maanantai 4. syyskuuta 2017

The greatest gift of life is friendship, and I have received it.

Ihana Jonna kävi Torstin kanssa viikonloppuvierailulla. Tuli taas kovin nostalginen olo, kun mielessäni palailin entisiin aikoihin kun Jonna asui vielä Oulussa ja tavattiin milloin milläkin kentällä koirinemme treenien tai kuvailun merkeissä. Oi niitä aikoja. Haluttiin tai ei, aika juoksee hirveetä tahtia ja me ja koirat vanhenemme.

Onneksi nyt tapahtuu paljon kivoja asioita. Toinen vuoteni amk-opiskelijana starttasi viikko sitten ja sen jälkeen olen ehtinyt ilmoittaa toisen koiran rallytokokisoihin ja toisen kanssa aloitetaan agilityn alkeiskurssi tänään! Luvassa on myös "perinteinen" Norjan reissu lokakuussa. Arki on lähtenyt rullaamaan ihan kivasti ja motivaatio koiraharrastuksiin syttynyt. Kipinää. Tarvin aina jotain kipinää, jotain kivaa mitä odottaa, muuten kaikki alkaa maistua puulta.

Tällaisia mietteitä tähän maanantaihin. Josko seuraava päivitys koskisi Kaskon loisteliaasti alkanutta agilityuraa.

Ei kommentteja: