maanantai 30. toukokuuta 2016

Koiranäyttelytuloksia vierailta mailta

Käytiin poikien kans Ruotsin Piteåssa näytelmöimässä eilen 29.5. Ilma oli HELTEINEN, aurinko porotti hiekkakentälle ilman ainuttakaan pilven hattaraa. Tuli siinä mietittyä koko harrastuksen hulluutta, kun lojuin shortseissani teltan edessä aurinkoa ottamassa ja koirat nukkuivat häkeissään varjossa, kylmäkallet kainaloissaan. Mustien koirieni vuoksi olisin suonut meille vähän vähemmän hikisen reissupäivän, mutta pojat vetivät sellaisen esityksen kuumuudesta huolimatta että en voi olla muuta kuin kiitollinen.

Mustia käppänöitä oli ilmoitettu 10, mutta kaksi niistä ei tullut paikalle (toinen näistä Kaken inttivalio pappa, ei ollut karva kuosissa niin jäivät kotiin). Kasko oli paras junnu-uros ja sai ERIn ja SAn ja tuomari sijoitti Kaken kovatasoisessa seurassa PU4ksi!! Kakella oli vauhti päällä kehässä, häntä heilutti koko koiraa ja askelta riitti eteen ja taakse. Esitin sen tällä kertaa täysin vapaasti ja asettelematta, ikeahiiren ja nakin voimalla.
Tuomari kehui Kaskoa kauheasti ja kävi vielä kehävuoromme jälkeen kahdesti jututtamassa minua ja rapsuttelemassa Kaskoa. Tuomarimme Lars Widen oli siitäkin todella miellyttävä tuomari, että hän antoi kaikkien kuullen koirista suullisen palautteen. Kaskoa hän sanoi ihastuttavaksi ja erittäin lupaavaksi junioriksi, jossa "on jo kaikki", mutta joka ei ole valmis - siksi pu4. Toivoi myös näkevänsä Kaskon kehässään uudestaan tulevaisuudessa. Go Kakkis!! Olin onnesta sykkyrällä.

Mustia snautsereita oli ilmoitettu 2, yksi narttu ja yksi uros (Resko). Resko esiintyi hienosti ja aika vapaasti, sen kanssa saa kyllä aina juosta kehässä ihan tosissaan. Porottavasta säästä huolimatta Rekku liikkui tapansa mukaaan kovalla draivilla ja olisi halunnut pussailla tuomarin kuoliaaksi kun alettiin hampaita katsomaan. Irlantilainen tuomarimme Ann Long-Doyle tykkäsi kauheasti Reskon luonteesta; sen vilkkaudesta ja rohkeudesta, tuomaroituaan juuri ennen meitä useamman väistävän pippurisuolan ja yhden joka irvisteli ja rähisi hänelle. Resko sai ERIn, SAn, sertin ja voitti lopulta nartun ollen samalla ROP. Musta narttu valioitui tässä näyttelyssä, ja se olikin todella kaunis. Hieman arempi kuin Resko, vältteli tuomarin kosketusta ja haaveili kehästä poistumisesta. Käteltiin sertiemme jälkeen koiran omistajan kanssa ja onniteltiin toisiamme ja lähdettiin hyvillä mielin takas teltalle. Ryhmäkehiin me ei jääty, vaan pakattiin kamppeet aika vauhdilla autoon ja koirat takapoksiin viilentymään. 

Paremmin ei olis siis voinut mennä. Nyt Kaskoa ei ole ilmoitettu mihinkään näyttelyihin, mutta Resko menee Vännäsiin kesäkuun puolivälissä. Kesän aikana me käydään varmaan Oulun ja Kemin näyttelyissä, katsotaan vähän että kummanko kanssa vai lähteekö molemmat. Kasko on vasta juniori ja sillä on jo serti ensimmäisestä virallisesta näyttelystään, joten meillä ei oo kiire mihinkään. Reskolla on nyt 1 cacib Suomesta, 1 serti Suomesta ja 1 serti Ruotsista. Oon uskaltanut jo ajatella, että Rekustahan saattaa vielä tulla muotovalio! Näin reippaita ja yhteistyöhaluisia ja iloisena esiintyviä koiria on mukavaa esittää ja esitellä, varsinkin kun en itse enää niin jännitä. Amorin aikana olin ihan hirveä jännittäjä ja kiukkusin hermostuneena kaikille. Nykyään mennään kehään aina nöyrin mielin ilman odotuksia. Tämä on paljon hauskempi harrastus näin. Jos jonakin päivänä koirani eivät näytäkkään kehässä siltä, että tämä yhdessä tekeminen on ihan paras juttu, harkitsen näyttelyttämistä uudestaan. Kumpaakaan koiristani en kuitenkaan ole valinnut enkä ostanut näyttelykoiraksi ja ne onneksi ovatkin pääsääntöisesti ihan kaikkea muuta kuin showkoiria. Minun parhaat ystävät.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Oulaisen ryhmis

 
Käytiin tosiaan ensimmäistä kertaa hienossa Oulaisen ryhmänäyttelyssä lauantaina ja lähdin sieltä kotiin kahden ERInomaisen koiran kanssa. Sää suosi, aurinko paistoi, paikka oli hieno nurmikenttä, kehät olivat todella isoja. Mutta meidän Kaskelotin ollessa tuomarin tuomittavana kehässä kaikki ei mennyt ihan putkeen. Molemmille tuomarina Elina Haapaniemi (ihana, sosiaalinen tuomari, joka osasi käsitellä niin arat kuin riehakkaatkin koirat ja tunsi rodun). Kehiksien nimiä en valitettavasti tiedä, kirjoittaisin muuten nekin muistiin että osaisin jatkossa välttää.

Reskon arvostelu: 
"2,5v uros, vilkas aito snautseri. Erittäin hyvä tyyppi, sopivat mittasuhteet. Hieman voimakas kallo, sopiva pään pituus, kauniit tummat silmät. Purenta ja hampaat ok. Maltillinen kaula, hyvä ylälinja. Sopiva eturinta. Hyvä runko. Takaosa saa vahvistua hieman. Hieman matala hännän kiinnitys. Karkea karva. Hyvät sivuliikkeet, etuliikkeessä hieman ulkokierteiset kyynärvarret." 
AVO ERI SA AVK2 VASERT

Kaskon arvostelu:
"1v vanha, sopivan kokoinen (33cm), reipas musta juniori. Hyvin neliömäinen ja sopivan ryhdikäs. Riittävä pään pituus, tummat silmät. Hieman poskia. Purenta ja hampaat ok. Hieman niukasti kulmautunut edestä ja takaa ja liikerata jää hieman lyhyeksi. Hyvä runkoturkki." 
JUN ERI JUK2
Ihanat arvostelut ja ihana tuomari - tiukka, mutta ihana. Erityisesti mieltä lämmittää Reskon arvostelun ensimmäinen lause: AITO snautseri! Tuomari sanoi että Resko taitaa olla sellainen vilperi ja mie sanoin että "aika rauhallinenhan se on tänään näin kuumana päivänä". Tuomari nauroi että jaa, rauhallinen, niinkö sanoit? :D Reskoa ei mitattu. Voiton vei ansaitusti WP X-Ray ja Rekku hyvänä kakkosena. Käppänäkehässä tuomari mittaili koiria ja nauroi Kaken nimelle ("Kake, oikeasti? Sanoitko sitä Kakeksi? Ai Kasko? Eikä.."). Kasko mitattiin nyt virallisesti 33cm korkuiseksi, eli aika pieni on! 

Niin, sitten päästään siihen mistä puhuin heti alussa; Kaskon ERIin :D jota ei näy missään, kun näkyy vaan EH2. Olen 100% varma siitä, että meille huudettiin "ja koira saa erinomaisen!" ja sitä siinä kehän reunalla tuuleteltiin ja revitin Kakea lelulla. Kotimatkalla autossa laittelin viestiä kavereille ja sitten Jonna kysyi, että eikös tuossa Kaskon lomakkeessa ole rastitettu Erittäin Hyvä. 

Soitin heti asiasta vastaavalle, joka puhelimessa sanoi selvittävänsä asian kehiksien kanssa. Tämän jälkeen juttelin tapahtuneesta MONEN paikalla olleen ihmisen kanssa. Enkä ole ainoa, jonka kohdalla oli ryssitty. Yhden mustan kohdalla oli heiluteltu väärän väristä korttia ja huudettu toista. Yks koira ei ollut saanut lomakkeeseen merkintää rop-vet:istä, ennenkuin omistaja oli kahdesti käynyt selvittämässä asiaa. Reskon lomakkeesta on rastitettu kaksi väärää kohtaa ja sutattu yli. Ja sitten on Kasko, jonka kanssa tehdyn kirjausvirheen huomasin 100 kilometriä liian myöhään.

