kääsna Amor

Virheineenkin täydellinen

2012-01-28T00:47:00.011+02:00

Sellainen Amor mulle on, ja sellaiselta se päivä päivältä enemmän tuntuu. Olen vähentänyt näiden samojen juttujen jauhamista blogissa, koska itsestäänselvyydet voi jättää kertomattakin.. joskus jaarittelin Amorin tärkeydestä ja mahtavuudesta varmaan viikottain ;)

Aikoinaan luin käppänäpalstalta, että koira paranee vanhetessaan kuin viini, ja tämän voin täysin allekirjoittaa. Amorin kanssa ei tarvita sanoja, se lukee minua paremmin kuin varmaan koskaan opin sitä lukemaan. "Vain puhe puuttuu", on tuttu lausahdus Herraparrasta keskusteltaessa. Helmikuussa tulee kahdeksan vuotta kuluneeksi siitä kun ensimmäisen kerran tulin kotiin oma koiranpentu sylissäni, enkä silloin todellakaan osannut kuvitella mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Niin paljon harmaita hiuksia kuin yksi kääpiösnautseri onkin saanut mulle aiheutettua, on se kaiken kyllä korvannutkin. Kukaan ei ole täydellinen, mutta mulle Ampu on niin lähellä täydellistä, kuin koira voi ihmiselleen olla. Niin paljon mahtuu yhteiseen historiaan, ja toivon että yhtä paljon on vielä edessäkin! :)

Samassa päivityksessä voisin varmaan mainita maanantaisesta ell-ajasta (rokotukset ja virtsakivitilanteen päivitys) ja tuoreesta "kameraperheen" uudesta jäsenestä. Sigma taas, tällä kertaa f/1.4. Uusi runkokin houkuttelisi, mutta tilin saldo ei anna periksi niin suuriin sijoituksiin. No, ylihuomenna kuitenkin ollaan siis viisaampia Ampun tämänhetkisestä terveydentilasta!

Julkinen nöyryytys

2012-01-17T19:44:00.002+02:00

Amor pääsi Lennun kanssa Hauskoihin Nettivideoihin! En tosin mene vakuuteen siitä, että johtuuko se kissapojan törmäyksestä vai taustalla hirnuvasta ihmisestä.. Ensin en meinannut tätä blogissa julkaista, mutta jos se on tuolla jo näkyvillä niin sama nolata ittensä kunnolla :D Tuntuu että tuo tapahtui ihan äsken, mutta onhan marraskuusta jo aikaa.

Amorille tuli kutsu rokotuksiin, omistajaa inhottaa. Enemmän sääntö kuin poikkeus, että herraparran naama taas turpoaa ja iho reagoi muutenkin. Kurjaa.. valita kahdesta pahasta se pienempi. Ilman rokotuksia ei ole passia, eikä ilman passia ole asiaa Ruotsiin. Ja me asutaan täällä rajalla.

Hiisi-karkulainen kylässä

2012-01-10T19:21:00.007+02:00

Tänään meidän pihan liepeillä pyöriskeli "suden näköinen pörröhäntä" (kuten siskoni ohjeisti, ulkona oli toki ihan pimeää jo silloin). Kuvassa siis Hiisi, nuorehko lapparipoika melkein naapurista. Epäilemättä huomaatte myös vyötetyn, rakastuneen, kaljupyllyisen ruotsalaispojan kuvan oikeassa reunassa.. Hiisi tuli vastaan kun oltiin Amorin kanssa kävelemässä, ja vastoin kaikkia oletuksia sain molemmat pojat talutettua kotiin. Tietysti Amorin piti ensin huudella vieraalle, mutta kun lappari oli niin hyväntahtoinen meitä kohtaan, suli vanhan snautserinkin sydän. Amor raukka oli ihan mielissään, olis varmaan halunnut perustaa mustaturkkisen kippurahännän kanssa perheen ja elää elämänsä onnellisena loppuun.

Hiisi haettiin kotiin parin puhelun jälkeen, jäljelle jäi vain karvatupot matossa ja pari kuvaa. Toivottavasti hra H ei ihan äkkiä taas auo ulko-ovia ja lähde seikkailemaan kylälle, tuossa on kuitenkin E4 erottamassa lapparin ja meidän kotia.

Vuosi 2012 ja aika vaan kuluu..

2012-01-06T15:09:00.011+02:00

Yleensä sanoissaan niin hillitty Heiskanen sanoi Amorin pissanäytettä katsoessaan, että siellä on ihan jumalattomasti kiteitä... ab-kuuri + sulatusruoka. Itku kävi kurkussa kun kuulin eläinlääkärin yllättyneen diagnoosin, Amor ei ole näyttäny olevansa kipeä, ei aristanut mahaansa tai mitään. Kysyttiin, että mitäs herraparta on viimeaikoina syönyt, saatoin vain myöntää satunnaisen pöydästä herkuttelun.. erityisen kurja olo, koska tämä on ihan omaa syytä. Kuulemma tähän riittää ihan pienikin herkuttelu tai maistelu, eli voisin toisaalta siirtää osasyyn muillekkin perheenjäsenille, mutta turhapa tuota on tässä vaiheessa enää tehdä. Pitää hoitaa mikä hoidettavissa on.

Onneksi veteraani ei pistä pahakseen uutta dieettiään, kun erikoisruoan purkki napsahtaa auki, alkaa Amorin ruokatärinä ja tutina ja huulien lipominen. Aikunen mies, syö velliä niin tyytyväisenä. Muusaan purkkiruoan ja lisään vettä, että koira varmasti joisi tarpeeksi. Juominen on tärkeää virtsakivipotilaalle.

Käytiin eilen pitkästä aikaa Haaparannalla Hund&Jaktissa, josta äiti osti Amorille BOTin! Kiitos äiti! Verrattuna liian suureen ToppaPomppaan, tämä uusi botin toppatakki on ihan loistavan kokoinen ja istuu Amorin päälle todella hyvin. Minun karvaselle ystävälle vain paras on kyllin hyvää.. lellipentu :)

Meille kulunut viikko oli kuitenkin loistava - kunniavieras Jonna oli käymässä (ilman koiria kylläkin) Joensuusta. Kiitti Jonna!

kaksi ylintä kuvaa ottikin Jonna

Syvä huokaus hiljaisuuden rikkoo, sanat tahtomattaan uupuu

2012-01-02T09:30:00.007+02:00

"mulla olis täälä verta pissaava kääpiösnautseri.. [--] ..joo, puoli viieltä käy"

Jeps, vuosi 2012 alkoi tällä kertaa näin. Sain onneksi ell-ajan heti maanantaille, joten saadaan pian kuulla syy tälle. Todennäköisimmin? No virtsakivet. Muita mahdollisuuksia? Joku tulehdus. Itsesyytökset? Kyllä. Jos Amorilla on taas virtsakiviä, niin en voi kuin katsoa peiliin. Se on saanut syöpöttelyn suhteen tiettyjä vapauksia viime aikoina.. Ärsyttää, pelottaakin. Jotain ruskeaa tippaa olen ollut huomaavinani jo joulukuun alussa, ja tuloksetonta pissailua, mutta "mitä ei ajattele, sitä ei ole olemassa". Että voikin olla typerä olo. Kipeältä Amor ei vaikuta, ei arastele mahaansa tms. ja tämä verinen pissa (joka muuten on reippaasti verisempää kuin edellisellä kerralla) tuli vasta nyt uuden vuoden aattona - Amorin 8v synttäreillä.

Raketeista sen verran, että jotkut ääliöt (yllättäen!) ampui niitä jo silloin, kun käytettiin Amor lenkillä illalla. Herraparta ensin yritti katseellaan paikallistaa paukkeen lähteen, mutta ei sen jälkeen noteerannut raketteja millään lailla. Vielä sunnuntaina aamupäivälläkin paukkui jokunen raketti, mutta Amor ei korvaansa heilauttanut.

Edelliselle vuodelle listasin lähinnä sellaisia tavoitteita, kuin lenkkeilyn lisäämistä ja agility-juttujen mietintää. Lenkkeilty ollaan enemmän ja uusissa paikoissa, agility ei nyt ole ollut päällimmäisenä mielessä. We'll see, sanoisin. Tältä vuodelta toivon mahdollisimman vähän ell-reissuja, paljon hyviä päiviä ja hetkiä.

Kunpa elämä toimisi näin, veis' mut minne haluun eikä myrskyjä päin

2011-12-30T12:38:00.002+02:00

Joulukuu on mennyt nopeasti. Lumi on maassa ja lisää tulee vaan. Lahjat on avattu ja jouluruoat syöty. Ihminen tekstien takana täytti 18 vuotta ja huomenna Herrapartaki liittyy vetskukerhoon.. Amor sai joululahjaksi herkkuja, erikoisen ruokakupin (joka estää ahmimisen) ja puruluita. Myös Pompan, jos se lasketaan ennalta käyttöönotettuihin lahjoihin. Joulua vietettiin taas isolla koirakokoonpanolla: yorkit Urho, Mäkärä, Sylvi & Selma ja sitten yksi mustiainen eli Amor. Blogi on kai kuollut pystyyn, siltä se ainakin näyttää. Oi aikoja kun kirjoittelin monta kertaa viikossa..

