Siikajoki EPN

Kaken kanssa käytiin "pyörähtämässä" Siikajoella ja korkattiin näyttelykoiran ura. Näyttelypaikkana oli iso peltikattoinen maneesi, ja sääksi siunaantui raivolla hakkaava kaatosade. Kaiken lisäksi kehät olivat tuntuvasti myöhässä, joten paikalla tuli vietettyä melkein viisi tuntia. Ja koska Kasko riepu on melkein päivälleen 5kk vanha, ei meillä ole ollut mahdollisuutta kulkea tätä ennen missään oikeissa harjoituksissa rokotusten vuoksi. Niimpä me harjoiteltiin tänään pentunäyttelyissä!

Näyttelyihin oli ilmoitettu kaksi mustaa käppänää, molemmat samassa luokassa (5-7kk) ja molemmat uroksia. Kasko oli kehässä numerolla 53 ja näistä kahdesta pojasta suunnannäyttäjänä. Vähäsen mattea jänskätti, että tuleeko liikkumisesta yhtikäs mitään kun takana töpsöttelee tulemaan toinen koirakaveri. No mitä vielä, kyllä oli maten huolet aika turhia! Kasko antoi itsestään 110% ja marssi menemään suurimmaksi osaksi kuin vanha tekijä. Kun tuli paikoillaan seisoskelemisen aika, hytkyi koko käppänä nenästä hännänpäähän ollessaan niin iloinen niin iloinen. *sydänsilmähymppä* Kasko on nimensä veroinen; Super-Kasko! Vaikka kehät olivat myöhässä ja päivään sisältyi noin kolme tuntia enemmän odottelua kuin olin ajatellut, ei Kake antanut minkään haitata. Ei sen korvissa humisevan kaatosateen (jonka vuoksi en kuullut vieressä seisovan ihmisen puhetta), eikä haukkuvien ja huutavien koirien, eikä edes ihanien hepankakkapalleroiden. Kasko olisi halunnut moikata kaikkia. Paria berninpaimenkoiraa se saikin käydä katsomassa, kun ajattelin että isojen ja erilaisten koirien näkeminen ja hyvien kokemusten saaminen on tärkeää. Bernien omistajia nauratti, kun heidän koiransa tassun kokoinen Kakkis marssi häntä vipattaen haistelemaan bernejä ja oli oitis valmis leikkimään ja painimaan. Pikkuinen käppänä joutui seisomaan takajaloillaan yltääkseen bernien tasolle. Ja vaikka berni iski pari kertaa tassunsa Kaken päähän, ei Kake pitänyt sitä minään. "Siinäpäs huidot, kyllä miekin osaan! *hyppy, koikkaloikka, pikkutassusta pläts berniä naamaan, hähää*

Nähtyäni näyttelypaikalla pari koiraa jotka eivät ensinkään halunneet sisälle maneesiin, ja jotka sinne päädyttyään eivät uskaltaneet nostaa häntäänsä jalkojen välistä, mietin vain että miten mukavia koiria omiin käsiini olen saanut. Kasko on kultaa. Se ei tuntunut edes huomaavan peltikaton meteliä tai räyhääviä koiria - kyllähän se välillä pysähtyi muita katsomaan, mutta jatkoi sitten minun kanssani touhuamista pylly hytkyen. Ihana, ihana pentu! Ja jotta tämä loputtoman imelä ja rakastunut hehkutus  saataisiin päätökseen, isken loppuun päivän tuloksellisen puolen:
Kasko pentuluokan ykkönen, ROP-pentu & KP!

Tuomarimme Anita Al-Bachy kertoi olleensa ihan vastikään kääpiösnatsereiden jalostustarkastuksessa ja tietävänsä nyt mitä etsii. Hän hymyili tyytyväisenä alkaessaan käymään Kaskoa läpi sentti sentiltä.. Kysyi iän (joka on tosin sitten arvosteluun kirjoitettu väärin), käänteli tassut moneen kertaan, hypisteli turkkia jakaus jakaukselta ja katsoi turkin väriä oikein likeltä ja katsoi hampaat ja purennan tarkkaan, etsi kivekset ja liikutti PALJON. Kaiken tämän hän teki tosi ystävällisesti ja takasi Kaskolle taatusti miellyttävän ensikokemuksen koiranäyttelyistä :) Arvostelu alla.

"7kk. Erinomaista tyyppiä. Oikeat pään linjat. Hyvä kallo ja kuono-osa. Tummat silmät, hyväasentoiset korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hieman pyöreä rintakehä, lupaava eturinta. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä häntä. Hyvä väri ja karvanlaatu. Rodunomaiset liikkeet." 

Kuvista, avusta ja seurasta kiitos parhaalle "kepolle" Aleksille :) (Ps: Kuukauden sisällä saadaan vähän lisää jännitystä elämään muuton muodossa, vanha 5. kerroksen kaksio vaihtuu uuteen luhtitalo-kaksioon omalla takapihalla ja terassilla! Jess! Toivottavasti koirat ottaa muutoksen vastaan yhtä hyvin kuin me ihmiset.)