Olen ollut sähköpostiyhteydessä samaan henkilöön jolle soitin. Kuulemma asialle ei voida tehdä mitään. "Toivon, että kaikesta häsläyksestä huolimatta tulet uudelleenkin meidän näyttelyymme!" luki saamani vastauksen lopussa. Niimpä niin, häsläystä oli, kuten itse juuri kirjoitit.

 
 

Meille koiranäyttelyt on kevyt harrastus muiden juttujen rinnalle, enkä ole kasvattajilta pyytänyt yhtään koiraa joka voittaisi näyttelyissä, tai siten etsinyt mitään näyttelytähteä. Näyttelyissä kuitenkin on kivaa käydä, varsinkin jos saa (kuten lauantaina sain) poikaystävän mukaan ja pystytetään telttaa ja syödään eväitä ja katsellaan ja kuvataan toisia koiria ja jutellaan muiden koiraihmisten kanssa. Sellaista sosiaalista kanssakäymistä samanrotuisten koirien omistajien kanssa, tiedätte mistä puhun. Minusta oli hienoa olla lauantaina todistamassa, kuinka Reskon "tallikaveri" Wanhan Purolan X-Ray sai 13. sertinsä ja juuri kaksivuotiaaksi kerettyään siis valioitui Suomen, Ruotsin ja Latvian muotovalioksi. Kerettiin onneksi ottaa Raimosta snautserikehän jälkeen muutamat kuvat, ennen kuin minun piti alkaa valmistelemaan Kaskoa kehään. Onnea Raimo ja Riikka!!

En ole vielä antanut periksi tämän ERI->EH jutun suhteen, enkä ajatellut antaakaan. Yksi snautserikasvattaja sanoi että äläpä jätä tätä tähän, kyllä pistää harmittamaan jälkikäteen noin epäreilu kohtelu. Varsinkin nyt kun on käynyt enemmän kuin selväksi, että kehässä sössittiin koirien arvostelulomakkeiden ja lätkien kanssa muutenkin ihan urakalla. Jos se EH nyt jää sinne, niin sit jää, se ei meidän elämään onneksi vaikuta millään tavalla tai muuta koiraa muuksi. Ihan periaatteesta kuitenkin tällainen saamani kohtelu asian tiimoilta ottaa päähän ja kovasti. Olisimpa itse huomannut lukea arvostelun läpi tarkasti (jäi muuten aamulla silmälasit kotiin) ja bongannut väärin rastitetun kohdan heti näyttelypaikalla. Nyt saatettiin olla liian myöhässä.

Enivei hieno lauantai ja kivoja kuvia jäi käteen vähintäänkin riittävästi! Ja Reskolle se toinen varaserti! Viikon päästä mennään sitten käymään Piteåssa siskon ja yorkkikasvattinsa Sissin kanssa. Elämä jatkuu jne :) Raportoin jos tälle jutulle saadaan joku erilainen päätös.


Lopussa olevat kuvat on otettu näyttelyiden jälkeen. Aleksi ajoi kotiin koirarannan kautta ja Resko sai tehdä sitä mitä se eniten rakastaa: uida, juosta rannalla ja hyppiä noutamaan keppiä järveltä. Omistajana on ihan parasta nähdä koiransa niin onnellisena. Kake haahuili rannalla omissa touhuissaan kuten aina, se on sellainen Havukka-ahon ajattelija. Viimeisessä kuvassa Kasko poseeraa öisen koirapuiston penkillä.

/Lisäys myöhemmin: tulosta ei muuteta jälkikäteen. Suuhun jäi kyllä kakka maku kehiksien toiminnasta ja taidamme jatkosa boikotoida Oulaisen näyttelyitä. 

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Mätsärit Torniossa 12.05.2016

 

Me kävästiin tuulisena torstaina mätsäreissä Torniossa. Kasko meni pieniin aikuisiin ja Resko isoihin. Aika pian paikalle päästyämme aloin jo toivoa et tapahtuma olis ohi - niin kylmä tuuli kentällä kävi. Kake rukka tutisi kun odoteltiin isoja kehiä. Onneksi tuomarit olivat aika nopeita ja kehät pyörivät ripeästi, molemmat koirat saivat siniset nauhat ja Resko pomppi lopulta isojen sinisten kolmanneksi ja Kake pienten sinisten voiton kautta BIS4:ksi! :D Palkinnoksi mainetta ja kunniaa, ja pussi RC:n agilityruokaa.