Kuulumisten puutteesta huolimatta toivotamme kaikille parempaa vuotta 2012, ja toivottavasti vältytään ongelmilta huomenna! Amor nyt ei yleensä pahemmin ole korvaansa heilauttanut raketeille ja toivon että tämä käytös jatkuu. Me vietetään uutta vuotta ainakin parhaassa mahdollisessa seurassa, kun Jonna tulee Joensuusta asti tänne Tornioon meidän seuraksi! ☺

näkymä takaovelta..

Vaikken kanssasi tanssimaan oppinut, opin enemmän, opin sinut

2011-12-09T19:12:00.005+02:00

Sitä vaan huomaa ajan kulun. Messarista palatessa minusta tuntu Amoria katsellessa, että se on mahdottoman "käytetyn" ja kulahtaneen näkönen otus. Ne mustat käppänät kehissä viikonloppuna - ihan eri kategoriassa.. Päädyin taas katselemaan vanhempia kuvia Ampusta, ajoilta kun ei vielä harmaat karvat vallaneet tilaa parrasta ja kulmakarvoista ja kun hapsukarvat rehotti villiintyneinä ja punaisina. 22 päivän päästä vietetään vetsku-kekkereitä!

Alimmassa pääkuvassa Amor ei ole kuin juuri ja juuri parivuotias, sen pää on ehtinyt kuvanottohetken jälkeen ensin pullistua miehiseksi, ja sittemmin rupsahtaa harmahtavaksi roikkoposkipääksi. Toivottavasti voin istua kirjoittelemassa juttuja vielä monen vuoden päästä Herraparta sylissäni, kuten nyt. On se mahottoman tärkeä, ei sitä kaikkien kanssa jaeta elämäänsä kahdeksaa vuotta lähes katkeamattomasti :) lässynlässyn jne

Imagination is more important than knowledge

2011-12-08T14:25:00.000+02:00

Messari oli ja meni, mukaan tarttui paljon puhuttu ToppaPomppa (joka on vähän liian pitkä Amorille.. kuinka pieni käppänä mulla oikein on?) ja Mäyhkälle uusi nahkapanta. Siskon yorkista tuli lauantaina HeW11, ollen vieläpä molempina päivinä rop-vetsku. Go Urho! :)

En tiedä mikä paha karma messukeskuksessa on, mutta lauantaina multa meni 50d. Ja siis meni rikki, mitään ei varastettu tällä kertaa. Heitti erroria ja lopulta ei suostunut pysymään edes tajuissaan. Pariin kertaan tuli todettua, etten enää koskaan tule Helsinkiin kameran kanssa. Onneksi odottamaton ylösnousemus tapahtui sunnuntaina, kun uskollinen 50d palasi keskuuteemme ja ylimääräisenä palavasta sinisestä valosta huolimatta sain sillä kuvattua koko päivän! Helpotuksen määrää tuskin voi sanoin kuvata.

Meille on satanut lumi maahan, toistaiseksi on pysynytkin. Se taas johti perinteisesti siihen, että kohta 8 vuotias herraparta tipahti pentukoiran tasolle revitellessään ympäriinsä, lunta suuhunsa kauhoen ja käskyttäen minua heittelemään lumipalloja. Höpsö ♡

The bond with a true dog is as lasting as the ties of this earth will ever be.

2011-11-30T17:02:00.006+02:00

Aina silloin tällöin joku kehtaa sanoa "Piristyisit, sehän on vain koira" tai "Tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." Näin sanovat eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja, jotka liittyvät "vain koiraan". Jotkut hienoimmista hetkistäni liittyvät vain koiraan. Monia tunteja on kulunut ja toisinaan ainoa kumppanini on ollut vain koira, mutta kertaakaan en tuntenut itseäni sen takia vähäisemmäksi.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet vain koirasta, ja noina pimeyden päivinä, vain koiran lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä. Jos sinäkin ajattelet, että sehän on vain koira, ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä", "vain auringonnousu" tai "vain lupaus".

Vain koiran vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä lenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle ja kaltaisilleni vain koiran omistaville ihmisille, se ei ole vain koira, vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot ja puhdas riemu tässä hetkessä, juuri nyt.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista. Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile - koska he eivät vain ymmärrä.

Teksti facebookista (vähän muokattuna) ja kuvat viime vuoden marraskuulta.

Yli 1000 kilometriä viikonlopussa

2011-11-26T19:00:00.007+02:00

Me käytiin viikko sitten Joensuussa, mentiin torstaina junalla Ouluun ja perjantaina bussilla Joensuuhun. Jokunen tunti tuli taas viikonlopun aikana vietettyä julkisissa, mutta (kuten aiemminkin sanottua..) se oli jokaisen tunnin arvonen reissu! Olin varautunut Jonnan kissanpentuun kuonokopan kera - oletus kun oli että Ampu mielumin leikkii kissalla, kuin kissan kanssa. Ja kuinka sitten kävikään? No, multikiller Amor ystävystyi Lennart -kissan kanssa nopeasti ja pojat rallasi viikonlopun edestakaisin pitkin seiniä..

Taavi ja Eppukin nähtiin pitkästä aikaa, eli oikeastaan meillä oli ruoka-aikoihin neljän pojan lauma odottamassa annostaan. Onneksi aika sopuisa lauma. Viikonloppu oli ihan huippu, harmi vain että aika loppui kesken. Kiitos Jonna ihan parhaista päivistä! :-) Toivottavasti nähdään taas pian.

(Täytyy mainita, että Amorin kympin arvonen käyttäytyminen keräsi kehuja bussiasemien henkilökunnalta, bussikuskeilta (yksi kuski tuli tauolla vielä erikseen rapsuttamaan Amoria, kun epäili ettei herraparta ollut saanut tarpeeksi rapsutuksia reissun aikana:-D) ja kanssamatkustajilta. Joku bussiasemalla hengaillut mieskin yritti alkaa kertomaan snautsereiden parhaudesta ja oikean ruokinnan tärkeydestä kasvuiässä, kunnes hiljeni pullonsa seurassa. Amor on huippu reissukoira!)

(mustavalkoisen kuvan otti Jonna, vaikka vesileima muuta väittääkin..)
Ja joulukuu on ihan nurkan takana, mitäääh! :O

Säikäytti..

2011-11-09T21:28:00.006+02:00

Tulin tänään Amorin kans bussilla Torniosta kotiin ja kun jäätiin pysäkille kylällä, niin kaks rotikkaa odotti meitä sielä kävelytiellä.. kaks rotikkaa, ala-astelaisen tytön kanssa. Ne oli vielä keskenkasvusia (siis normaalin korkusia, mutta jalkavia) ja yhden hihnan päässä, hihnanjakajalla talutuksessa. Mie peitin Amorin silmät heti kun tultiin ulos bussista, ettei se huutais ja provosois nuoria rottweilereita yhtään enempää. Ei jäänyt epäselväksi, että kumpi vei kumpaa, kun tyttö alkoi vyöryä laumansa kanssa meitä kohti.
Pidin Amoria korkealla sylissä, puristin sitä itseäni vasten ja yritin ehtiä pois alta. Ikävä kyllä nuoret rotikat oli päättäneet tulla tarkastuskäynnille, toinen koirista hyppi ja rähisi ja yritti tarttua Amoria takajalasta. Varmaan ensimmäistä (ja toivottavasti viimistä) kertaa mulla pelotti olla tämmösessä tilanteessa, yleensä toinen osapuoli on saanut koiransa hallittua vaikka olis rähinää ollutkin. Peruutin poispäin, Amor sylissä ja vieraat koirat meitä vasten hyppien. Karjuin monta kertaa, että älä päästä niitä koiria, lopulta kirosanojen saattelemana huusin että älä oikeasti päästä niitä! Tyttöä ensin huvitti, mutta lopulta se ponnisteli naama punasena pitääkseen koirat sen aikaa paikallaan että päästäis Amorin kanssa pois tilanteesta.

Että ärsytti, moni asia! Kuka päästää tuommosen lauman kävelylle, kun koirat ei selvästikään ollut hallinnassa. Mistä mie olisin saanut apua jos joku näistä olis napannu minua kädestä tai Amoria jalasta. Onneksi päästiin ehjin nahoin kotiin, toivon vaan ettei törmätä tähän kolmikkoon enää koskaan! Harmi vaan ettei tämä paikka ei ole kovin iso ja samat koirat ja ihmiset täälä vain pyörii :@ ja mistähän saa alkunsa nää jutut tappajakoirista? Mm-m.

