sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Onni, onnellisuus.

Resco on kotona!

Perjantaina harrastettiin vähän istumalihasten treenausta ja ajeltiin yöksi Kajaaniin ja lauantaina aamupäivällä jatkettiin Joensuuhun. Iltapäivällä kotimatkalla autossa oli Herraparran lisäksi seitsenviikkoinen snautserin pentu, pitkäaikainen haave siis kävi toteen tällaisen pennunhajuisen tuliaisen muodossa.. 
Wanhan Purolan Wallstreet on ainakin näin ensivaikutelman perusteella jonkinlainen superjätkä ja huikeen reipas pentu. Liki 600 kilometrin kotimatka meni tosi kivuttomasti kun penska keskittyi vaan nukkumaan aina kun auto liikkui. Pissatustauoilla tuli todettua myös ettei Rescoa paljon vaivaa rekat, ihmiset, ei kovat äänet, kolmessakymmenessä huiteleva pakkanen eikä kerrallaan nurinkurin kääntynyt elämä noin niinkuin muutenkaan. Amorkin otti junnun suorilta käsin suojelukseensa ja osa matkasta meni kylki kyljessä nukkuen.

Resco oli täällä heti kuin kotonaan, töpsytteli vesikupin kautta lelukasan kimppuun ja tutki kaikki nurkat häntä pystyssä. Eka yö sujui hyvin, ekaksi vähän ihmeteltiin ja sitten jo nukuttiin. Amor valvoi juniorin unta ja mie sain itse kuorsata sängyssä yli aamukahdeksaan! Resco oli myös keskittynyt nukkumaan - ei nimittäin pissoja eikä muita yllätyksiä missään :-) Selvästi pentu tukee paljon Amoriin, mutta se on vaan kiva juttu kun Amorkin on ottanut kaverin niin hyvin vastaan. Ulkona painellaan menemään häntä terhakkaasti heiluen ja käytiin me moikkaamassa jo yorkkejakin siskoni luona. Resco keksi heti Saimin nyyteille hyötykäyttöä: kun nappaa kiinni nyytistä ja lähtee viemään niin lopputerrierikin tulee helposti perässä :D hehe.. ihana riiviö. Ja kiitos siskolle hienon punaisen Hurtta-toppatakin lainaamisesta! Kohta saan varmaan siirtyä pukemaan junnua Amorin vaatteisiin ja sen jälkeen johonkin muuhun... Amorhan on nimittäin tähän asti aina ollut meidän perheen koirakokoonpanon isoin koira. 

Lyhyen tuttavuutemme perusteella sanoisin Rescon olevan paljon enemmän kuin uskalsin odottaa ja toivon että siitä kasvaa (vaikka välillä hakattaiskin vähän päätä seinään ja mietittäisiin että mitä oikein on päässä pyörinyt kun tällaisen parrakkaan menin hommaamaan) mukava ja terve (!!) kaveri pitkäksi aikaa. 


12 kommenttia:

Nath kirjoitti...

Se on niiin söpööööö! Ja kuulostaa kunnon SNAUTSERILTA! Haha Amor on sitä vielä isompi... vielä 8D

Sarianne kirjoitti...

Onnea vielä tätäkin kautta pennusta! :) Eikös hurtan vanhat talvitakit ole alessa vähän siellä sun täällä (petellä oli ainakin aiemmin), kannattanee niitä bongailla, jos on tarve :)

Suvi kirjoitti...

Ihana :-) Onnea suloisesta pennusta!

Milena kirjoitti...

Onnea pennusta! :)

Julia kirjoitti...

Miten ihana pieni ♥ ja kiva nimi! Onnea!! Nyt oon kyllä kade, mutta ehkä munkin snautserihaave joskus toteutuu. :D

Anonyymi kirjoitti...

Voi elämän kevät mikä pallero ;__; on se kyllä ihan tuituiwäwäw, mutta ehkä minä lopetan blogin seurailemisen joksikin aikaa etten lääpi täällä koneen näyttöä pentukuvien takia :-D no ei vais, onnea vaavista!

Josefiina kirjoitti...

Hihii söpö se kyllä on! ja ROHKEA! :D ja äkkiä taitaa pappa jäähä pieneksi..

Josefiina kirjoitti...

Kiitos! :) Peteltä oon bongaillutkin, sielä oli vielä sinisiä takkeja hetki sitten -70% ellen ihan väärin katsonut.

Josefiina kirjoitti...

Kiitos!

Josefiina kirjoitti...

Kiitos!

Josefiina kirjoitti...

:D kiitos ja kiitos. Haaveet toteutuu kun alkaa toteuttaan, tämä otus taitaa olla paras suurempi sijoitukseni tähän mennessä..

Josefiina kirjoitti...

HEhee! :D Lupaan julkasta myös ikävää materiaalia (listaanko syödyt kengät vai huonekalut?). Kiitti!