Kuvat otti mukana ollut kepo Aleksi. Onnea on koiramaisia harrastuksia ymmärtävä poikaystävä..

Reskon luonnetesti 08.05.2016

Pojat ja satumaisen kaunis auringonlasku Tornionjoen rannalla 11.05.2016
Lähdettiin äitienpäivän aamuna ajelemaan yhdeksältä Oulusta kohti Maaninkaa. Aurinko porotti. Perille kerettiin ajallaan ja Reskon kanssa suoriuduttiin aika nopeasti siruntarkastuksesta sitten itse testiin. Tätä ennen käveltiin kuitenkin hetki metsätiellä ja Rekku rukka piehtaroi kosteissa kohdissa ja haki viilennystä oloonsa kaikin keinoin. Oli meillä kyllä kylmäkallet mukana autossa, sen ilmastoinnin lisäksi. Tiedetäämpä että mahdolliseen ad-kokeeseen ei ainakaan osallistuta jos plussaa on enemmän kuin 10 astetta, tai jos aurinko paistaa.

Omistajalla jännitti, pohkeet tutisivat. Tuomarit Jorma Kerkkä ja Reijo Hynynen kyselivät asiaankuuluvasti vähän pohjatietoja koirasta ja Rekku makoili tällä välin maassa kuumoksissa. Sitten alkoi höykytys. 

Tiesin, että en tiedä mitä Resko tekee :D Arjessa se on helppo ja mieluinen koira joka palautuu kaikesta nopeasti, ja jonka kanssa voin mennä Oulun keskustaan tai ritiläpohjaisiin kierreportaisiin tai vaikka minne. Eikä minua huoleta kulkea Oulun pimeillä kaduilla (muutaman kerran on säikytelty vastaantulijoita kun Resko on päättänyt päästää vertahyytävän huudon ja haukkua paukuttanut hihnassa kuola lentäen), mutta nyt se ei alkanut testin alussa edes taistelemaan lelusta ihan tavalliseen tapaansa. Pyöri vähän eksyneen näköisenä ja läähätteli kuumuuttaan. En jaksa alkaa käymään kaikkea läpi yksityiskohtaisesti, joten laitan teille videon ja kerron tähän mitä tuomari sanoi Reskosta testin lopuksi, käydessämme pisteitä läpi.

Tuomarin sanoin Resko on pehmeä koira, jolla kuitenkin on taistelutahtoa niin ettei sen pehmeyttä varmaan arjessa huomaa. En tosiaan ole ikinä huomannut, enkä ikinä ennen tätä testiä ole nähnyt Reskoani niin stressaantuneena. En edes muista koska sen häntä olisi jännässä tilanteessa laskenut selän päältä alas - niin rohkeasti se kuitenkin kohtaa uudetkin jutut. Vaan eipä tätä varten oltu mitenkään treenattu, eikä Resko ikinä kokennut näin paljon epämukavuutta kerralla. Hermorakenne on sentään plussan puolella. Toimintakyky meni miinukselle, koska Resko ei ainakaan kuormitettuna ratko ongelmia itsenäisesti ja koska pehmeys näkyy siinäkin. PuolustusHALUA Reskolla on, mutta sitten kun sen rohkeus loppuu niin se loppuu. Taisteluhalu kohtuullinen, kolmoseen olisi tarvittu täysi ote puukepistä ja iskun kestäminen irroittamatta. Vähän harmittaa etteivät ottaneet käyttöön Reskon lempparilelua purutyynyä, vaikka ensin pyysivät sen sinne. Mut roikkuihan tuo sitten patukassakin.. Temperamentti kohtuullisen vilkas, mikä vielä korostui pehmeyden vuoksi(?). Luoksepäästävyys +3, Resko oli omaan tapaansa iloinen poika joka kävi moikkaamassa tuomarit häntä heiluen ja otti kaiken huomion ilolla vastaan. Reskolle ammuttiin lopussa kolme kertaa, ja paperissa lukee että laukauskokematon - sen sentään arvasin jo etukäteen :) Reskolle ei ole ikinä ennen siis ammuttu.