Ikävää etten usein päivittele ja sitten marraskuu alkaa tällasella jutulla. Ilonen puoli jutussa oli Amorin hienoin käytös bussissa ja bussiasemalla. Maailman fiksuin herraparta. ♥

Lokakuun loppu kuvin

2011-11-01T22:18:00.002+02:00

Marraskuun puolelle käännytty, kesäajasta poistuttu, kylkikarvat tiputettu. Nyt ootellaan vaan lumen tuloa ja myös marraskuun kolmatta viikonloppua! :) Kiitos viime viikonloppuisesta lenkkiseurasta Nathalie ja Tenho, Amorkin tais alkuällötyksen jälkeen tykätä rotuisestaan pikkuveljestä. Toivottavasti seuraavalla sää suosis meitä paremmin!

Tunnustuksia

2011-10-23T21:06:00.013+03:00

Kiitos kaikille, joilta tuli tällainen haaste :)! Mie en ala haastamaan muita kuin Jonnan ja pojat, koska minusta tuntuu että melkein kaikki on ehtineet tämän jo tehdä. Meillä on ollu hiljasta, koska syysloma vietettiin Ruotsissa ja yritin tehdä muutakin kuin oleskella tietokoneen laatuseurassa..

1. Höpöttelen Amorille kotona/lenkillä/jne kaikenlaista. Ei riitä sormet laskemaan noloja tilanteita, joita olen itselleni jutuillani aiheuttanut :D Saatetaan käydä läpi minun lukiojuttuja tai arvailla ohi ajavien autojen värejä. "Siirry nyt rakas Mänkki siitä, tajuaksie ollenkaan miten mie saan kuulla siitä ko tyynyliinoissaki on sinun karvoja.." Olen lakannut odottamasta sitä päivää, että Amor vastaisi.

2. Tämän blogin kirjottelu oli alunperin semmosta vain itselle juttelua, Amorina kirjoteltuja 12-vuotiaan sepustuksia (joita on hyvä lukea jälkeenpäin..eh eh). Tää on semmonen päiväkirjan korvaaja Amorin kans eletyistä ajoista, ja vaikka en nyt tiedäkkään mikä on tilanne parin vuoden päästä, niin voin mennä taaksepäin ajassa blogijuttuja lukien. Paljon on muuttunu.

3. Usein tulee epätoivon hetkiä koko homman kanssa, kun selailen blogeja joissa on laadukkaita kuvia ja hauskoja juttuja, persoonallinen ulkoasu ja niin edelleen. Silloin haluttaisi iskeä koko kurja blogi salasanan taakse häpeämään keskinkertaista sisältöään. Toisaalta välillä nolostelen muutenkin tämän olemassaoloa, en mielellään selittele tästä kenellekkään ja tavallaan hirvittää ajatella että joku kaveri tai tuttukin on tätä varmaan joskus päätynyt lukemaan. Ristiriitaista - toisaalta harmittaa ellei täällä ketään käy, toisaalta en halua tänne kaikkia. Pienen paikkakunnan etuna osaan myös odottaa pilkkaavia kommentteja blogin kirjoittamisesta koiralle (haloo, täältä puuttuu kokonaan ne päivän asu- ja ruokakuvat jne.. ihan väärä kategoria). Yritän suhtautua tähän kuitenkin järkevästi - tämä on vaan kirjottelua ja kuvia. Kaikkia ei voi miellyttää.

4. Herraparta nukkuu pää tyynyllä. Ellei sille ole omaa tyynyä, herään mie joko ilman tyynyä tai tassuhiki nenässä haisten kun käppänä on päättänyt röyhkeästi ottaa oman tilansa. Jos se joskus nyt ärsyttääkin, niin tiedän että tulee päivä kun antaisin mitä vain saadakseni ne tassut ja kuonon siihen tyynylle vielä kerran.. "Vain parasta Herraparralle"

5. Jo Amorin ollessa viisivuotias aloin ahistua sen ikääntymisestä. Mietin onko puolet yhteisestä ajasta kulutettu, montako aamua on jäljellä. Kuvia ottaessani toivoin ettei mikään niistä jäisi viimeiseksi ja nypin siltä suunnilleen pinseteillä kaikki valkoiset pistokarvat pois.. Nykyään harrastan tätä hermoilua harvemmin, pitää vaan olla kiitollinen siitä mitä nyt on ja yrittää ottaa mallia Amorista. Koira on opettanut paljon kärsivällisyydestä ja hetkessä elämisestä - ja mie jos joku (ikipessimisti) tarvin semmosia ajatuksia.

6. Amorin ainoa vika (ainakin äitini mielestä) on sen merkkailu. Itseänikin tää ottaa päähän, pitää aina muistaa pakata mukaan pissavyö jos ollaan menossa kyläilemään. Välillä on hyviä aikoja, välillä ei. Ongelma tuntuu vahvasti olevan yhteydessä toisiin paikalla oleviin koiriin - kun ollaan Amorin kans kahdestaan kotona, ei Amor hiippaile haistelemassa nurkkia sillä silmällä. Kaikkea ollaan kokeiltu, mutta olen antanut periksi. Pitäkööt sitten vyötä kun sitä tarvitaan. Kuulemma Amorin isällä on sama ongelma ja monilla muilla sukulaisilla ja rotukavereilla.

7. Alkaa pää lyömään tyhjää viimeistään tässä vaiheessa.. Amorilla on kai peruskoiraa enemmän varusteita. Pantoja löytyy jotain 30, remmejä melkein yhtä monia ja valjaitakin melkein kymmenet. Joku sanoisi varusteurheiluksi, mutta oon puolustellut itseäni sillä etten polta enkä juokse viikonloppusin juhlissa, ja minusta on ihanaa ostella hienoja juttuja. Minusta olisi myös ihanaa ostella objektiiveja ja muita härpäkkeitä, mutta rahallinen tilanne ei oikein anna periksi. Jos mulla joskus onkin rahaa, se vaihtuu vaarallisen äkkiä uuteen putkeen tai muuhun materiaan. Materialismionnellisuus.

8. Amorilla oli pentuna valkoisia karvoja tassunpohjissa ja rinnassa ja parrassa, nykyään vain pieni valkoinen viiru rinnassa. Kulmakarvoihin onkin sitten alkanut pukata valkoisia karvoja, tällä hetkellä vasemmalla puolella kasvaa kolme valkoista karvaa. Ja parta nyt ei ole koskaan musta ollutkaan, väri on vaihdellut ruskeasta hopeaan. Amor tosin ei olekaan tavallinen mustien käppänöiden pentu, vaan mustan ja pippurisuolan aikaansaannos.

No matter how little money and how few possessions you own, having a dog makes you rich

2011-10-09T22:04:00.005+03:00

Amorilla on uudet toppatossut talven pakkasia varten! Lähiaikoina posti tuo meille toivottavasti myös mustan ToppaPompan, joka sopii tossuihin hienosti (tässä ei ole kysytty Amorin mielipidettä asiaan).

Ajattelin laittaa Näkkäristäki pitkästä aikaa kuvan tänne, pikkuneiti on viime aikoina opetellut uusia temppuja! Mäkärän temppuvarasto kolisee oikeasti tyhjyyttään, se osaa juuri ja juuri istua, pysyä paikoillaan ja tulla luokse. Ja haukkua väärissä paikoissa väärään aikaan ja satunnaisesti myös mennä maaten :). Mie olen opettanut itsensä kiertämisen, vilkuttamisen ja esineisiin koskemisen kuonolla. Nyt on harjottelussa esineen kiertäminen ja pupuna istuminen..

Kolme tuntia

2011-10-03T22:57:00.002+03:00

Kävin Amorin ja Mäkärän kanssa kolmen tunnin lenkillä - metsässä, pelloilla ja missä lie. Umpikujia, kohtisuoria sammalen peittämiä rinteitä metsässä ja niitä ylös ja alas jyräävä käppänä. Mäkkis tarvi välillä apua ojien ylityksissä ja korkeissa risukoissa, sai sitten vaan nauttia näkymistä minun sylistä käsin. Suunnittelin jo Amorille sopivaa satulaa, jotain turistimallia jossa Mäkärän olis helppo istua. Herraparta kuitenkin etenee erittäin sujuvasti maastossa kuin maastossa.

Alla muutama kuva ja linkki loppuihin. Ihan huippu reissu, kotiin tullessani mulla oli mukana tyytyväiset koirat (joista isompi tosin hepuloi vielä lelujen kanssa ja oli valmis ko partiopoika uuteen reissuun) ja porukan väsynein olin epäilemättä mie.

Innostunut malli..

2011-10-01T22:35:00.008+03:00

Netistä löytyvien ohjeiden avulla innostuin kokeilemaan ylä-asteen pakollisten käsityötuntien aikana hankkimiani taitoja. Inhosin muuten mitään tällaisia käsitöitä silloin, olisin mieluummin mennyt tekemään niitä linnunpönttöjä ja ovikelloja kuin pojat. Mutta ehkä jotain oli jäänyt mieleen, ompelukoneen käyttö sujui ongelmitta ja sain kuvionauhankin aika hyvin suoraan. Sen pidemmittä höpinöittä totean vaan, että tämä on aika huono harrastus - ihan kuin Amorin lähemmäs kolmenkymmenen pannan varasto ei jo riittäisi.. no, seuraavasta tulee joka tapauksessa toivottavasti jo hienompi! :D

Amorin mielestäkin uudet pannat on hauskoja, ilmeet varmaan kertoo kaiken. Karvan pituudesta voisi myös päätellä jotain, mulla saattaa kohta olla täällä puolikalju käppänä.

Herraparran pesupäivä

2011-09-27T00:35:00.001+03:00

ennen ja jälkeen

Kuulumattomuuksia

2011-09-22T17:22:00.016+03:00

Kuulumisia? No - vuosittainen korvienputsaus-operaatio suoritettu kaikille kolmelle (siis Amorille, Mäksylle ja vierailevalle Aapelille), varvaskarvoja vähennelty, ikäviä kuulumisia kasvattajalta ja epämieluisa yllätys sängyssä koeviikon ensimmäisenä aamuna.

Amorin Glenda♥-sisko on kuollut. Mulla on vielä tallessa G:n varaserti-ruusuke, jonka kasvattaja antoi mulle näyttelyissä 2005 muistoksi, koska eihän me Amorin kanssa moisia ikinä saatu. En tiedä Amorin muista sisaruksista, pentujahan oli neljä ja Amorin ainoa veli haettiin samana päivänä uuteen kotiin kuin me haettiin Amor. Kyseinen kääppä on vaihtanut kotiakin, jos en ihan väärin ole ymmärtänyt. Toisesta siskosta en tiedä muuta kuin sen mitä voi lukea SKKn rekisteristä.. Plaah :/

Ja aamulla sängyssäni oli ilmeisesti veriset pissat, veikkaan Mäkärää. Ei hitto voi olla ettei tämä ell-kierre katkea koskaan! Onneksi sentään Amor voi hyvin, suu on tosi hyvän näkönen ja hampaat kimaltaa vieläkin poikkeuksellisen valkeina. Tassussa on muistona enää lyhytkarvaisempi kohta.

(Ja jos jollakin on tietoa että miten saan tämän uuden ja kivan kuvatsydeemin pois blogista niin olisin äärettömän iloinen! Että ärsyttää kun joku blogspot keksii kehittää tällaisen tavan kuvien katseluun.)

‎"Happiness is the art of never holding in your mind the memory of any unpleasant thing that has passed."

2011-09-08T17:22:00.005+03:00

En tiedä mitään iloisempaa, kuin Amor toivottamassa minut tervetulleeksi kotiin koulupäivän jälkeen. Otin tikit pois jo maanantaina, ei olleet sulaneet kyllä yhtään. Alempi tikki meinasi olla kovasti kiinni sieltä sisäpuolelta, mutta lähti pois kun uhkasin kirota koko tassun ellei tikki irrottaisi otettaan hetipaikalla! Amorilla vähän silmät pyörähteli (onneksi vain ne) kun se makasi aloillaan koko operaation ajan. Paras Ampu ♥. Ja ihana syksy!

Onnistunut viikonloppu Ylläksellä

2011-09-04T22:13:00.006+03:00

Me oltiin viikonloppu Ylläksellä mökillä, siellä oli jo ruska alkanut (ei tosin kuvista näy) ja haisikin ihan syksy. Me vain pyörittiin vähän metsässä ja pururadoilla, Amorilla olis riittänyt virtaa vaikka kuinka. Mustikkamättäältä toiselle edetessämme huomasin, ettei mulle hitaana löytäjänä jää montakaan marjaa suuhun laitettavaksi - Amor eteni nenä maassa ja kieli lipoen marjapaikalta toiselle. :D Ihana pieni marjamies, puolukat ja mustikat kelpasi, seisova pöytä Amorin makuun. Porojakin nähtiin, niitä onneksi vain auton ikkunan läpi (ja siis ihan hengissä siellä ojanpientareilla).

Sinun kanssasi on minun maailmani valmis

2011-09-02T17:37:00.006+03:00

Amor voi erittäin hyvin, suu on parantunut (vain pieni painauma otettujen ylähampaiden kohdalla muistuttaa) ja tassu on kunnossa. Otin siteen pois tassusta jo reilu viikko sitten, kauluria pidin sillä torstain ja perjantain koulupäivien ajan. Sen jälkeen tötteröä ei ole käytetty - eikä olisi tarvinut varmaan silloinkaan, mutta pelasin mielumin varman päälle. Amor on antanut tikkien olla, ei ole yrittänytkään jyrsiä tai raapia tai mitään. Pari kertaa nuolaissut ulkoilun jälkeen, nyt ei tietenkään senkään vertaa. Ollaan revitelty pihalla ihan normaalisti ja leluja Amor alkoi kantamaan kasoihin (Amorin tapa kertoa että nyt on lelujen kirputushetki alkamassa) jo silloin perjantaina, kahden päivän kuluttua leikkauksesta. Tikeistä sanottiin, että mikäli ne ei ole kadonneet kahdessa viikossa niin otan sitten itse ne pois, mutta niiden pitäisi olla omatoimisesti katoavia.

Lääkärireissun jälkeiset yöt muuten nukuttiin Amorin kanssa patjalla, lattialla, peiton alla, herraparta kun paleli nukutuksen jäljiltä kovasti enkä halunnut jättää sitä yksin lattiatasolle koisimaan. Suuongelmat päättyi toivottavasti tähän, suu ainakin näyttää hyvältä, ei haise miltään ja koira on muutenkin normaali iloinen itsensä. En kadu lopputulosta. :) Suukuva on sitten viikon vanha, tuo kohta on parantunut paljon siistimmäksi ja tasaisemmaksi.

"Sinussa on pisteet kohdallaan.."

2011-08-24T19:12:00.007+03:00

Pieni 7.6 kiloinen mytty kohoilee hiljalleen peiton alla, tassut ei vielä toimi. Amor jätti Heiskaselle kolme hammasta (kaksi ylhäältä ja yhden alhaalta) ja tassupatin. Kotiintuomisina nukutuksesta herääminen, pari tikkiä tassussa ja käsittämättömän hieno hymy (josta Amor varmasti keksii kavereilleen hyviä tarinoita - "olisittepa nähneet sen toisen osapuolen!.."). Maailman rakkain ja reippain käppänä, hieno punainen side tassussa ja parta ihan sekaisin ja suueritteistä takussa. Hampaat oli tosiaan siinä kunnossa, että poisto oli oikea ratkaisu. Samalla muut hampaat puhdistettiin, siistiä tuli. Tassupatti oli koteloitunut mätä/veri/tali-kertymä, kenties saanut alkunsa jostakin joka tassuun on osunut. Kuonopatti oli.. punkin jälki! :D Just joo, kunnon amatööri kun huolestuu punkkipatista.

Hyvin hoidettu koira kuitenkin kuulemma, eläinlääkäri laittoi itselleen merkinnän Amorin potilaspapereihin poistetuista hampaista, siltä varalta että joskus haluttais käydä kehässä kääntymässä. Tassusiteen pitää antaa olla pari päivää, saapa nähdä tarvitaanko me kauluria. Ab-kuuri tuli kymmeneksi päiväksi, käytiin heti apteekista hakemassa lääkkeet kotimatkalla. Clindabuc vet.

Rakas Amor ♥

lisätty 25.8. klo 16:59
Amor alkaa olla oma itsensä, pönttöpäätä ei tassusidekään paljoa hidasta!

Huomenna Heiskaselle

2011-08-23T06:12:00.000+03:00

Hammaspäivitys

2011-08-16T21:42:00.009+03:00

Tämän tekstin lopussa kenties viimeinen kuva Amorin kokonaisesta hymystä, voinette huomata vetäytyneet ikenet ja likaiset hampaat. Kirjoittaja alkaa olemaan taas enemmän elävien kirjoissa, kohta vois ehkä lähteä jo lenkille (kyllä, Amor ei ole käynyt kävelemässä sitten viime torstain)! Ollaan vain totuteltu arkeen ja piiloteltu raksuja minun huoneeseen ja muuta tylsää, mutta meneehän se elämä näinki. :D Nyt Ampu nukkuu kerällä poroviltillään, tietämättömänä huomisesta yhteydenotosta ell Heiskaseen. Haluan tuon suun kuntoon ennekö alkaa loputki hampaat menemään huonompaan suuntaan ja se patti (joka punotti eilen?) pitää saada analysoitua että voin lopettaa siitä huolehtimisen.

