Kesä 2016 paketoituna ja viimeaikaisia kuulumisia

Kesä 2016 on paketoitu lopullisesti talvipakkasten myötä pakettiin. Paljon mahtui yhteen kesään; listaan alle mieleenpainuneimmat jutut ja reissut.

• Toukokuussa Piteå KR: Kasko ERI SA PU4 & Resko ERI SA SERT ROP ja Kaskon polvet 0/0
• Rekku kävi toukokuussa luonnetestattavana (+101p ja laukauskokematon) Kuopiossa. Muutoin testi ja testitulos oli ihan Reskon näköinen, mutta yllätyin sen "pehmeydestä". Koirassa ei arjessamme näy pehmeyden piirteitä, tuomarin sanoin se varmaan taistelutahdollaan ja minun tuella menee kaikesta läpi. Nuorena tuli testattua, saapa nähdä käydäänkö joskus vielä mh-kuvauksessa.
• Kesäkuussa Umeån reissut ja Vännäs KR: Resko ERI SA SERT ROP RYP4! Olen vieläkin ihan sanaton. Mikä fiilis oli juosta isossa ryppikehässä Resko Niskan kanssa, kun kuuluttaja kertoi snautseriuros Wanhan Purolan Wallstreetin sijoittuvan RYP4:ksi.. Enkä mie edes ikinä mitään näyttelykoiraa halunnut tai hankkinut. Niin vaan Rekusta on kasvanut koiran näköinen aikuinen. 
• Juhannus oltiin mökillä Ylläksellä perheen kanssa ja maalattiin mökkiä, mäkäräisiä riitti..
• Koirat ovat uineet jokaisessa joessa, järvessä, meressä ja lätäkössä mitä Suomesta ja Ruotsista löytyy. Kaskokin sai kesällä omat pinkit pelastusliivinsä, ettei omistajan tarvi panikoida joka kerta kun käppänä painuu pinnan alle taistellessaan Reskon kanssa leluista vedessä (ja ei, käppänä EI päästä irti lelusta vaikka Resko painaisi sen pinnan alle.. herranjestas että on käynyt sydän kylmänä tämän takia.)
• Heinäkuussa Oulu KV: Kasko ERI SA VASERT & Resko ERI SA SERT CACIB ROP
• Heinäkuussa vietettiin myös muutama viikko Torniossa koiranhoitohommissa, Resko ylitti itsensä kun päästiin hihnalenkille urostervun kanssa, ilman että Rekku koitti kertaakaan tapattaa itseään isomman uroksen suuhun..
• Siskoni rantautui Ruotsista Ouluun ja hänen kanssaan on tullut vietettyä enemmän aikaa kuin varmaan vuosiin, on kuskattu koiria yöuinnille Valkiaisjärvelle ja suunniteltu seuraavaa vuotta
• Sitten tapahtui Kirppu; pikkuruinen yorkkineiti, joka on ollut meillä paljon päivähoidossa siskoni tehdessä pitkää päivää töissä. Kirppu on siis siskoni koira, Mäkärän seuraaja. 
• Elokuussa ihana Jonna tuli käymään Oulussa! Samalla reissulla leivottiin Torstista uusi tuplavalio; basenji muotovalioitui elokuun alussa ja me saatiin siitä otettua vielä törkeän siistit valiokuvat auringonlaskussa Nallikarissa meren rannalla. Yhden viikonlopun aikana ehdittiin myös käydä kahdesti Oulunsalon hiekkakuopilla. Pojat tulevat taas toimeen suhtkoht hienosti. 
• Elokuussa koirahieroja-anoppini käsitteli pojat ennen näyttelyitä ja Kake kävi yhtenä lauantaina Överkalixissa: ERI, SA, PU4 ja heti sunnuntaina kesän toinen Oulu KV: Resko ERI SA PU2 SERT VARACA   -> Reskosta Suomen ja Ruotsin MVA! 
• Syyskuussa (onko tämä vielä kesää?) Yppäri RN: Kasko ERI SA PU3 & Resko ERI SA ROP
• Suunniteltiin kovasti tulevaa Norjan reissua; mitä kaikkea voi tarvita viikon reissulla? 
• Syyskuussa Kaken vuoden 2016 vimppa näyttelyreissu Liminka RN: ERI SA PU3 VASERT!