Reskon hyviä puolia kehuttiin kyllä myös! Tuomarit tykkäsivät kuinka rehellinen koira se on, ja kuinka se esimerkiksi uhkaamisen jälkeen on kaveri hyökkääjän kanssa eikä tarvitse miettiä voiko siihen luottaa. Taistelutahtoa he kehuivat myös, sillä kuulemma selvitään vaikka ja mistä ja Resko on varmasti arjessa ja treeneissä toimiva peli. Se tarvitsee minut ja toimii minun kanssani. Minun mielestäni ihan Reskon kuuloinen diagnoosi :)

Ainoa mikä itseäni jäi mietityttämään oli tuo pehmeys -2. Esimerkiksi kelkalla Resko kyllä jäi pöhähtelemään kelkalle, mutta kun kuljettiin siitä ohi useampaan kertaan niin R ei reagoinut siihen tai kyttäillyt sitä kummemmin. Haalaria se säikähti kovasti, mutta kulki siitäkin ohi kanssani sen jälkeen ilman pälyilyä. Koliseva tynnyri oli paha, mutta senkin jälkipuinti... Tiedän kyllä että koiran pitäisi tässä testissä käydä katsomassa ne pelotteet ihan likeltä, mutta Resko ei ole sellainen muutenkaan. Tynnyrin äärellä se vaikutti kieltämättä jo tuskastuneelta, mutta tuntui minusta "blokkaavan" sen pois omasta kuplastaan ja pisti sitten makaamaan vierelleni kun olisi pitänyt tulla tynnyriä nenällä tökkimään. Sellainen se muutenkin on, opetettu kuten omistajansa että kaikesta ei tarvi tykätä, mutta sietää täytyy. Ja sitten se kun koiraa ei saa käskeä.. Jos olisin saanut sanoa että "Resko tänne", tai tyyliin taputtaa käsilläni reisille niin se olisi hypännyt varmasti syliini siihen tynnyrille. Mut juu, en saanut, tämä oli tällainen testi. Sydäntäni lämmitti kuitenkin kun tunsin kuinka Resko nojasi jalkaani kun alkoi puolustamaan minua hyökkäävältä ihmiseltä. Sellainen kulta se on, sellainen tiimi me ollaan. Ei sitten kovinkaan kova tyyppi, mutta minun musta suojelusenkeli kuitenkin. 

Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1a pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2a kohtuullinen
Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus -2 pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
+101 pistettä, laukauskokematon ++ 

Kun me testin jälkeen käveltiin takaisin autolle, Resko oli kerännyt itsensä ja valmis uusiin seikkailuihin. Vaikka minusta tuntui kurjalta nähdä Resko testin loppusuoralla niin epäreskomaisena ja kuormittuneena, saatoin nyt viimeistään huokaista helpotuksesta kun katsoin Reskon rentoutunutta ravia vierelläni, häntä pystyssä tepastelua, ..kun se kohta jo veti minut perässään puun juurelle pissoja haistelemaan :D Meillä oli onneksi Reskon lemppari-ihminen ja minun lemppari-poikaystävä mukana kuskina ja kuvaamassa ja hän katsoi heti lähimmän vesistön minne ajeltiin heti testistä päästyämme uittamaan koiria. Siellä Rekku sitten kellui onnellisena lehmänkakkojen seassa kun me syötiin eväitämme autossa ja taivasteltiin hellettä. Eikä sovi unohtaa, että Kasko oli meillä mukana (tietysti!) ja odotti testin ajan hiljaa auton perässä kylmäkallejen kanssa häkissään ja vaikka auton perälunkka oli auki ja viereisen auton villikoirat pitivät melkoista möykkää ja Kake kuuli esim. laukaukset hyvin, niin se oli ihan oma itsensä kaiken aikaa. Kävin sen kanssa sitten testipaikan vieressä olevalla pk-kentällä vähän kokeilemassa pk-esteitä (puomia, putkea) ja juoksemassa lelun perässä. Kasko ei reagoi paukkuihin ainakaan toistaiseksi lainkaan, kuten ei edeltäjänsä Amorkaan. Toivottavasti koira ei kamalasti muutu tästä enää kasvaessaan, kun kyseessä kuitenkin on vasta 1-vuotias poikanen. Nuoria kloppeja ovat vielä molemmat, mutta sitäkin rakkaampia ja molemmat kaikessa erilaisuudessaankin minulle ja meidän elämään niin hyvin sopivia snautsereita <3