Viikon uutinen kenties tämä: eilen siivosin huonettani ja koska syön kurpitsansiemeniä joskus herkutellessani, nostin lattialta kurpitsansiemenen ja olin tiputtamassa roskikseen. Kunnes tajusin, että sillä on jalat!!! Inhotus kulki kylminä väreinä pitkin selkää kun tajusin löytäneeni kuolleen punkin omasta huoneestani. Jätin raadon hiirimatolle, koska halusin esitellä löytöni myös äidille (ei täälä ole koskaan ollut punkkeja). Palatessani huoneeseen äidin kanssa huomasin että pienet jalat huitoo ilmaa - se ei ollut kuollut tai litistynyt, vaan vain nälkiintynyt punkki! Hyi hitsi, enskesänä tiedossa varmaan punkkipantoja ja neuroottista koiran kampaamista täikammalla (tai ehkä ajelen sen kaljuksi). Ja yöksi Amor ei päässyt viereen, aitasin sänkyni kompostikehikoilla ettei punkkibussi_amor tule enää sängylleni varistelemaan salamatkustajia minun tyynylle. Onneksi se ei ollut kiinni Amorissa!

Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä - nauti siitä.

2011-08-12T23:30:00.007+03:00

Kotona ollaan jee, video on tosin vanha, villiinnytin Ampua kesken lakanoiden vaihdon. Amor oli käyttäytynyt yorkkilauman jatkona hienosti, ei valitettavaa kenenkään osalta. Kiitos Kristiina! Minun leikkaus ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta lopputuloksen pitäis kuitenkin olla oikeanlainen. Päästyäni eilen kotiin Amor haisteli minut tarkkaan ja käyttäytyi innostuksesta huolimatta tosi sievästi - ei yrittänyt hyppiä vasten tai muuta sellaista. Makasi sängyn vieressä lattialla vahtimassa minun unta ja nosteli päätään aina kun liikahdin. Ihana pieni tassuterapeutti.

Kohta pitää varmaan soitella sitten Amorin ell-ajasta, saatais patti pois tassusta ja purukalusto parempaan kuntoon. Mulla on ollut nyt sairaslomaa, jos hyvin menee niin oon ensviikolla jo lukiossa (muka abivuosi.. en usko)! Ulkona näyttää jo lupaavasti alkusyksyltä ja se tarkoittaa että kohta on syysloma ja joululoma ja minun ja Amorin synttärit ennenkuin huomaankaan. Katse eteenpäin - kärsitty on, mutta elämä jatkuu ja toivottavasti vähän parempana kuin ennen!

En osaa nukkua ilman käppänää kainalossa!

2011-08-09T23:37:00.004+03:00

seuraavat pari koiratonta päivää tulee olemaan pitkiä
etin sitä kokoajan katseellani tästä huoneesta

huoh

"Hei pää, älä mieti mitään"

2011-08-09T01:58:00.007+03:00

Amor pääsee siskolleni hoitoon, ja kun muut menee lukioon niin mie makaan korjailtavana Oulussa. Toivottavasti lääkäri ei ole saanut toimilupaansa muropaketista..

Viimepäivät

2011-08-05T14:43:00.007+03:00

Käytiin Ylläksellä mökillä, siellä oli vielä keskiyölläkin valoisaa kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy. Mustikoita poimittiin ja poroja oli kaikkialla! Aloitin itse toissapäivänä vaatekaappien läpikäymisen ja kaikki tavarat levittelin huoneeni lattialle. Amor bongasi joukosta vanhat paksut värikynät, ja yllätyin yllättäessäni herraparran tihutöissä. En usko maun ihastuttaneen, mutta huomion kerjäämisessä kynien varastelu ja pureskelu toimii :)

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää, kun maailma antaa kaikkein parastaan..

2011-08-03T03:10:00.005+03:00

Pahoittelen heti alkuun joidenkin kuvien kökköisyyttä, ISOt oli äärirajoillaan öisin.. Tämän merkinnän aihe ei kuitenkaan ole epäonnistuneet valokuvat vol. 20000, vaan Joensuu-reissun hehkuttaminen! Matkattiin Oulusta Joensuuhun bussilla viikko sitten maanantaina ja viimesunnuntaina tultiin Joensuu-Oulu-väli bussilla ja Oulusta Kemiin junassa. Olen laskeskellut tuntimäärää mikä ollaan viimeviikkoina kulutettu julkisissa ja se numero lähentelee neljääkymmentä.

Amppa on käyttäytynyt hienosti kuten yleensä - nukkunut, herkutellut puruluulla, nukkunut lisää, kerännyt rapsutuksia kanssamatkustajilta, saanut positiivista palautetta kuskeilta, sietänyt viereisen istumapaikan raivokohtauksen vallassa ollutta pikkulasta lähes tunnin ajan ja nukkunut vähän lisää. Ja ettei luulla täydelliseksi niin saanut myös huutokohtauksen Oulun juna-asemalla, kun ovesta tuli sisälle huskynpentu joka ylitti olemassaolollaan kaikki Amorin sietokyvyn rajat, mutta jota siedettiin lopulta rauhoittumisen jälkeen hyvin. Pahoittelut nuoren koiran omistajalle, en onneksi edes muista koska Amor viimeksi olisi käyttäytynyt toisen koiran nähdessään niin rumasti.

Koko reissu oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen (kuten yleensä) ja lähteminen oli vaikeaa. Olen kirjoittanut tätä merkintää moneen otteeseen, ja oikeiden sanojen löytäminen tuntuu tavallistakin vaikeammalta. Meillä oli kesän paras viikko, parhaassa seurassa, enkä oikein osaisi toivoakkaan enempää. Viikko meni rikollisen nopeasti, vasta oltiin menomatkalla kun seuraavassa hetkessä Jonna palauttikin meidät tutuksi käyneelle Joensuun bussiasemalle ja kotimatka jo alkoi. Toivottavasti nähdään pian taas, mulla ainakin oli ikävä ennenkuin bussi oli edes ehtinyt pois Joensuusta. Kiitos Jonna kaikesta, lifeguard-panta on meidän uusi suosikki!

We ♥ Jonna

2011-07-30T16:13:00.003+03:00

Kiitos!

If you could see it then you'd understand

2011-07-27T13:22:00.005+03:00

Sunnuntaina käytiin Torniossa näyttelyissä, Amor jäi kotiin huonon sään vuoksi. Siskon Urho-yorkki oli BIS1-veteraani ja L-D's paras kasvattaja yorkeissa ja apinoissa! Amorin kasvattajalla oli rop&vsp mustissa käppänöissä ja tädin irski oli rop. Ei hullumpi sunnuntai, vaikka vettä tuli välillä ihan kaatamalla ja lopun aikaa oli kuuma ja tunkkainen ilma kuin kasvihuoneessa. Amorille toin näyttelyistä tuliaiseksi pinkin uuden hihnan!

Maanantaina sitten lähettiin Amorin kanssa harrastamaan taas julkisia liikennevälineitä.. bussilla Oulusta Joensuuhun. Seitsemän tuntia, ja sitä ennen vielä äidin kyydillä Ouluun. Matka meni hyvin, Amor nukkui viereisellä penkillä peittonsa päällä. Edessä istui puolet matkasta utelias pikkutyttö, tuijotti Amoria penkkien välistä ja rapsutteli. Perillä oltiin myöhään illalla, Eppu ja Taavi oli Amoria ovella vastassa. Poikalauma toimii edelleen yllättävän hyvin, kunhan vältellään tilanteita joissa Eppu ihastuu Amoriin ja Taavin mustasukkaisuus herää.. :) Ainoa vika tässä paikassa on se, ettei täältä halua enää palata kotiin. (Alla video, joka on kuvattu Jonnan kameralla.)

You are the best thing that's ever been mine

2011-07-22T01:03:00.016+03:00

Amorin patti ei ehkä olekaan rasvapatti. Eläinlääkäri sanoi ettei mene sanomaan siitä mitään, paitsi että jos se olis selkeä rasvapatti niin sen voisi antaa olla. Elokuussa mennään sitten leikkelemään käppänäpojan tassua, parempi katsoa kuin katua kai.. Kyllähän se voi edelleen olla vain rasvapatti, mutta väkisinkin nyt miettii muitakin vaihtoehtoja. :/ Seuraavalla käynnillä lähtee kuitenkin patti ja huonot hampaat.
Mäkkis kävi muuten samalla tutkittavana, sillä on ollut välillä ongelmia hengittelemisessä. Diagnoosina ylempien hengitysteiden tulehdus ja ab-kuuri syötäväksi. Ikävä kyllä tuommoiset tulehdukset ovat kuulemma hankalia hoidettavia, mutta toivotaan parasta!

Aika kakka päivä kun kerralla tulee molempien koirien ongelmat ja itselle postissa kutsu kardiologiselle osastolle elokuussa. No, jospa ne ois kaikki sitten ennen syksyä poissa ongelmalistalta. Sairaslomia tiedossa siis.

