Joensuun reissu

Tämä kirjoitus tulee niin myöhässä, mutta ei ole vain tuntunut siltä että haluttaisi kirjoitella blogiin. Meillä oli maailman paras syysloma Joensuussa, ja onneksi siitä jäi käteen hienojen muistojen lisäksi paljon kuvia. :)

Amor, Eppu ja Taavi tulivat toimeen kuin vanhat kaverit ja vieläkään ei tullut ruumiita, vaikka kolme samalta vuosituhannelta olevaa poikaa viettivät aikaa kolmestaan. Me käytiin myös koirien kanssa kaupungilla yhtenä iltana (oikeastaan yöllä) ja se oli huippu ilta ♥.

Yhteensä noin 18 tuntia tuli vietettyä linkkarissa, kun tiistaina 19. pvä mentiin ja lauantaina 23. pvä tultiin. En osaa nyt eritellä mitään erityisen hienoja juttuja tuolta reissulta, koska koko lomailusta jäi niin hyvä mieli. Inhottavaa, kun välimatkat on näin suuret, mutta ehkä enskerralla Jonna tuleekin käymään täällä päässä Suomea, eikä me siellä. Saa nähdä.

yöllä Taitokorttelissa


yöllä Joensuun rannassa


Amor nukkumassa Jonnan Saaristomuumi-lakanoissa..

Kiitos Jonna!

Tahdon nähdä kaiken mutten koskaan mistään maksaa hintaa

Tiistaina harrastamme Amorin kanssa jälleen matkustelua, päämääränä syysloma Jonnan ja poikien luona!

Koska kyseessä on erikoisreissu, täytyy pienen mustan haisukoiran olla hienona. Emme halua haista koko 530 kilometrin matkaa ja aiheuttaa vihaisia katseita ihmisissä, ehei. Siis rääkkäysoperaatio alkakoon: Amor täytyy pestä.

"Älä tee tätä mulle..."


Puhdas partakoira.

Pesin Amorin siis viimeyönä. Amor tiettävästi ei toimenpiteestä juuri nauttinut, mutta kärsivällisesti kärsi vaan. On se aika rimpula kun sen kastelee, tikkujalkainen ja yllättävän pieni. En enää muista koska pesin tuon viimeksi, on siitä useampin kuukausi aikaa.. jos ei tiedossa olisi nyt kevyttä 7 tunnin linkkarimatkailua tiistaina ja lauantaina, en varmaan olisi pessyt sitä vieläkään, ehkä synttäreiden kunniaksi joulukuussa. :D

Mutta onhan se ihana kun se on puhdas - parta näyttää suurelta ja sormiin ei jää harmaata kerrosta rapsutellessa, hehe.. Joo, kai se oli aikakin pestä. Näyttää myöskin mustemmalta puhtaana, ja tuoksuu hyvältä. Kaikkia hyviä puolia siis seurasi tästä.

Kaverini poni lopetettiin tässä vähän aikaa sitten, salakavala syöpä vei tamman. Vaikkei kyseessä ollut mikään nuori polle, niin tietysti se tuli yllätyksenä - ponilla oli hyvä peruskunto ja suunnitelmia tulevaisuudelle. Sitten kuullaan vaan musertavat uutiset kaulasta löytyneestä patista. Väkisinkin tallilta viimeisenä iltana kotiin pyöräillessä otti koiran syliin ja mietti kaikkea, yhtäkkiä asiat voi olla aivan toisin kuin nyt.. Yritän aatella järkevästi, ei voi aina jäädä murehtimaan tulevaisuutta. Juuri nyt mulla on kotona Amorin lisäksi yorkit Urho ja Sylvi. Pampulakoirat on yökylässä, kun siskoni on kolmannen koiransa kanssa näytelmissä Norjassa. Tämä koirakokoonpano ei ole hetkeäkään tylsä, ikinuorivirtapiiriurho pitää siitä huolen 24/7. :D

10/10/10/ensilumi

Kaappeja siivotessa löysin vuoden 2004 kalenterini.

Muistan vielä kun istuttiin Torniossa pankin edessä autossa, ulkona satoi räntää ja äiti mietti etupenkillä ääneen, että lähdetäänkö hakemaan pentua tänään vai katsotaanko olisko huomenna parempi sää. Mie intin että ei siirretä enää yhtään, ja niin sain käydä äidin kanssa nostamassa tililtäni rahaa ja sitten lähdettiin ajamaan Kalixiin. Hyvin on mielessä myös, miten tultiin takaisin ja mulla oli pentu sylissäni sinisen hirvi-kuvioisen fleecen sisällä nukkumassa ja äitini varoitti minua tukehduttamasta mokomaa mustaa mönttiä.

Kuulumisia kuvin

Joinakin päivinä kauniita syysilmoja ja väriloistoa.


Kuura maassa aamuisin.


Amor ja Aapeli leikkimökin terassilla.


Kapinen Amor ja korvapuoli Aapeli, kylän komeimmat.