On paljon tasoja vielä meidän edessä

Resko Rontti Repolainen tänään jo 11kk!

The road to success is always under construction.

Ylläolevassa kuvassa näemme Reskon iloisen luoksetulon kesken jääneen varisjahdin jälkeen. Kuvassa on vielä se variskin. Ja kameran takana tyytyväisyydestä pakahtuva omistaja.

Nojoo, kenties kyseessä oli se yksi kerta kymmenestä kun snautseri kääntyi vihellyksestä, mutta ei se siitä aiheutunutta iloa vähennä yhtään. Tilanne sinänsä oli hallittu, kun koira oli pitkässä liinassa ja lähti perään vasta vapautuksen saatuaan, eikä suunta ollut tielle päin. Hieno Resko! 

Syyslomaan enää kaksi päivää. Syyslomalla mennään vanhempieni luokse MAALLE! Viljelysteiden ja metsäpolkujen tyyssija, täältä tullaan :)

Annan sulle anteeksi, kaikki virheesi

Resko 10,5kk ja kinkkiset jutut juuri nyt:

• ohitettavat koirat
• yhtään uhkaavasti käyttäytyvät ihmiset (varsinkin miehet - Resko vastaa tuijotukseen tai jäykkään liikehdintään hyvin helposti murahduksella ja kohti nykäisemällä. Ei siis arkaile, vaan puolustaa.)
• keskittymiskyky ajoittain täys 0
• uloslähtöön liittyvä levottomuus 
• minun omiminen ja liika puolustaminen esim. vierailta koirilta

Mukavia asioita:

• yksinolot!! (kopkop vaan, mutta nämä menee niin hyvin kun ei äännä eikä askartele)
• huomattavasti vähentynyt piippailu
• käsiteltävyys 
• autoilu ym. on Reskolle lastenleikkiä
• sisällä ollessa köllähtää äkkiä nukkumaan jos ei tehdä mitään 
• Hulluilla Päivillä maahanmenoja eteishälinässä - check!
• tykkää tekemisestä, enää pitäis muistaa mitä viimeksi tehtiin
• täysin sisäsiisti (kopkop)
• iloinen höntti, jolla iso räkäinen riisenin nenä ja ilmeikkäät silmät
• ritiläportaat ja liukuportaat on ok
• kovat äänet ei liikuta
• kaivinkoneet tms. isot laitteet ei jännitä yhtään
• kun Reskon saa jotain innostuneena keskittyen tekemään, se antaa siihen 110%; esimerkiksi maahanmeno niin että etujalat kirjaimellisesti kolahtaa lattiaan. Ja miten tyytyväisen näköinen se onkaan alahampaat huulien välistä näkyen ja otsatukka viistosti silmillä, kieli parran seasta roikkuen, kun se siinä makaa ja häntä heiluu ja odottaa merkkiä siitä että nyt meni oikein! 

On Resko Repolaisen kans kuljettu nyt vähän aktiivisemmin häiritsevissä paikoissa - Oulun Stockmannilla Hulluilla Päivillä ja muutamissa pienemmissä kaupoissa. Ja käyty leikkimässä koulun takana, missä viereisellä kentällä pelattiin jalkapalloa. Eikä meitä leikin tiimellyksessä haitannut pellon toiselle puolelle laskeutunut pelastushelikopterikaan! Vaikka välillä tuntuu olevan vähän kädetön nuoren snautserin kanssa joka on tipahtanut omaan maailmaansa jonne ei maten sanat kuulu, niin hienot hetket on kyllä tosi hienoja ja palkitsevia. Se on kuitenkin maailman hassuin isonenäinen Hessu Hopo, jonka tekemät jäynät ovat ainakin tähän asti aina vain naurattaneet jälkikäteen. Resko on rohkea, vilkas, kekseliäs ja harvinaisen hyvin jousitettu taskuraketti - jolle onneksi on nyt kasvanut vähän järkeä sen loputtoman kaahottamisen rinnalle. Kauppakeskuksessa se nojasi poispäin lasireunasta, kun näki yhden kerroksen korkuisen pudotuksen. Painostamalla sitä ei siihen reunalle saanut - jätkä iski pyllynsä kenttään ja katsoi sen näköisenä että ehei, älä luule noin tyhmäksi? Ja kun annoin löysän hihnan niin koira kulki yhtään arastelemassa reunalle, linttasi kirsunsa lasiin ja katseli alhaalla kulkevia ihmisiä. Se käyttää päätään! Oon odotellutkin jotain merkkiä siitä ettei snautserin päässä asu vain pieni apina joka hakkaa niitä kattilankansia yhteen..

Haloo Helsingin biisiä radiosta kuunnellessani tämä lausahdus jäi heti mieleen, koska se kuvaa Reskoa paremmin kuin hyvin; "Anna mun ajatella, sekoilla ja olla vähän pihalla"

"I'm not an optimist, I'm a possibilist."

Jos pyydät, niin tuun aina sun mukana

Mutta jos kiellät, en tiedä minne kulkea

Kaverini koiran sairastaessa pysähdyin miettimään minun ja Amorin kulunutta vuotta. Pappakoira oli keväällä niin kipeä selkänsä vuoksi, ettei meidän lääkärikään uskaltanut luvata parempaa huomista.Oli tosi likellä etten olis antanut periksi. Olin kai siihen jollain tasolla jo valmistautunutkin, päästämään tärkeimmästä irti.

Ei onneksi tarvinut.

Amor täyttää joulukuussa 11 vuotta. Se on yli vuosikymmen yhdessä. Pieni mies on nähnyt niin paljon.
(Niin ja noin viikko sitten se näki myös mm. minun kouluni ja luokkani. Herraparta oli nimittäin kutsuvieraana koulussa. Ja oli oma rakastettava itsensä - kuinkas muutenkaan. Edustuskoira.)