Pattijalka @ Umeå

2011-07-18T17:00:00.003+03:00

Viikon aikana on ehditty matkustaa bussilla semmoiset 7 tuntia (ja sama edessä huomenna uudestaan), elellä kaupunkilaiskoiran elämää ja matkustettu paljon hissillä. Ja käyty tassu- ja partapesulla kylpyammeessa, mikä loukkasi Amorin mielestä herraparran oikeuksia enemmän kuin pahasti.

Viimeviikolla huomasin Amorin vasemmassa etutassussa patin ja ehdin jo miettiä mitä Amor haluaa viimeiseksi ateriakseen ja katua sitä etten ole ottanut toista koiraa kun nyt jään yksin ja kuolen ikävään (pessimistit..) Eläinlääkäri kuitenkin oli sitä mieltä että ei kannata vielä hätääntyä ja tulkaa sitte näyttämään sitä kun ootte Suomessa. Samalle reissulle kaavailen hampaitten poistoa - Amor saanee yhtä nätin hymyn kuin parhaat jääkiekkoilijat. Kultahampaisiin meillä ei tosin ole varaa, joten hymyyn jää aukko.

Haluan uskoa että kyseessä on vain harmiton rasvapatti, koska ensiviikolle on suunnitelmissa reissu Jonnan ja poikien luokse, enkä ilman koiraa tai kipeän koiran kanssa halua lähteä. Patin huomasin kun koiraa rapsuttelin sängyllä - ensin mietin ääneen että onko kyseessä punkki, mutta kun se ihan kiinteä pahkura on, niin ei se punkki oo.. Hermostuneena olen sitä tarkkaillut, mutta ei se onneksi ole enää kasvanut. Ihan parin päivän aikana se vain ilmestyi, noin sentti kannuskynnen yläpuolelle. Inhottava, ällöttävä patti, eikä Amor edes ole vielä siinä iässä että vanhuudenvaivat voi tulla noin vaan, kysymättä. Kymmenvuotissynttäreitä Amor sitten varmaan viettää pelkkänä pattikasana, kuvissakin näkyy vain muutama partakarva pattien välistä. Yäk ja hyi!

Lomajuttuja, suunnitelmia ja karvattomuutta

2011-07-09T16:53:00.014+03:00

Heinäkuun helteet on löytäneet tiensä Lappiin asti! Amorin mielestä parhaiksi selviytymiskeinoiksi on osoittautunut sisätiloissa pysyminen, ruohon syöminen, vedessä kahlailu ja karvamäärän vähentäminen. Myönnän omistajana vaikuttaneeni viimeisimpään, mutta totta on että Amorin karva on jotenkin.. huonontunut! Se on ohuempaa (missä pohjavilla?), ei tunnu juuri kasvavan ja on muutenkin ihan kuollut matto koiran selässä. Ihmettelin karvan surkastumista kun mulle ehdotettiin kesähelteitä, ruoan muuttumista ja koiran ikää. Ikää! Amor rakas, ikääntyminen ei ole lähelläkään hyvää syytä alkaa kaljuksi ja kapisen näköiseksi. Keväästä asti olen syöttänyt sille ruoan mukana Nutrolinia, vaikutus näkyi silloin melko pian anturoissa - varpaat ei enää olleet niin kuivat ja karheat. En tiedä pitääkö tässä alkaa sitten syöttää jotain karvahormoneja tai vaihtaa ravintoöljy tavallisesta Senioriksi vai mitä teen. Vai teenkö mitään. Amor söi viime vuoden kevääseen asti Proformancen ruokaa, samaa mitä kasvattaja pentuna antoi mukaan, ja turkki oli varmaan parhaassa mahdollisessa kunnossa missä se saattoi minun hoitotaidoilla olla. Nykyistä eläinlääkärin määräämää nappulaa vain ei enää uskalla vaihtaa, mielumin ruma turkki kuin virtsakivet..

Tämä viikko ollaan asuttu siskoni yorkkien kanssa Torniossa, kun sisko itse lähti vanhimman koiransa kanssa Pariisiin näyttelyihin. Amor on ollut fiksusti, ei ole merkkaillut tänne (sataprosenttinen sisäsiisteys ei ole itsestäänselvyys Amorin kanssa..) ja on muutenkin sulautunut laumaan hyvin.

Lomaa on noin kuukausi jäljellä (minne katosikaan kesäkuu..), ja loppukesän suunnitelmat on alkaneet hahmottua. Kohta lähdetään varmaan käymään Uumajassa ja sen jälkeen Joensuussa, jos mitään ihmeellistä ei tapahdu! :) Objektiivihaaveilu jatkuu vielä viikon tai pari, mutta ennen loman loppua mulla toivottavasti on uusi putki käsissäni.

Elämänhallinta - sehän on satua, sattumankauppoja vaan

2011-06-28T14:43:00.003+03:00

Kuvajuttu hieman muunneltuna + viikonlopun kuulumiset

2011-06-27T17:11:00.007+03:00

1. Tältä näytimme muutama vuosi sitten (kuva: Kristiina N)

2. Toisinaan Amor on hyvin edustava (kiva turkki ja ilme..)

3. Tästä kuvasta voi päätellä, mitä harrastamme/harrastimme (kuva: Kristiina N.)

4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle (Amor ja iskä)

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessa.

6. Tahtoisin elää tämän hetken uudelleen: reissut Joensuuhun (kuva: Jonna H.)

7. Muun muassa nämä persoonat ovat huippuja!

8. Minua ei naurattanut (Amorin allerginen reaktio rokotuksista)

9. Tämä on mielestäni kaunis kuva.

10. Lopuksi paras kuva ikinä (mahdotonta valita.. tällä ehkä tunnearvoa)

Rovaniemellä käyty, Amorille uus lelu riepoteltavaksi ostettu ja herkkuja. Minun onnekseni kaikki hienot pannat ja remmit oli liian kalliita, olisin muuten taas tyhjätasku. Siskoni Urho-yorkki oli vsp ja rop-vetsku ja Selma oli rop! Kuvia lauantailta löytyy täältä: klik. :) Viimisiä työpäiviä viedään, palkkapäivää odotellessa..

Hyvää juhannusta kaikille!

2011-06-24T21:42:00.006+03:00

Amor käynyt tassu- ja partapesulla, Mäkärä ja Aapeli pesty kokonaan ja kaikkia trimmattu. 54 kynttä lyhennetty (toivottavasti en laskenut väärin) ja korvat ja suut putsattu. Huomenna juhannusnäyttely Rovaniemellä, mukaan lähtee ainakin alustavasti yorkkeja, irskejä ja kenties käppänä ja apina turisteiksi. Toivottavasti tulee kiva näyttelypäivä vaikka sadetta on luvattu, ehkä löydän itseni taas tuhlailemasta palkkaa jo ennakkoon pantaosastoilla.. :)

Herraparta pentuseurassa

2011-06-23T22:04:00.012+03:00

Toiseksi viimeisenä työpäivänä (joo kuulin juuri että metallinkeräyspaikka tyhjennetäänkin aiemmin!) minun ja Amorin luokse tuli kymmenvuotias poika esittelemään arpiaan kädessä, tuttu koira oli purrut pahasti. Siitä huolimatta Amorin seura kelpasi, ja päästin Amorin irti leikkimään pojan kanssa :). Juteltiin ja mulle selvis, että heillä on kotona nuori venäjänajokoiran pentu Rudi, joka on "tavallaan pojan". Poika innostu selittämään siitä ja halusi lopulta tuoda pennun näytille, vaikka varottelin Amorin alkuräyhäyksestä. Hetken päästä se poika juoksi pennun kanssa meidän luokse ja Amor rähähteli ihan niinkö arvasin, mutta kävelin herraparran kanssa ympäriinsä ja kävin ite tutustumassa pentuun. Ihana tapaus, alle puolivuotias dumbokorvanen poika (ja siis koira, ei ihmispoika) joka oli hurjan rohkea ja reiluluonteinen. Alkuahdistuksen jälkeen Amor päätti sietää pentua (joka oli kyllä Amoria isompi) ja antoi tämän roikkua parrassa ja korvissa ja näykkiä tassuista ja ... semmonen Amor on, aluksi pöljä mutta lopulta maailman kärsivällisin purulelu. Välillä vähän hirvitellen katsoin miten pentu nappasi kiinni Amorin partaan ja ryntäsi karkuun, tupsu partaa suussaan ja sama tupsu vielä kiinni Amorissa. Poskinahka venyi ja Amor vaan meni mukana. Välillä Amor inahti ja pentu samantien lopetti rääkkäyksen. Ihan huippua että Amor sai tutustua pentuun ja pentu riepottaa Amoria. Kaikki hyötyi, uskoakseni.