Sitten niihin viimeaikaisiin kuulumisiin. Löysin kirppikseltä meille (ao. kuvassa näkyvät) maahan tökättävät agilitykepit ja putken. Näiden lisäksi kesän aikana bongasin meille Mustin ja Mirrin -50% alennuksista metrisen hyppyesteen tokon (ja tottiksen) treenaamiseen. Kyllä, materialismionni on tässä vahvana. Mikä onni onkaan edes pienestä omasta pihasta, en kyllä lähde enää kilon palasinakaan kerrostaloon asumaan.

Reskon kanssa ollaan taas pyöräilty, tulevaisuudessa toivottavasti siintää AD-koe. Saapa vaan nähdä koska niitä järjestetään seuraavan kerran tässä päässä maata ja mielellään alku- tai loppukesästä tai syksystä, en viitsi Rekkua lähteä juoksuttamaan lämpimässä säässä.

Kasko oli viikonloppuna lainassa ystävälläni, joka on jo useamman vuoden haaveillut omasta koirasta. Heillä oli mennyt hyvin, sain päivän aikana monta kuvaa ja videota Kaskon touhuista :D Vielä muutama vuosi sitten en olisi ikinä antanut omaani toiselle (enkä vahingossa puhunut omista koiristani "meidän koirina" poikaystävälleni - tätäkö se pitkä suhde teettää että omat ajatusmaailmat vähän pehmenee?) mutta nyt olin todella onnellinen voidessani antaa pienen palan omasta koirallisesta arjestani ja onnestani ystävälleni. Kasko on vielä niin loistava koira sellaiseen; siitä on vaikeaa keksiä huonoja puolia.. Viimeksi viimeyönä käyttäessäni koiria lenkillä pimeässä (Resko hihnassa, Kasko irti kuten aina) Rekku bongasi pupun ja Kasko lähti sen perään. Tiesin, että Kaskon aivot eivät mene jumiin ja tiesin, että se ei halua lähteä minun luotani kauas. Huusin sen nimeä ja vihelsin kerran. Meni pari sekuntia ja käppänä juoksi hirveällä vauhdilla takaisin ja hyppäsi suoraan syliini ilohepulissaan. Minun rakas pieni otukseni, luottokoira.

Viikko Norjassa ja Harstad KV

Me lähdettiin siis viimeviikon tiistaina ajamaan Oulusta Norjaan. Ensimmäinen yö nukuttiin tätini luona Kirunassa (Ruotsissa) ja jatkettiin siitä heti keskiviikkoaamuna suoraan Norjaan. Maisemat muuttuivat jos Ruotsin puolella lupaaviksi; aakee laakee vaihtui teräviin lumen peittämiin huippuihin ja vuoren rinnettä laskeviin vesiputouksiin. Olin aivan täpinöissäni.

