Sailer's MZ Sarsele "Zazz'e".. Kuinka monen kouluvihkon sivuilta löydänkään Amorin tiedot, joita raaputtelin tylsien koulupäivien aikana piirrustuksieni reunoille? Amor oli paras asia minun elämässä. Kaikista tärkein pieni ystävä, se oli minun, eikä se koskaan pettänyt luottamustani. Pahimpanakin päivänä minulla oli aina Amor.

Jos minulla joskus on omia lapsia, toivon että he ovat yhtä vastuuntuntoisia ja eläinrakkaita, että hekin voivat joskus saada oman koiran (niin halutessaan), jonka kanssa kasvaa aikuisiksi. Itse koen että Amorilla oli valtava merkitys sille, mitä minusta kasvoi. Nykyinen elämäni on jokaisesta liitoskohdastaan kytköksissä aikaan Amorin kanssa. Vaikka elämä halkesi kahtia Amorilliseen aikaan ja Amorittomaan aikaan marraskuusta 2014 eteenpäin, Amor ei ole kadonnut tai muuttunut tapahtumattomaksi. Kymmenen vuotta ei katoa mihinkään. Hitto vie että rakastin sitä koiraa!

Kaksi vuotta sitten ajattelin, että en ikinä unohda mitään Amorista. Olen unohtanut. Mutta olen muistanutkin; yhtenä päivänä koskin tutun käppänän tassuja kun kurkkuani alkoi kuristaa ja tunsin ilon ja surun tunteita sekaisin, se tassu oli melkein kuin Amorin kevyet ja koruttomat tassut olivat. Se tuntui niin samalta kädessäni, että en tiennyt itkenkö kohta ilosta vai ikävästä.

Joskus katselen videoita, ja joskus en voi katsella niitä. Aika on parantanut pahimmat haavat ja järkeni kyllä kertoo että elämän on jatkuttava ja niin se jatkuukin uusien koirien kanssa, mutta joskus jotkut odottamattomat asiat saavat aikaan ihan hirveän ikävän tunteen. Mitä kaikkea tekisinkään, jos saisin Amorin vielä hetkeksi takaisin? Mitä tekisin toisin? En mitään. Kaikki meni lopulta sitä spondyloosia ja selkäongelmia lukuunottamatta niin kuin pitikin. Amorin aika oli parasta aikaa, enkä voisi muuttaa siitä mitään. En muuten olisi tässä, eivätkä asiat olisi näin. Vaikka joskus nykyisellä takaterassillamme istuessani mietin kuinka Amor olisikaan nauttinut omasta pienestä pihasta taas ja kuinka se olisi ottanut ikkunoista lattialle tulevat aurinkopaikat omikseen tässäkin asunnossa, tiedän että en saa sitä koiraa tai niitä aikoja takaisin. Joskus painan naamani Reskon kylkeen ja mietin että Resko tietää kanssani kuka on Amor, mutta Kaskolla ei ole tietoakaan siitä kenen mukaan se on nimetty Lamigras Black Younger Pantheriksi.. Mutta eiväthän koirat niin ajattele. Koirat on koiria.

Ei ole yllätys kenellekkään, ettei minulla ole uusia kuvia Amorista tähän postaukseen. Selailen nettigalleriaani läpi ja valitsen sieltä taas vanhoja kuvia.

Onneksi on niin paljon kuvia.

Resko mätsäreissä SIN3!

Tänään Resko esiintyi pienestä härväämisestä huolimatta hienosti sinisten kolmanneksi! Paikoillaan seisomisessa oli tällä kertaa (taas) ongelmia, kun Reskon mielestä mukavampaa olisi kiemurrella ja pussailla. Ehkä ongelmat tuntuvat kuitenkin omassa päässäni isommalta kuin mitä ne sitten oikeasti ovat, kun Resko on venkoiluistaan huolimatta ollut niin monen tuomarin mieleen.. Parhaimmillaan Resko on varmasti liikkeessä; jos on iso kehä niin snautseri vetää sellaista liitoravia ettei pienestä koirasta uskoisi liikettä edes niin paljon irtoavan. Ongelmana meillä on Reskon takajalat, joita minun ei auta mennä asettelemaan kun Resko alkaa pyllytyyrätä ja kurista ja potkia jalkojaan voimakkaasti taaksepäin jos kehässä niihin kosken. Treeniä treeniä se tietenkin vaan vaatisi lisää.. Kuukauden päässä häämöttää jo kaksipäiväinen messari.

Resko mätsäreiden BIS2

Kuvat © Kristiina N.

Käytiin 29.10. match showssa Laivakankaan raviradalla ja Resko oli isojen punaisten ykkönen -> Best In Show 2!! Ihan huikeata juosta tämän pienikokoisen ison koiran kanssa bis-kehässä ja pärjätä siitäkin huolimatta, että Reskon mielestä mätsäreissä parasta on pussailla tuomareita ja heilutella häntää ja juosta lujaa, eikä suinkaan patsastella komeasti aloillaan :D

Tänäkin viikonloppuna ajateltiin käydä mätsäreissä juoksentelemassa, koska messariin ei ole enää montaa viikkoa ja jokainen tsäänssi esiintymisen harjoittelulle ja snautserin oikean mielentilan hakemiselle kyllä käytetään! Oon jo tehnyt vähän listaa mitä kaikkia ständejä haluaisin ehtiä messarissa kiertää (ja myynyt meidän ylimääräisiä koiratavaroita että saisin paremmalla omallatunnolla ostaa sitten uutta ja tarpeellistä:D).

Pistetäänpä itelle myös muistiin, että tällä reissulla snautserilla oli erityisen paljon ongelmia itsehillinnän kanssa ja se olisi halunnut pistää puolet muista paikalla olleista uroskoirista poskeensa. Erityisen pahasti hermoon otti meidän leirin ohi kulkevat isommat uroskoirat (olikohan mukana olleilla siskojen kahdella yorkkipennulla tekemistä Reskon tunnemyrskyjen kanssa? Reskohan on ollut yorkeille kuin isoveli tässä kesän aikana..)..

#ruokinta-tagin alle laitan muistiin, että Resko on kerännyt mukavasti massaa vaihdettuamme sen kuivaruoan PureNaturalin viljattomaan lammasnappulaan kesän lopulla. Nappuloiden seassa menee raakana lammasta/nautaa/sikaa/hirveä ja Nutrolinia ja vähän sinkkiä ja merilevää. Reskon turkki ei ole ikänä ollut vastaavassa kunnossa - se kasvaa hirveätä vauhtia ja kiiltää syvän mustana. Alennuksesta ostin tässä muutama viikko sitten kokeiluun 15kg säkin RC:n Sporting Life Endurance 4800 -nappulaa. Sitä tuskin tulee syötettyä käppänälle (koska käppänöiden riesana on virtsakivet jotka provosoituvat paljosta proteiinista? korjatkaa jos olen väärässä!), mutta uskoisin että energiselle ja paljon kuluttavalle Reskolle se voisi toimiakkin ainakin näin talvella. Ruokahalu snautserilla ainakin on lopultakin ihan kohdillaan! :)