Mulle tuli niin mieleen oma elämä lähes kaheksan vuotta sitten, miten juoksentelin Amorin kanssa ja näytin varmasti niin väärältä ihmiseltä kovapäisen teinikäppänän hihnan toiseen päähän.. mutta miten tyytyväinen olen nykytilanteeseen. Poika kävi vielä myöhemmin uudestaan katsomassa Amoria, leikki sen kanssa ja kokeili kaikkia temppuja. "Olispa mullaki tuommone koira ko Amor on.. olispa Amor minun koira!", oli kommentti joka kyllä kruunasi työpäivän päättymisen ♥ Mie oikeasti toivon, että Rudista kasvaa sille yhtä hyvä ystävä ja koira ja mettäkaveri ja mitä vielä..!

Eikä meistä tuu sellaisia kuin nuo tuolla, jotka rientää töihin, pelkää kuolla.

2011-06-17T23:49:00.019+03:00

Tänään on virallisesti tehty puolet kesätöistä! Kaks viikkoa on mennyt aika huomaamatta, joinakin iltoina olen jättäny Amorin kotiin itikkamäärän tai hyytävän ilman vuoksi. Muutoin Amor on ollu mukana ja lähes poikkeuksetta irti, jotkut romuntuojat on erikseen pysähtyneet pyytämään koiraa luokseen ja rapsutelleet. Amor on ollu huippuhienosti pienten lastenkin kanssa, vieressä on päiväkoti ja sieltä aina joku säntäilee jonnekkin. Kylän mopopoikia Amor on viihdyttänyt tempuillaan ja istunut tärkeän näköisenä vuorotellen milloin kenenkin sylissä.

Viikko sitten tavattiin Nalle-pyrri, nettituttu! Kai tätä olis voinut sanoa melkein petsiemiitiksi, vaikka meitä olikin vaan kaks ihmistä koirineen. Amor raivosi tietysti ensin mutta pian käyttäytyi kuin toinen koira olis ollut ilmaa. Hetken ne jopa oli yhdessä koirapuistossa, mutta turhia riskejä ei haluttu ottaa. Yhteiskuvaakin on vähän feikattu - ei pojat oikeasti istuneet ihan noin lähekkäin. Mukava oli silti tavata, Amorilla ei tosiaankaan ole liikaa koirakontakteja elämässään! Kiitos siis Ansku ja Nalle, toivottavasti tavataan uudestaankin. :-)

10. kesäkuuta Mäkärä (ja toisen siskoni omistama Urho) täytti jo kahdeksan vuotta! Naurettavaa, veteraani muka. Pikku känkkäräkkä ainakaan ei ole vielä tajunnut ikäänsä eikä sitä sille uskalla kertoakkaan, akkahan pompottaisi Amoria entistä pahemmin ja luulis sen olevan oikeutettua (ihankuin se ei tekis sitä jo nyt..). Onnea silti hurjasti rakkaille silkkiturkeille!

Olen onnellinen, mitä sä luulit

2011-06-05T23:06:00.008+03:00

Nykyään harvassa on ne kerrat, kun blogin avatessa tulee innostus kirjoittaa pitkiä juttuja. Ei oikein ole kerrottavaa.. Voisin toistella itseäni ja kertoa siitä, miten Amor on kokoajan mulle tärkeämpi, siitä kuinka se lukee minua paremmin kuin ikinä tulen ymmärtämään sitä. Minun ei tarvisi sanoa mitään, Amor tietää kyllä mitä ajattelen. Yöllä se hyppää viereeni sänkyyn ja tulee nukkumaan, pistää pään samalle tyynylle kanssani ja haisee niin tutulle koiralle. Olen katsellut sen lisääntyviä hopeisia partakarvoja ja jostakin ilmestynyttä valkoista kohtaa sen oikean etutassun kainalossa. Muistellut miten joskus leikkasin sen ripsiä kun ne tulivat kulmakarvoista läpi ja äitini suuttui, eihän toiselta voi noin vaan ripsiä leikata... Aika menee rikollisen nopeasti, vanha koira on aarre, aika kultaa muistot, jne.. en vaihtaisi päivääkään.

Sain kesätöitä. Aloitan maanantaina eli huomenna, puoli kahdelta. Pääsen kuudelta pois. Vahdin paikallisen 4h:n järjestämää metallinkeräyspaikkaa neljä tuntia päivässä ja saan pitää välissä puolen tunnin tauon. Kysyin, saanko ottaa koiran kaveriksi mukaan kun voi tulla yksinäistä istua katsomassa kasvavaa romuläjää ja erittäin mukava työnantajani sanoi että tietysti se käy :). Joten saan olla kesätöissä, välillä raahata tavaraa paikasta toiseen, järjestellä, pitää aluetta siistinä ja viettää aikaa koirani kanssa päivänvarjon alla. Kirjaa lukien, rusketusraitoja vältellen. Välillä varmaan sateessa kärvistellen. Mutta en valita, ehkä loppukesästä voin toteuttaa haaveeni uudesta objektiivista!

Pesupäivä!

2011-05-24T20:37:00.009+03:00

Äitini valitteli Amorin hajua ja rapsuttelun jälkeen kutisevia käsiään, joten tänään ajeltiin käymään Haaparannan Hund&Jaktissa ostamassa Amorille shampoo! Edellinen kestikin sen 7 vuotta ja ei edes loppunut, vaan meni hukkaan. Viimekerralla pesin Amorin parran kinuski&vadelma-shampoolla, koska vaihtoehtoja ei oikein ollut. Nyt sängylläni makaa uudella (Ring5-)shampoolla pesty tuuheapartainen käppänä. :-)

Tarkkailtuani siskoni yorkkien pesusessioita voin vaan olla tyytyväinen Amorin karkeakarvaisuuteen. Kastelin Amorin, vaahdotin ja virutin. Pidin pyyhkeisiin käärittynä sylissäni pari minuuttia, päästin sen riekkumaan olohuoneeseen ja pyysin koiran luokseni ja tassu kerrallaan pörrötin karvat kuiviksi pyyhkeellä. Helppoa, ainakin verrattuna yorkshirenterriereiden hoitoon. Amor ei onneksi edes pistänyt pesua pahakseen, tokeni alkujärkytyksestä herkkujen avulla ja paha mieli unohtui pian. Onhan se miljoonasti mukavampi noin, ei jää nyppimisestä sormiin mustaa kerrosta ja kulmakarvatkin oikeasti näyttää joltakin muulta kuin rasvalettisen teinin luirutupsuilta. Alla pestystä kotipuudelista ihan vasta otettuja kuvia!

PS. Nähtiin tänään piisami!

Överkalix, Piteå, öinen lenkkipolku..

2011-05-22T00:32:00.004+03:00

Eilen lauantaina käytiin Piteåssa näyttelyissä (Amor tosin jäi kotiin), siskon yorkki oli rop ja tädin irski myös. Välillä ukkosti ja välillä aurinko paistoi tukalan kuumana. Telttoja lensi myös tuulenpuuskien seurauksena. Viikko sitten oltiin Överkalixissa näytelmissä - sieltä ostin Amorille uuden aktivointilelun, joka on osoittautunut erittäin hyväksi junttikoiran viihdyttäjäksi. :)

Eilen käppänäkehiä seuratessani mielessä kävi, että josko Amorin rekkarit onkin tekaistut ja koko koira on sekoitus jotain karvatonta ja mustaa. Amorin kasvattaja pärjäsi taas, kasvattajaryhmä oli ryp4! En vaan voi olla ihmettelemättä että mitä tälle rodulle on tapahtumassa. En tarkoita, että Amor olis se mihin tulee ulkomuodollisesti pyrkiä, tai että se olisi edes melkein täydellinen. Mutta en olisi kyllä yhteenkään kehäpuudeliin tikkujalkaani vaihtanut. Muutos siinä, mikä tulee kehästä ulos vaaleanpunasen nauhan kanssa on ollut suuri.. silloin Amorin kaukaisessa nuoruudessa sen kulmaukset ja sen-aikaiset karvahapsut olivat riittävät, nyt Amor olis naurettu ulos kehästä. Tämän linkin takana on ottamiani kuvia käppänäkehästä.
Muutenpa meille ei kauheasti mitään kuulukkaan. Olen harkinnut Amorin pesemistä, se on taas puolessa vuodessa (joka muuten on mennyt hälyyttävän nopeasti!?) ehtinyt kerätä turkkinsa alle semmoisen möhnäkerroksen, että nyppimisen jälkeen on sormet mustina. Ehkä ootan rantakelejä ja pesen sen sitten jonkun uintireissun jälkeen kunnolla. Tänään oli muuten terassilla jo +22°C ja puihin ilmestyi oikeat lehdet! Jee, kesälomaan enää pari viikkoa!

Erittäin hyvä trimmeri koiran pilkkomiseen

2011-05-04T06:00:00.022+03:00

Rikkinäinen ja eritttäin pahaa ääntä pitävä Moser Rex, jolla tuntuu olevan oma tahto ihan kaikessa. Tehdäänkö kaljua läiskää kaulaan vai pyllyyn vai.. no, tälläkertaa se yritti hyökätä korvaan ja tehdä toispuoleisen typistyksen! Onneksi ehdin pelastamaan Amorin kauniin korvan, mutta pieni vekki tuli. Amor itse ei tainnut sitä huomata: se vain seisoi yhtä flegmaattisen näköisenä paikallaan kuin aina, ilme ei värähtänytkään. Maailman hyvähermoisin Amor. Toistaiseksi myös kaksikorvainen ja neljäjalkainen, yksihäntäinen jne..

