Me käytiin jäällä!

Koeviikko ja kaikkea tekemistä, ja tietysti juuri silloin sattuu hyvät ilmat. Jokseenkin niin kovin tyypillistä.

Kävin tänään Amorin ja Aapelin kanssa jäällä, ilman sen suurempaa tarkoitusta. Kamera oli mukana ja taskut raksuista pinkeänä, jos Aapeli keksisikin juosta kotiin. Nyt mulla on jo oikeastaan kiire lukemaan psykologiaa, joten linttaan kuvat vaan tylsästi näin...

Kuljin valtateitä ja myrskysäitä ja niitä ja näitä...

Ell:llä laitettiin vain rabiesrokote, koska nelosrokote meneekin vanhaksi vasta vuoden päästä. Varmuuden vuoksi laitettiin vielä erimerkkinen rabiesrokote. Kaikki meni tosi hyvin, Amor käyttäyty kympin arvosesti ja lähettiin kotiin hyvillä mielin.

Nyt 20 yli kahdeksan sanoin kaverille mesessä, että ompa koira levoton ja sanoin että toivottavasti ei ala turvota. Aijoin lähteä iltalenkille. Otin Amorin syliin ja mitä hittoa... kuono rypyillä, huulet minun sormen paksuset ja silmät punaset ja turvonneina. Että semmosta tänään. Ens yö varmaan nukutaan melko huonosti. Ehkä kymmenen minuuttia sitten, joskus 20:30 annoin kyytabletin. Kumpa se alkais vaikuttaa pian, Amor on ihan tuskasena. Minun syytä kaikki, jos en olis raahannu sitä myrkytettäväksi niin mitään reaktiota ei olis!

Amorille siis tuli tämä reaktio taas, tällä kertaa sen tulemiseen vain meni kauemmin aikaa. Illalla puoli kymmenen maissa turvotus laski, mutta vielä tunnin ajan Amor kutisi todella pahasti. Se raapi itseään ja oli todella surkean näköinen. Iho punotti ja siihen nousi pieniä patteja. Onneksi yhdentoista jälkeen tilanne rauhottui, Amor ja mie saatiin nukuttua rauhassa. Aamulla Amor oli oma ponteva itsensä, vailla merkkiäkään edellisiltaisesta. Soitin eläinlääkärillemme, joka oli pahoillaan tapahtuneesta ja mietittiin sitten, että kannattaako Amoria enää rokottaa. Tämä nyt laitettu rabiesrokotus menisi vanhaksi vasta vuonna 2014 ja Amor olisi silloin jo 11 vuotias, joten jos sinne asti selvitään niin en varmaan ala vanhaa enää kiusaamaan.

Vuoden päästä olis nelorokote kuitenkin tulossa, pitää miettiä laitetaanko sitäkään. Tämä tietysti rajoittaa haaveita agilitykilpailuista.. Mutta onhan meillä vielä vuosi aikaa miettiä. Toinen juttu on Amorin passi, kun asutaan Suomen ja Ruotsin rajalla, niin sitä passia kyllä tarvii. Onneksi se ei kuitenkaan ole nyt ajankohtaista, murehtia tuosta.

Pääasia että Amor tuli nopeasti kuntoon ja tiedetään nyt, ettei se jostain syystä enää kestä raivotautipiikkejä.

Ihmeellinen pullakoira

Isä oli tullut illalla kotiin, mennyt olohuoneeseen ja nukahtanut tv:n ääreen. Herätessään isä oli paikallistanut Amorin nukkumasta keittiön pöydällä! Voi, sitten isä oli muistanut päivällä pöydälle jätetyt tuoreet pullat ja mitä? Pullat olivat koskemattomina siinä keskellä pöytää, lautasellaan. Isä ei ollut meinannut uskoa koko koiraa, että onko se tosiaan hypännyt tuolin kautta ensin pöydälle katsomaan ikkunasta tielle, sitten nukahtanut siihen pullalautasen viereen!

Että onkohan sillä joku aistipuutos vai mikä.. mutta näin on käynyt ennenkin, olen unohtanut sängylleni avatun suklaalevyn lähtiessäni kauppaan. Jotenkin pidän (liiankin) itsestäänselvyytenä, ettei Amor koske ilman lupaa.

Mutta niin, tällainen ihmeellinen kertomus lauantain kunniaksi. Koira joka ei ollut koskenut pulliin. Tottelevainen Amor, ehkä liiankin. Jäisikö tuo edes henkiin jos vaihtoehtona olisi varastaa ruokaa tai kuolla nälkään.. 

No eiköhän se silloin ottaisi pullan tai toisenkin. Mutta tänään ei. 

Säästyi pullat iltakahveille.

Festina lente

Amorille on nyt ell-aika varattu, tuttu eläinlääkäri oli hankkinut Amorille erikoismömmöt - eli sen version Duramunesta joka ei ennenkään aiheuttanut ongelmia. Huippu juttu! Nainen, joka soittaessani vastasi puhelimeen oli myös todella mukava, kyseli mihin aikaan mulla on lukiolta hyppytunnit jos oltaisiin silloin päästy käymään. Harmi että heillä oli useampana aamuna leikkaukseen varattu aamupäiväksi pidempiä aikoja, päädyttiin lopulta varaamaan aika torstaille 27pvä, puoli neljäksi iltapäivälle.