Meidän päämääränä oli Senja, ja sinnehän me ajettiin heti keskiviikkona. Yövyimme poikaystäväni perheen autossa ja pitkien ajopäivien jälkeen tuntuikin aina aika hyvältä oikaista itsensä sänkyyn makuupussin sisälle. Autossa nukkuminen toi mukanaan myös valtavan vapauden - missä vaan hyvältä näytti niin siihen saatettiin jäädä. Torstaiaamun agenda oli huiputtaa Segla, mutta koska vesisade ei lakannut (vaikka säätiedotus muuta lupasi!) vaan päinvastoin yltyi vaan, me päätettiin heittää rinkat takaisin autoon ja lähteä ajamaan pitkin rannikkoa. Ihan uskomattoman hienoja maisemia. Tuntui, että kameraa ei voi laskea käsistä hetkeksikään ja jokaiselle p-paikalle piti pysähtyä zoomailemaan. Seuraava yö nukuttiin pienessä Torsken-nimisessä kylässä ja aamulla käytiin valloittamassa vieressä kohonnut vuori (oli muuten ihan järkyttävän jyrkkää ja kallioista nousua, piti pysähtyä vetämään henkeä joka viides metri... minullako muka huono kunto..). Huomattiin alas autolle palatessamme, että akku on muuten tyhjentynyt yöllä kun ladattiin puhelimia (autossa on kaksi akkua eikä sisäpistokkeiden pitäisi mitenkään vaikuttaa siihen akkuun jota tarvitaan starttaamiseen ja ajamiseen..). Jumissa pienessä kylässä, jossa on vain yksi pikkuruinen ruokakauppa ja kalateollisuutta - kuka meitä voi auttaa, kun ei ole edes yhteistä kieltä paikallisten kanssa? Kylään ja sieltä pois pääsi vain yhden tien kautta, joka meni vuorien yli siksakkia (Senjassa oli tosi paljon tunneleita vuorien läpi joten oli erikoista että Torskeniin ei päässyt kuin yli menemällä jyrkkää ja kapeaa tietä pitkin) ja me jo mietittiin, että jos hinausauto joutu tulemaan niin siinä menee koko päivä. Kävin epävarmalla ruotsinkielelläni pyytämässä apua läheisen kalatehtaan työntekijältä ja hän toi starttikaapelit ja me koitettiin antaa starttivirtaa kahdesta eri autosta, mutta ei auttanut. Paniikki ei vielä iskenyt, mutta vähän kyllä mietittiin että pitäiskö tässä tilanteessa itkeä vai nauraa? Aamu vaihtui päiväksi, iltapäiväksi ja illaksi, kun viimeisenä oljenkortena käytiin koputtamassa viereisen talon oveen ja kysyttiin olisiko oven avanneella herrasmiehellä jatkoroikkaa ja saisiko häneltä virtaa, kun defan johto meiltä kuitenkin löytyi ja sillä vielä voitaisiin yrittää herätellä autoa henkiin. Kuinka ollakkaan apu löytyi ja noin 20 minuutin odottelun jälkeen automme starttasi tuosta vaan!! Huh helpotusta! Saatiin soittaa vakuutusyhtiön edustajalle että avuksi lähetetyn auton ja henkilön voi ohjata kääntymään takaisin, me päästiinkin liikkeelle.

Torskenista ajeltiin sitten ihan suosiolla takaisin sivistyksen pariin Finnsnesiin, haettiin iltapalaksi Burker Kingistä hampparit ja mentiin campingalueelle yöpymään. Vettä sato taas koko yön aivan kaatamalla.

Viimeinen kokonainen päivä (lauantai) ajeltiin kohti yöpymispaikkaamme ja poikettiin kerran pikkutielle josta päästiin käymään valtavilla rantakallioilla meren rannassa. Ilma oli aika myrskyisä ja multakin meinasi lähteä tukka päästä siinä tuulessa. Nautin joka solullani.

