Oulaisen ryhmis

 

Käytiin tosiaan ensimmäistä kertaa hienossa Oulaisen ryhmänäyttelyssä lauantaina ja lähdin sieltä kotiin kahden ERInomaisen koiran kanssa. Sää suosi, aurinko paistoi, paikka oli hieno nurmikenttä, kehät olivat todella isoja. Mutta meidän Kaskelotin ollessa tuomarin tuomittavana kehässä kaikki ei mennyt ihan putkeen. Molemmille tuomarina Elina Haapaniemi (ihana, sosiaalinen tuomari, joka osasi käsitellä niin arat kuin riehakkaatkin koirat ja tunsi rodun). Kehiksien nimiä en valitettavasti tiedä, kirjoittaisin muuten nekin muistiin että osaisin jatkossa välttää.

Reskon arvostelu: 

"2,5v uros, vilkas aito snautseri. Erittäin hyvä tyyppi, sopivat mittasuhteet. Hieman voimakas kallo, sopiva pään pituus, kauniit tummat silmät. Purenta ja hampaat ok. Maltillinen kaula, hyvä ylälinja. Sopiva eturinta. Hyvä runko. Takaosa saa vahvistua hieman. Hieman matala hännän kiinnitys. Karkea karva. Hyvät sivuliikkeet, etuliikkeessä hieman ulkokierteiset kyynärvarret." 

AVO ERI SA AVK2 VASERT

Kaskon arvostelu:

"1v vanha, sopivan kokoinen (33cm), reipas musta juniori. Hyvin neliömäinen ja sopivan ryhdikäs. Riittävä pään pituus, tummat silmät. Hieman poskia. Purenta ja hampaat ok. Hieman niukasti kulmautunut edestä ja takaa ja liikerata jää hieman lyhyeksi. Hyvä runkoturkki." 

JUN ERI JUK2

Ihanat arvostelut ja ihana tuomari - tiukka, mutta ihana. Erityisesti mieltä lämmittää Reskon arvostelun ensimmäinen lause: AITO snautseri! Tuomari sanoi että Resko taitaa olla sellainen vilperi ja mie sanoin että "aika rauhallinenhan se on tänään näin kuumana päivänä". Tuomari nauroi että jaa, rauhallinen, niinkö sanoit? :D Reskoa ei mitattu. Voiton vei ansaitusti WP X-Ray ja Rekku hyvänä kakkosena. Käppänäkehässä tuomari mittaili koiria ja nauroi Kaken nimelle ("Kake, oikeasti? Sanoitko sitä Kakeksi? Ai Kasko? Eikä.."). Kasko mitattiin nyt virallisesti 33cm korkuiseksi, eli aika pieni on! 

Niin, sitten päästään siihen mistä puhuin heti alussa; Kaskon ERIin :D jota ei näy missään, kun näkyy vaan EH2. Olen 100% varma siitä, että meille huudettiin "ja koira saa erinomaisen!" ja sitä siinä kehän reunalla tuuleteltiin ja revitin Kakea lelulla. Kotimatkalla autossa laittelin viestiä kavereille ja sitten Jonna kysyi, että eikös tuossa Kaskon lomakkeessa ole rastitettu Erittäin Hyvä. 

Soitin heti asiasta vastaavalle, joka puhelimessa sanoi selvittävänsä asian kehiksien kanssa. Tämän jälkeen juttelin tapahtuneesta MONEN paikalla olleen ihmisen kanssa. Enkä ole ainoa, jonka kohdalla oli ryssitty. Yhden mustan kohdalla oli heiluteltu väärän väristä korttia ja huudettu toista. Yks koira ei ollut saanut lomakkeeseen merkintää rop-vet:istä, ennenkuin omistaja oli kahdesti käynyt selvittämässä asiaa. Reskon lomakkeesta on rastitettu kaksi väärää kohtaa ja sutattu yli. Ja sitten on Kasko, jonka kanssa tehdyn kirjausvirheen huomasin 100 kilometriä liian myöhään.

Olen ollut sähköpostiyhteydessä samaan henkilöön jolle soitin. Kuulemma asialle ei voida tehdä mitään. "Toivon, että kaikesta häsläyksestä huolimatta tulet uudelleenkin meidän näyttelyymme!" luki saamani vastauksen lopussa. Niimpä niin, häsläystä oli, kuten itse juuri kirjoitit.

 

 

Meille koiranäyttelyt on kevyt harrastus muiden juttujen rinnalle, enkä ole kasvattajilta pyytänyt yhtään koiraa joka voittaisi näyttelyissä, tai siten etsinyt mitään näyttelytähteä. Näyttelyissä kuitenkin on kivaa käydä, varsinkin jos saa (kuten lauantaina sain) poikaystävän mukaan ja pystytetään telttaa ja syödään eväitä ja katsellaan ja kuvataan toisia koiria ja jutellaan muiden koiraihmisten kanssa. Sellaista sosiaalista kanssakäymistä samanrotuisten koirien omistajien kanssa, tiedätte mistä puhun. Minusta oli hienoa olla lauantaina todistamassa, kuinka Reskon "tallikaveri" Wanhan Purolan X-Ray sai 13. sertinsä ja juuri kaksivuotiaaksi kerettyään siis valioitui Suomen, Ruotsin ja Latvian muotovalioksi. Kerettiin onneksi ottaa Raimosta snautserikehän jälkeen muutamat kuvat, ennen kuin minun piti alkaa valmistelemaan Kaskoa kehään. Onnea Raimo ja Riikka!!

En ole vielä antanut periksi tämän ERI->EH jutun suhteen, enkä ajatellut antaakaan. Yksi snautserikasvattaja sanoi että äläpä jätä tätä tähän, kyllä pistää harmittamaan jälkikäteen noin epäreilu kohtelu. Varsinkin nyt kun on käynyt enemmän kuin selväksi, että kehässä sössittiin koirien arvostelulomakkeiden ja lätkien kanssa muutenkin ihan urakalla. Jos se EH nyt jää sinne, niin sit jää, se ei meidän elämään onneksi vaikuta millään tavalla tai muuta koiraa muuksi. Ihan periaatteesta kuitenkin tällainen saamani kohtelu asian tiimoilta ottaa päähän ja kovasti. Olisimpa itse huomannut lukea arvostelun läpi tarkasti (jäi muuten aamulla silmälasit kotiin) ja bongannut väärin rastitetun kohdan heti näyttelypaikalla. Nyt saatettiin olla liian myöhässä.

Enivei hieno lauantai ja kivoja kuvia jäi käteen vähintäänkin riittävästi! Ja Reskolle se toinen varaserti! Viikon päästä mennään sitten käymään Piteåssa siskon ja yorkkikasvattinsa Sissin kanssa. Elämä jatkuu jne :) Raportoin jos tälle jutulle saadaan joku erilainen päätös.

Lopussa olevat kuvat on otettu näyttelyiden jälkeen. Aleksi ajoi kotiin koirarannan kautta ja Resko sai tehdä sitä mitä se eniten rakastaa: uida, juosta rannalla ja hyppiä noutamaan keppiä järveltä. Omistajana on ihan parasta nähdä koiransa niin onnellisena. Kake haahuili rannalla omissa touhuissaan kuten aina, se on sellainen Havukka-ahon ajattelija. Viimeisessä kuvassa Kasko poseeraa öisen koirapuiston penkillä.

/Lisäys myöhemmin: tulosta ei muuteta jälkikäteen. Suuhun jäi kyllä kakka maku kehiksien toiminnasta ja taidamme jatkosa boikotoida Oulaisen näyttelyitä.