Eilen lähetin myös tutulle koirahierojalle sähköpostia ja kyselin voitaisko Amorin kanssa joskus tulla käymään. Amor ei ole koskaan ennen käynyt hierottavana, ja haluaisin tietää jos hieroja löytää siitä jotain ongelmakohtia joiden kunnossa pitämiseen voin itse vaikuttaa.

Eilen illalla nypin Amoria taas enemmän, olen viikottain nyppinyt pisimmät karvat pois, mutta silti sille oli toiselle kyljelle päässyt kasvamaan semmonen kamala karvalaatta joka tursotti - ja se sitten lähti eilen. Tätä kirjoittaessani Amor nukkuu kerällä sängyssäni, viimeyönä oli muuten kylmä jopa sisällä(!) ja Amor nukkui koko yön peiton alla vieressäni. Kun heräsin aamupäivällä, niin ulkona oli noin -27°C! Eipä voinut pyytää koiraa pysymään kauaa paikoillaan kuvatessa..

Paluu arkeen häämöttää

Jonna lähti toissa-aamuna bussilla takaisin Joensuuhun ja me jäätiin koirakolmikon kanssa kotiin palautumaan. Jonnan kanssa vietetty aika oli jälleen huippua, ja onneksi koiratkin (pääsääntöisesti) pitivät Jonnasta paljon!
Kiitos Jonna!

Tänään kunnostauduin snautserinomistajana ja trimmasin Amoria, koskahan lie olen sen viimeksi ajellut? On siitä pari kuukautta ainakin melkein. Minua alkaa aina häiritsemään paksun näköiset poskikarvat ja kokoajan lyhyemmältä näyttävä kaula, joten yleensä aika ahkerasti ylläpidän Amorin snautserilookkia.
Myös Aapeli affenpinseri ja Mäkärä yorkki joutuivat trimmaus- ja kynsisaksien käsittelyyn.

Amorille pitäisi kohta jo varata aika rokotuksille, tammikuun lopussa vanhenevat. Tuntuu niin älyttömältä (=mahdottomalta), että muka taas rokotukset! Vastahan me siellä viimeksi käytiin, muistan kun vielä sanoin ell:lle kuinka aika menee nopeasti ja kahden vuoden rokotusväli tuntuu aina vain hypähtävän hetkessä. Vähän pelottaa rokotuttaa tuota, kun viimeksi sai niin pahan reaktion (turposi naamasta ja hengitys oli todella hankalaa, muistan miten istuin vessan lattialla koira sylissäni, odottamassa kyytabletin vaikutuksen alkamista). Asiastahan kuitenkin on infottu eläinlääkäriä, joten jospa saatais joku muu aine piikitettyä, joka ei sitten mitään aiheuttaisi.

Ylihuomenna jatkuu lukiolaisen elämä, en toki ole ahdistunut ajatuksesta jo valmiiksi... :-)

Tervetuloa 2011 ja terveiset Ylläkseltä

Tämä kirjoitus tulee Ylläkseltä, mökiltämme. Täällä ollaan - Amor, Mäkärä, Aapeli, Jonna Joensuusta ja minä! Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen Jonna ei ottanutkaan Taaviaan mukaan, Taavin omaksi parhaaksi se jäi kotihoitoon Joensuuhun..

Jonna saapui Kemin bussiasemalle sunnuntaina ja heti seuraavana päivänä lähdettiin mökille. Pellossa pysähdyttiin Vihreällä Pysäkillä, josta Jonna bongasi hauskan vesikupin koiralle! Hintansa vuoksi se sai jäädä hyllyyn, vaikka vähän harmittikin ja illalla vielä mietittiin olisiko se ollut hintansa väärti..

Mäkkis tuntuu aivopesseen Jonna, tai ehkä se on vain hyvä manipuloimaan.. Jonna nimittäin ihastui Räpätätiin, mikä on ihme sinänsä. Pikkukoira joka elää syödäkseen, inistäkseen ja istuakseen sylissä, on kietonut vieraamme pikkuvarpaansa ympärille. Lupasin, että Jonna saa pitää Mäkärän jos vain haluaa - palautusoikeutta ei ole.. :D Tuskimpa uutuudenviehätys kestäisi kauaa, kun J alkaisi löytää kotoaan kakkakikkareita pitkien kävelylenkkien jälkeen ja kun Mäkkis rääkyisi yöt kerjäämässä rapsutuksia.

Meidän uusivuosi sujui ilman yllätyksiä, Amor nukkui paukutuksesta välittämättä ja vielä seitsemän aikaan käytiin lenkillä. Vaikka valo välillä täytti taivaan ja sitä seurasi aina kova ääni, Amor katseli lähinnä kiinnostuneena eikä yhtään peloissaan. Onneksi - melkein kaikki muut jouluseurueemme koirapersoonat nimittäin kieltäytyivät ulostautumasta mökistä koko iltana..

Joulu siis vietettiin Ylläksellä, sen jälkeen lähdettiin välipäiviksi Uumajaan (Amor, Mäkkis, minä ja siskoni), matkat ja muut sujui tavallisen hyvin. Uumajasta tultiin uudeksivuodeksi Ylläkselle ja sunnuntaina kotiin vastaanottamaan Jonnaa. Nyt maanantaina takaisin mökille, keskiviikkona kai taas kotiin..Voisi sanoa että Amor on viettänyt aika paljon aikaa tien päällä!