Näyttelyt

Sunnuntaiaamuna herättiin hotellista ja ajeltiin yhdeksäksi näyttelypaikalle. Harstadin halli oli aika tiivistunnelmainen ja lämmin näyttelypaikka, ehkä me mennään sinne ensivuonna uudestaan. Resko oli kolmastoista koira kehässä ja odotteluun ei mennyt kauaa. Koiraa ei oikein päässyt liikuttamaan ennen kehään menoa, kun tilaa oli niin naftisti. Eikä sitten kehän sisälläkään pitkin ulkoreunaa ennen omaa vuoroa, kun tuomari käski pysymään nurkassa hiljaa :D Meitä ennen kehässä kävi isokokoinen (Reskoa isompi, ja Resko on kuitenkin reilun 50cm korkea) ja hieman pitkässä turkissa oleva avo-uros. En kuullut arvostelua, mutta koira sai EH:n. Juttelin kehänauhan yli toisella puolella olevan isosiskoni kanssa ja nauroin että "katsoppa vaan niin haetaan sen ensimmäinen EH täältä tällä reissulla" kun tuomari vaikutti niin mielenkiintoiselta. Tuomari ei mitannut meitä (mittasi toisen uroksen) mutta heti kun Resko seisoi pöydällä (erikoista sekin, nostaa snautseri pöydälle) ja tuomari alkoi sanella arvostelua ja suitsutti minua liian kireästä hihnasta siinä samalla äkäisesti puhisten (panta oli kyllä kireällä siinä hetkessä, koska Resko höyrysi pöydällä ja pidin sitä vastaan) niin tiesin että sertiä täältä ei heru. Kuuntelin kuinka Reskon pää on liian lyhyt, kulmauksia ei ole, pää/kaula asettuu liian alas, kokonaisuus ei ole hyvä.. Jännitys katosi kun hiljenin vaan kuuntelemaan mitä kaikkea tuomari Reskosta löytääkään :D No, luonne ja hännän kiinnitys olivat hyvät. Ja sivuliikkeet. Mikään muu ei ollutkaan. Arvostelun jälkeen tuomari vielä selvensi minulle kuinka Reskon pää on liian lyhyt ja koira ei ole tarpeeksi urosmainen, kulmaukset ovat niin pielessä että koko koira näyttää ei hyvältä, koiran rintakehä ei ole tarpeeksi syvä (miten se voisi olla tämän kokoisessa koirassa syvempi?), koira ei ole hänen mielestään ollenkaan "valiokoira", Resko ei ole näyttävä. Kehästä ulos EHlla. Alkujärkytyksen jälkeen mulla alkoi naurattaa. Mitä just tapahtui? :D Veinkö väärän koiran kehään? Onneksi oltiin ajeltu viikko Senjassa, eikä tämä näyttely ollut reissumme syy, olis voinut vähän harmittaa ajella tällaisia matkoja valioluokan EHn takia. Päästiimpä ajelemaan kotiin valoisan aikaan, autossa istuttiinkin sitten aamukymmenestä iltakymmeneen. 

Tällainen tää harrastus on. Ensimmäinen EH piti käydä hakemassa kymmenen tunnin ajomatkan päästä (~800km kotiin) :D Onneksi koko juttu vaan huvittaa, melkoinen kruunaus koko viikolle. Tiedän itsekin Reskon puutteet ja yleensä tuomarit nostavat samat asiat esille arvosteluissa (esim. lyhyt kaula) mutta nyt tuli niin paljon uutta että tuntui etten tunnista omaani arvostelusta. Vähän epäselväksi jäi myös, miltä näyttäisi hänen ihannesnautserinsa? Riiseniltä? Luojan kiitos en vienyt oikeasti pienipäistä Kaskoa hänelle arvosteltavaksi, meidät olisi varmaan diskattu xD

Kaiken kaikkiaan Norja, ja erityisesti Senja, oli upea. Mahtava. Ihastuttava. Menisin vaikka heti takaisin. Suomi tuntuu tavattoman litteältä ja lättänältä Norjan jälkeen. Koiran kanssa reissaaminen sujui niin helposti ja hyvin, että enskerralla otetaan varmasti molemmat partaelukat mukaan, Reskosta ei ollut matkan aikana kertaakaan haittaa tai hankaluuksia.. päin vastoin, iltaisin oli turvallinen olo kylissä kulkiessa kun snautseri murisi kaikki pysymään kauempana ja päivällä se veti minut vuorten päälle. Nonstopin juoksyvyö ja Zero DC short-valjaat kera joustavan hihnan veivät meidät minne vaan - Resko teki ihan tosissaan töitä vetäessään minua jyrkkiä mäkiä ylöspäin. Alaspäin tullessa mulla oli koira irti tai sitten annoin sen poikaystävälle - veti nimittäin myös alaspäin yhtä lujaa ja mulla alkoi polvet antamaan periksi. :D 

Ensi vuonna mennään varmasti uudestaan.