maanantai 8. helmikuuta 2016

Paluu toukokuuhun 2015

Oulussa on ihan mahdoton pääkallokeli - jokainen tie on peilijäässä ja olen ollut nastakengistäni todella kiitollinen. Kuka keksisi koirille samat varusteet? Hirvittää katsella poikien liukastelua.

Kurjasta jäisestä säästä intoutuneena tässä tulee #throwback vuoden takaiseen toukokuuhun. Oltiin Oulunsalon soramontuilla Jonnan kanssa ja Reskolle tuli hirrrvveeen kuuma Torsti-basenjin kanssa juostessa, vaikkei lämpöä ollut varmaan edes 15 astetta. Siksi Reskon pitikin kaivaa itselleen viilennyskuoppa ja asettua sinne jäähdyttelemään hetkeksi - hassu tapa! Tekeekö muut koirat viilennyskuoppia itselleen?










Ps. Omistajalle puhkesi viimeyönä ensimmäinen viisaudenhammas, jännittävää! Ja huomenna mennään taas katetriablaatioon - kävin samassa toimenpiteessä jo vuonna 2011, mutta lopputulos ei ollut ihan 5/5. Parempi onni tällä kertaa?

torstai 4. helmikuuta 2016

Lisää terveystuloksia Reskolle

Käytiin tänään Oulun Animagissa tutkituttamassa silmät ja polvet ihan virallisesti. Joukkotarkastuksen järjesti Oulun Puudelit ja me kävästiin siellä ihan bussilla - siistiä, eikö vain. Koirat ovat kulkeneet viikon aikana useaan otteeseen bussilla (on käyty ihan huvikseen vaan Oulun keskustassa kuljeksimassa) ja me on saatu kanssamatkustajilta paljon positiivista palautetta: hyvin käyttäytyvät koirat saavat ihmiset puheliaiksi.

Noniin ja sitten itse asiaan, eli Reskon tuloksiin: 0/0 polvet ja terveet silmät! En osannut stressata näitä tarkastuksia ollenkaan, polvet kun on vaan "extraa" terveystarkastusten joukossa (harvemmin niitä keskareilta tutkitaan) ja silmät on mitä on enkä minä niille mitään voi. Resko käyttäytyi eläinlääkärissä kiltisti, mutta muille koirille se olis halunnut jutella kovasti ja yhden kissan se olisi ehkä halunnut juoksuttaa ulos odotusaulasta. Hyvä Rekku!

Tällä hetkellä Reskon terveystulosten koko litania on siis tällainen:
lonkat B/B, kyynärät 0/0, polvet 0/0, selkä LTV0 ja silmät terveet.

Tässähän loppuu kohta tutkittavat asiat kesken, jos seuraavaksi sitten analysoitais pääkopan sisältöä?

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Roturyhmien suosikit

En yleensä tartu näihin monissa koirablogeissa pyöriviin postauksiin, mutta tää oli niin hyvä idea että piti alkaa itsekin listaamaan. Tarkoituksena on siis käydä läpi kaikki FCI:n ryhmät (1-10) ja nostaa niistä esille suosikkirodut. Kuvituksena käytän omia kuviani.

