Pääsiäiskuulumisia

Meillä meni pääsiäinen tosiaan Ylläksen pakkasissa.
Kävimme 24.3. (eli eilen) mätsäreissä ja meni todella hyvin! Vaikka tapahtuma oli ulkona, ja pakkasta oli kohtuullisen paljon ja koiria oli paikalla monta, niin Amor sijoittui - sinisten II! Oli kyllä todella mukava käydä ja ainoa miinus oli kova pakkanen jonka vuoksi Amor paleli välillä. Muuten kyllä iso plussa järjestäjille, oli mukavahenkinen tapahtuma ja hienot palkinnot! Amor voitti hienon heijastinhihnan ja herkkuluun! Mäkärä sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut sen kummemmin. Urheasti tosin esiintyi pakkasessa ja sai monet ihmiset rakastumaan iteensä. Mäkärä trimmattiin 23. pvä ja neiti on taas siistissä lookissa.

Ihanaa kun ulkona on hieno ilma, aurinkokin lämmittää jo kiitettävästi. Pitäisi nyt päästä ostamaan se muistikortti kameraan että pääsisi kuvaamaan kun on näin ihania ilmoja! Alkaa kyllästyttämään kamerattomana oleminen :(

Hiljaiseloa

Niin. Jotain lupasin kertoa Umeån matkasta?
No matkoihin meni linja-autossa istuen yhteensä n.14 tuntia, perillä oltiin neljä päivää ja oli kyllä huippu hiihtoloma

Meillä on muutenki menny oikein hyvin täällä kai? Amor on pariin kertaan merkannut sisälle (!!:@) mutta se on jääny niihin kertoihin (koputtaa puuta).

Paluu kotiin.

Istuttiin taas toiset 7 tuntia linkkarissa ja nyt ollaan kotona. Tuntuu siltä että voisin nukahtaa tähän nyt.

Umeåsta päivää, iltaa, mitälie

Tulipa istuttua eilen 7 tuntia linja-autossa. 

Nyt yhden päivän täällä oltua voi vain todeta että ohoh. Pieni ero sieltä korven keskeltä Umeån vilinään.
Amorkin on vähän kummaksissaan, himoaa jokaiseen hajuläiskään haistelemaan ja vetää hihnassa ja öhisee kaikelle. Muuten on kyllä pakko kehua Aata, se oli niin hienosti bussissa koko pitkän matkan! Osan matkasta kopassa jalkatilassa ja kun linkkarissa vähän tiivistys helpotti ja saatiin vallata kaks penkkiä kokonaan omaan käyttöön niin otin Amorin nukkumaan penkille. Moni ihasteli Amoria, ja Amor kyllä yllätti minut ja kaikki muutkin rauhallisuudellaan.. Koira joka joskus murisee pikkulapsille, ei välittänyt mitään vaikka viereisellä penkillä istui monet lapset matkan aikana, kiljuvia ja härnääviä, tuijottavia ja ylivilkkaita tapauksia. Ja Amor vain heilutti häntää omalta paikaltaan.
Loppumatkasta minäkin nukuin (noin puolituntia) levittäytyneenä penkeille. Vähän oli ahdasta kun A meinasi viedä suurimman osan tilasta levittäytymällä koko pituuteensa. Sopuun päästiin kun Amor pääsi penkkien selkänojan ja minun vatsan väliin nukkumaan (nukuin tosiaan kyljellään penkeillä). Jälkeenpäin huomasin että olikohan niin fiksu veto - koirahan olisi voinut lähteä vetämään minun nukkuessa ja mennä huitelemaan pitkin linkkarin yläkertaa.