Kemin näyttelyt

Lauantaina oltiin siskon ja tädin kans taas kehässä, seurueeseen tuli kaks roppia ja toisesta muotovalio. Irski pärjäsi melkein ryhmäkehässäkin. Sunnuntaina (eli tänään, eilen? kirjoitan aina yöllä) käytiin turistina vaan katsomassa ja kuvaamassa, Amorin kasvattaja vei mustissa käppänöissä kaiken.

En tiedä.. jotenkin havahduin ajattelemaan snautsereita ja käppänöitä.. Toinen syö vähemmän, pienempi työ trimmata, menee linkkarissa ilman erillistä lippua, kulkee sylissä pidempääkin matkaa, tiedossa olisi kasvattaja jolta voisi pyytää sopivan pennun.. toinen taas on koiran kokoinen, harrastusmahdollisuudet..
Äh, loputon ongelma. Toista koiraa en kuitenkaan ole vielä ottamassa, että turhaan päätäni vaivaan.

Aloin myös miettiä, josko veisin Amorin vielä kehään joskus - siskon mielestä purenta ei ole tasapurenta. Ihan eri kategoriassahan tuo tosin näyttäisi olevan voittajiin verrattuna, Amorilla on puolet siitä karvamäärästä jos sitäkään! Eikä se esiinny niin näyttävästi. Enkä haluaisi sinistä nauhaa, koska Amor on tasaisesti EH-laatuinen.

Perjantaina kuulemma lähdetään vaunuilemaan eteläsuomeen, saapa nähdä mitä siitä tulee.. :)

Vanhoja juttuja

Amor makaa sängylläni, sain tunti sitten siskolta iloiset kuulumiset Piteåsta, Selma-yorkki oli ollut ROP. Amor ei ole ikinä ollut rop, eikä edes eri. :-D Rakas se on silti, sama koira se oli kun se aikoinaan meni kehään ja tuli sieltä yleensä EHn kanssa. Enää Amoria ei vaikuta kehään viedä, sen hampaat vinksottaa liikaa, purenta on muuttunut vanhetessa. Paljon voi muuttua koiran elämässä muutamassa vuodessa. Eikä me varmaan agilitykisoihinkaan mennä ikinä.. vaikka toisaalta omistajaa edelleen kutkuttaisi ajatus kokeilla virallisia kisoja, sitten toisaalta se tuntuu ylitsepääsemättömän hirveältä. Hermoilisin kaiken pilalle jo edellisellä viikolla.
Amor on toimiva kaveri, ei mikään business-malli, mutta kerrassaan loistava kuitenkin.

Ja nyt se lupaamani video, epiksistä joissa viimeksi kävimme (11.5.), ja joissa Amor voitti kaikki möllit:


Kolmen viikon päästä kenties koittaa kesälomamme odotetuin hetki..
(ps. putki on tilattu, saa nähdä koska se saapuu..)

♥ x ääretön

Tänään oltiin Oulussa, tai siis minä, siskoni ja Selma-yorkki oltiin (Selma ROP, SERT, CACIB). Amor vietti aikaansa yorkkien kanssa siskon kotona.

Olimme lähdössä näyttelyistä, kun parkkipaikalta bongasin p&s snautserin ja menin juttelemaan omistajalle. Hänen asuntoautostaan sain lopulta syliini n. 3kk vanhan mustan snautserin.. Tähän tarvisi ehdottomasti hymiön joka lakkaisi hengittämästä ihastuksessaan!!
Jos omistaja lukee tämän kirjoituksen joskus, niin suuret kiitokset vielä tätäkin kautta!
Rakastuin tosiaan korviani myöten tähän hurmuripoikaan, joka osasi jo muutamia temppuja ja teki kaiken iloisesti häntä heiluen. Ei jäänyt epäselväksi, että mikä on sitten tavoitteeni seuraavat kaksi vuotta - yo-lakki ja oma parrakas pentu!

Ai pentukuumetta? Heheh, lievästi sanottuna!

Hyökkäys kelluvan raksun perässä!

Niin, ja Umeån reissusta lyhyesti:
Lähdimme 30.6 ja palasimme 6.7. Menomatka kesti yli seitsemän tuntia ja tullessa oltiin linkkarissa yli kahdeksan tuntia! Amor oli superhieno, nukkui vain ja pidemmillä pysähdyksillä käytiin vähän kävelemässä. Viikko Umeåssa meni nopeasti, ilmat oli hyviä ja ruotsalaisilta kanavilta tuli jatkuvasti Simpsoneita tai muita laatuohjelmia! :D Ei ehkä oteta tuota yli kahdeksan tunnin istuntoa ihan heti uusiksi, vaikka aika tuntuikin kuluvan nopeasti, niin kyllähän se istumalihaksissa tuntui..