FCI 1: Lammas- ja karjakoirat

Briardeista olen tykännyt aina, ulkonäkö ja luonne kiinnostavat. Karvaisuuskaan ei minua kauhistuta, olenhan kasvanut yorkkien keskellä ja tiedän mitä turkkikoiran kanssa eläminen on. Korkeintaan rapakeleillä voisi joskus kiristää hermoja :D Picardit ovat myös veikeän näköisiä, mutta niitä on Suomessa aika vähän. Pyreneittenpaimenkoirat kiinnostivat välillä kovastikin (pieniä sopivasti sottaisen näköisiä paimenkoiria), mutta karkeasti yleistettynä oon nähnyt liian monia yksilöitä joiden luonne ei vastaa ollenkaan sitä mitä koiraltani haluan. Snautseria hankkiessa on suurempi todennäköisyys saada käsiinsä koira jolle ei tarvitse kaikkia maailman kauhistuksia siedättää ja jonka kanssa on rentoa kulkea minne vaan. Snautserin kanssa on tosin sitten varmasti omat ongelmansa - kuka nyt tykkää mistäkin. <yleistys alkaa>Monien tämän roturyhmän koirien kanssa kuvittelisin menettäväni järkeni koska en haluaisi elää koiran kanssa joka katsoo minua palvova ilme naamallaan ja odottaa vain uutta käskyä, niinkuin että hei onko sulla ollenkaan omia aivoja tai haluja? </yleistys loppuu> Poikaystäväni myötä olen väkisinkin tutustunut myös belgianpaimenkoiriin (tervut, malit) ja nähnyt niitä kotona ja treeneissä, pentuna ja vanhuksena. Jos näistä pitäisi joku valita, niin karkeakarvainen laekenois. Poikaystävä on tosin aika innostunut maleista ja varmaan joskus sellaisen itselleen laittaakin. (Pyh.)

 

FCI 2: Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat

No nyt tulee yllätys: snautserit! Kääpiöversio tuntuu kaikista tutuimmalta, varmaankin koska olen yli puolet elämästäni sellaisen kanssa samaa matkaa kulkenut. Keskikokoisesta snautserista haaveilin jo yläasteella, mutta en uskonut että mulla olisi rahkeita urokseen (narttuahan en halua) vielä vuosiin. Resko tuli mulle pari vuotta sitten, eikä taatusti jää viimeiseksi snautseriksi elämässäni. Resko on hurmannut myös poikaystäväni, joka ei pikkukoirien päälle niin ymmärrä. Tällä hetkellä toivon pääseväni vielä joskus laajentamaan laumaa suursnautserilla, mutta sen aika ei ole vielä vuosiin. Ehkä sitten kun on isompi koti ja vakiintuneempi elämä? Toivottavasti kuitenkin joskus.
Snautsereiden lisäksi tästä ryhmästä minua kiinnostavat affenpinseri ja mustaterrieri. Jos apinat olisivat tutkitumpia ja terveempiä, niin ottaisin sellaisen taskuraketin vaikka heti. Siskoni Aapeli-apina aina muistoissa.

  

FCI 3: Terrierit

Jos etsisin itselleni terrieriä, suuntaisin katseeni karkeakarvaisiin parrakkaisiin. Walesinterrieri, lakelandinterrieri, airedalenterrieri. Vaikka olen syvästi rakastunut perheeni yorkshirenterriereihin, en tähän elämäntilanteeseen haluaisi omaa. Erityismaininnan annan tässä siskoni Urho- ja Sylvi-yorkeille, joita saan onneksi likistellä riittävän usein.

  

FCI 4: Mäyräkoirat

Kiitos, mutta ei kiitos. Ulkonäkö ei miellytä ei sitten ollenkaan. Turkkimuunnoksista ehdottomasti karkeakarvainen.

FCI 5: Pystykorvat ja alkukantaiset koirat

Tämän ryhmän koirille mulla ei olisi ns. mitään käyttöä. Suomenpystykorva on koirista kaunein ja olen sellaisten kanssa saanut kasvaa lapsuuteni, mutta en metsästä ja harva pystis olisi tyytyväinen luodessaan uraa jonakin toko-koirana jne :D Alkukantaiset rodut eivät kiinnosta minua, parhaan ystäväni Torsti-basenji on kyllä hauska tyyppi kun tiedän että se ei ole omani (ei pahalla, Torsti!). Cirneco dell'etnoja oon nähnyt agilitytreeneissä ja näyttelyissä ja ne ovat aika hauskan näköisiä koipeliineja!

