Käytiin poikien kans Ruotsin Piteåssa näytelmöimässä eilen 29.5. Ilma oli HELTEINEN, aurinko porotti hiekkakentälle ilman ainuttakaan pilven hattaraa. Tuli siinä mietittyä koko harrastuksen hulluutta, kun lojuin shortseissani teltan edessä aurinkoa ottamassa ja koirat nukkuivat häkeissään varjossa, kylmäkallet kainaloissaan. Mustien koirieni vuoksi olisin suonut meille vähän vähemmän hikisen reissupäivän, mutta pojat vetivät sellaisen esityksen kuumuudesta huolimatta että en voi olla muuta kuin kiitollinen.
Mustia käppänöitä oli ilmoitettu 10, mutta kaksi niistä ei tullut paikalle (toinen näistä Kaken inttivalio pappa, ei ollut karva kuosissa niin jäivät kotiin). Kasko oli paras junnu-uros ja sai ERIn ja SAn ja tuomari sijoitti Kaken kovatasoisessa seurassa PU4ksi!! Kakella oli vauhti päällä kehässä, häntä heilutti koko koiraa ja askelta riitti eteen ja taakse. Esitin sen tällä kertaa täysin vapaasti ja asettelematta, ikeahiiren ja nakin voimalla.
Tuomari kehui Kaskoa kauheasti ja kävi vielä kehävuoromme jälkeen kahdesti jututtamassa minua ja rapsuttelemassa Kaskoa. Tuomarimme Lars Widen oli siitäkin todella miellyttävä tuomari, että hän antoi kaikkien kuullen koirista suullisen palautteen. Kaskoa hän sanoi ihastuttavaksi ja erittäin lupaavaksi junioriksi, jossa "on jo kaikki", mutta joka ei ole valmis - siksi pu4. Toivoi myös näkevänsä Kaskon kehässään uudestaan tulevaisuudessa. Go Kakkis!! Olin onnesta sykkyrällä.
Mustia snautsereita oli ilmoitettu 2, yksi narttu ja yksi uros (Resko). Resko esiintyi hienosti ja aika vapaasti, sen kanssa saa kyllä aina juosta kehässä ihan tosissaan. Porottavasta säästä huolimatta Rekku liikkui tapansa mukaaan kovalla draivilla ja olisi halunnut pussailla tuomarin kuoliaaksi kun alettiin hampaita katsomaan. Irlantilainen tuomarimme Ann Long-Doyle tykkäsi kauheasti Reskon luonteesta; sen vilkkaudesta ja rohkeudesta, tuomaroituaan juuri ennen meitä useamman väistävän pippurisuolan ja yhden joka irvisteli ja rähisi hänelle. Resko sai ERIn, SAn, sertin ja voitti lopulta nartun ollen samalla ROP. Musta narttu valioitui tässä näyttelyssä, ja se olikin todella kaunis. Hieman arempi kuin Resko, vältteli tuomarin kosketusta ja haaveili kehästä poistumisesta. Käteltiin sertiemme jälkeen koiran omistajan kanssa ja onniteltiin toisiamme ja lähdettiin hyvillä mielin takas teltalle. Ryhmäkehiin me ei jääty, vaan pakattiin kamppeet aika vauhdilla autoon ja koirat takapoksiin viilentymään.
Paremmin ei olis siis voinut mennä. Nyt Kaskoa ei ole ilmoitettu mihinkään näyttelyihin, mutta Resko menee Vännäsiin kesäkuun puolivälissä. Kesän aikana me käydään varmaan Oulun ja Kemin näyttelyissä, katsotaan vähän että kummanko kanssa vai lähteekö molemmat. Kasko on vasta juniori ja sillä on jo serti ensimmäisestä virallisesta näyttelystään, joten meillä ei oo kiire mihinkään. Reskolla on nyt 1 cacib Suomesta, 1 serti Suomesta ja 1 serti Ruotsista. Oon uskaltanut jo ajatella, että Rekustahan saattaa vielä tulla muotovalio! Näin reippaita ja yhteistyöhaluisia ja iloisena esiintyviä koiria on mukavaa esittää ja esitellä, varsinkin kun en itse enää niin jännitä. Amorin aikana olin ihan hirveä jännittäjä ja kiukkusin hermostuneena kaikille. Nykyään mennään kehään aina nöyrin mielin ilman odotuksia. Tämä on paljon hauskempi harrastus näin. Jos jonakin päivänä koirani eivät näytäkkään kehässä siltä, että tämä yhdessä tekeminen on ihan paras juttu, harkitsen näyttelyttämistä uudestaan. Kumpaakaan koiristani en kuitenkaan ole valinnut enkä ostanut näyttelykoiraksi ja ne onneksi ovatkin pääsääntöisesti ihan kaikkea muuta kuin showkoiria. Minun parhaat ystävät.