 

FCI 6: Ajavat ja jäljestävät koirat

Pakko ottaa kai siltä kantilta, että mikä miellyttää silmää - kun ei täältä muuten löydy paljon mainittavaa :D Dalmatiankoira ja rhodesiankoira. Dallut ovat kiinnostaneet varmaan siitä asti kun näin 101 Dalmatialaista (yllätyys), mutta ulkonäöllisesti fci6-suosikkini on ehdottomasti rhodesiankoira. Ystäväni siskolla on pari rhodepoikaa, joihin olen onneksi saanut tutustua.

 

FCI 7: Kanakoirat

Karkeakarvainen saksanseisoja, weimarinseisoja (lyhytkarvainen). Siinäpä ne. Kun aikoinaan Amorin kans kuljettiin agilitytreeneissä, oli meidän ryhmän vetäjällä (mahtaa olla vieläkin) saksanseisoja, joka eteni radalla siihen malliin että aloitteleva harrastaja jäi katsomaan ison koiran etenemistä luukku auki. Ala-asteen opettajallani oli/on saksanseisojia, joiden kanssa harrastaa koirahiihtoa ja canicrossia mm-tasolla. Enpä tiedä mitä itse näillä koirilla tekisin, mutta onhan ne hienoja :-D
 

FCI 8: Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat

Kiharakarvainen noutaja, ehkä myös lagotto. Tämä ei ehkä ollutkaan mulle niin hyvä postausidea, koska lempparirotuja on niin vähän ja oon kamalan kranttu.

 

FCI 9: Seurakoirat ja kääpiökoirat

Turkkirotuja taas: tiibetinterrieri, villakoira (keskikokoinen/iso). Tiibetinterrieri ("terrieri") on hyvännäköinen neliömäinen turkkikoira, ja ainakin tapaamani yksilöt ovat olleet aika hauskoja tyyppejä. Villakoira oli vuonna 2004 vakavasti otettava rotuvaihtoehto Amoria hankkiessamme, taisimme olla jo jonkun keskikokoisia kasvattavan kasvattajan kanssa yhteyksissäkin. Villakoirien foorumilla pyörin myös vuosia. Puudelista olisi varmaan samaan mistä nykyisistä koiristanikin: seurakoiraksi, harrastuskoiraksi ja trimmattavaksi.

 
 

FCI 10: Vinttikoirat

No nää on näitä mistä haaveilen, mutta tuskin koskaan omakseni hankin. Puolanvinttikoira, unkarinvinttikoira, venäjänvinttikoira. Ehkä sitten kun oon vanhempi, eikä tokot ja agilityt ja pk-hommat enää niin kiinnosta, ehkä. Isoissa vinttikoirissa on vaan sitä jotakin, joka saa minutkin pysähtymään ja katsomaan kunnioittavasti.

 

Tiivistys pähkinänkuoressa: minulla ei ole paljon rotusuosikkeja, enkä haaveile monista erirotuisista koirista. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, enkä sanokaan ettei mulle joskus tulisi muitakin koiria kuin näitä snautsereita, mutta rotu tuntuu niin omalta ja hyvältä etten näe syytä etsiä parempaa. Jos etsisin itselleni koiraa, voisin asettaa muutamia kriteereitä: trimmattava turkki (en siedä irtokarvoja vaatteissa ja autossa ja missä niitä nyt voiskin olla :D), rohkea ja utelias luonne, ei räksyttäjä, aktiivinen - joka ei kuitenkaan mene pitkin seiniä jos makaan viikon kipeänä sängynpohjalla, koiran ei tarvitse olla kaikkien kaveri, ei liioiteltuja piirteitä (lyhyt kuono, lyhyet jalat/pitkä selkä, ryppyjä, jne), ryhdikkään ja kestävän näköinen kokonaisuus, mielellään musta väri (kyllä, olen pinnallinen!) ja ei ehkä pelkästään rotuvalintakysymys, mutta en halua elää koiran kanssa joka pistää sisustuksemme poskeensa :D  (Torsti, tiedät että puhun sulle).