Lumet on poissa melkein kokonaan, jokunen kasa löytyy ojien pohjilta ja lumenkasauspaikoilta. Vappua vietettiin kovin rauhallisissa merkeissä, istuttiin koirien kanssa sohvannurkassa katsomassa James Bondia. (Välillä erehdyin oikeasti luulemaan että kesä on tulossa mutta pah, eilen kun aamulla kurkkasin ikkunasta niin oli maa valkeana ja lisää tuprutti. Onneksi suli päivän aikana pois..)

Loppuun melkein pari kuukautta vanha (nopeutettu) video, jossa Amor tavoittelee sille heittämääni lumipalloa valtavan lumivallin reunalta. Lopussa kamalaa hihkumistani, ette voi väittää ettenkö olisi nyt varoittanut.. (Häpeän jo silmät päästäni.. sanokaa etten ole ainoa joka ränkyy videoilla ko joku pikkukakara:D)

Herraparran hymy harventunee

2011-04-25T16:02:00.006+03:00

Ei naurata Amoriakaan. Suuongelmat ovat tosiaan palanneet, ien nousee vaan ja hampaan alta tulee mätää (tuntuu pahalta edes kirjoittaa tätä)... Amoriahan tuo ei tunnu haittaavan, mutta en haluaisi ottaa sitä riskiä että ongelmat leviää paria etuhammasta laajemmalle. Vois laittaa sitten Amorin egolle sopivat kultahampaat poistettujen tilalle.. hehe.. tulis ainaki kylän kultaisin hymy. Merirosvohymy. Amorin äidin rekkarinimikin alkaa: Sailer's.. (nyt meni kyllä ohi aiheen). Eläinlääkäriin. Taas. Voitais kohta varmaan tilata joku plussakortti sinne, VIP-parkkipaikka, oma sänky eteisestä. Vaikka eihän se ole iso juttu, ottaa pari etuhammasta pois jatkuvan tulehduksen vuoksi. Silti alkaa tuntua, että käsite "perusterve koira" ei sovi enää samaan lauseeseen Amorin kanssa.

Perus-antsa ja kirppuhälytys

2011-04-10T23:08:00.009+03:00

Lumet sulaa, kirppusirkushälytys osoittautui vääräksi, Mäkärällä on taas lyhyt otsatukka, Amor paljastaa makuuhuonekatseensa ensimmäisessä kuvassa kaikille blogin lukijoille, Antsan jalkakarvat harventui taas ja suu näyttää menevän epäkuntoon kunnossapitoyrityksistä huolimatta(prkl..), sunnuntaiaamuna voi syödä aamupalansa koirien kanssa terassilla yöpuvussa yhä istuen, Aapeli oli meillä hoidossa mutta palasi omistajansa luokse, maanantaina alkaa viimeinen jakso ennen kesälomaa, säästössä on jo pari euroa uutta objektiivia ajatellen (ehkä joskus vielä 70-200, haluan olla optimistinen ja toiveikas tämän asian suhteen), kesätyöpaikkaa ei ole mutta muita suunnitelmia kyllä, Amor oli muuten lehdessä 2.4..

Minä en unohda sinua koskaan, vaikka en muistaisi omaa nimeäni..

2011-04-07T20:20:00.007+03:00

Me käytiin eilen epiksissä! Startattiin mölleissä ja tultiin kaikista möllikoirakoista neljänsiksi. Jo rataa katsellessa sanoin äidilleni että Amor ei tule nieleen tuota putkimäärää (7) ihan suosiolla, putkessa se on viimeksi käynyt toukokuussa 2010 kun käytiin epiksissä. Treenattu me ollaan viimeksi syksyllä 2009, ennen kuin jäätiin määrittelemättömälle tauolle. Jokatapauksessa rata meni minun mielestä ihan mielettömän hyvin koirakolta jossa ohjaaja lähinnä huitoi sinne ja tänne ja raahautui esteeltä seuraavalle pala kurkussa ja koira kyseenalaisti putkeenmenot :D. Amor kääntyi kahdessa putkessa, mutta se ei harmittanu minua yhtään - pääasia että uskallettiin! Minun uskaltaminen on aina pienestä kiinni, tiedostan itsekkin miten säälittävää on joutua syömään tuplamäärät sydänlääkkeitä epävirallisten agilitykisojen vuoksi! Rata suoritettiin alle ihanneajan ja koska hylkäyksiä ei tullut (kiitti tuomari!) niin tuloksena meille 10 virhepistettä ja neljäs sija! Ihan huippua, ihanaa, jee. Minun hyvänmielenmitta oli koko eilisillan ääriään myöten täynnä ja muistin taas miten hauskaa agility on.. pakko päästä vielä joskus treeneihin tuon eläkekäppänän kanssa!

Kiitos Amor että oot maailman paras koira, en vaihtais sinua yhteenkään niistä bordercollieista tai kelpieistä tai borderterriereistä enkä yhtään mihinkään, koskaan! Me mentiin se rata vaikka ei olla yhtään putkea tai a-estettä otettu vuoteen. Ilmoittautumispisteessä kun oli tuttu ottamassa ilmoja vastaan, niin totesin vaan että ikuinen mölli, kun kysyttiin mihin luokkaan. Sitähän me ollaan, toiset sielä kisasi nuorilla koirillaan mölleissä ja vanhemmilla koirillaan kakkosissa ja kolmosissakin.. Me vaan ollaan, jumiuduttu paikoilleen. Mutta tyytyväisiä tilanteeseen, oli hauska käydä vaikka alkujännitys olikin ihan omaa luokkaansa!

Junakoiraa kuukauden takaa

2011-04-04T18:40:00.003+03:00

Amor ei turhia stressaa.. tässä vaiheessa takana 9 tuntia bussissa ja edessä vielä tunti junassa.

Hauskaa aprillipäivää ja huhtikuuta!

2011-04-01T14:07:00.007+03:00

Ystävällämme Jonnalla on meneillään kuvakilpailu jossa hieno palkinto!

Kiinnostuneet löytävät perille klikkaamalla tästä.

Kävin Amorin kanssa hiihtämässä tiistaina (luonnollisestikkaan Amor ei hiihtänyt siis), sellainen seitsemän kilometrin lenkki joella. Käytiin kääntymässä Mustasaaressa, käytiin sielä viimeksi kevättalvella 2006.. paljon oli ehtinyt muuttua, sielä oli uusi kota ja kaikki valmiina - vain makkarat puuttui. Suunnittelin lähteväni sinne vielä uudestaan ennen jäiden lähtemistä (ja ottavani tälläkertaa mukaan kameran ja syötävää), ehkä nyt viikonloppuna jos säät suosii ja koeviikon stressi ei liimaa minua sängynpohjalle. Amor söi jäniksenpapanoita ja juoksi mulla irti mukana, jäällä ei näkynyt ketään muita kuin yksi ruotsalainen auto jäätiellä, menossa Suomesta takaisin Ruotsiin. Tuli tosi hyvä mieli kun käytiin sielä pitkästä aikaa, viimekerralla viisi vuotta sitten en uskaltanut pitää nuorta Amoria irti kun nokka olisi voinut viedä sen vaikka ulkomaille. Eniten vieläkin jännitän sitä jos eteen sattuisikin pupu tai joku muu karkaava otus - Amor menisi ihan varmasti kuurona perässä.

Antibioottikuuri on pitänyt vaikutuksensa, suu on kunnossa. Jotenkin pessimistisenä ihmisenä vain odotan kuinka pian se päivä tulee kun sieltä hampaan alta alkaa taas puskea jotain ylimääräistä.. mutta jospa ei murehtis sitä mitä ei ole vielä tapahtunut :)

Mätsärit käyty ja tuttuja nähty

2011-03-27T18:03:00.010+03:00

Alkaa itseäkin hirvittää tämä postaustahti.. :D

Mätsäreissä käytiin ja Amor käyttätyi lähes mallikelpoisesti, ei räjähtänyt pahemmin kellekkään ja sieti vieraat koirat lähellään. Mulle jäi ainakin hyvä mieli, ei olla käyty varmaan vuoteen missään ja nyt kun kiivettiin hallilla portaita yläkertaan niin mieleen tuli niin selvästi miltä tuntui kiivetä ne portaat kerran viikossa agilitytreeneihin mennessä. Mie haluan takas treeniryhmään! (Tämä tulee tapahtuun kunhan saan ajokortin, ellei asiat mene ihan sekasin)

Me oltiin kehässä kääpiövillakoiran parina, Amor oli notkea ko näkkileipä ja niin mahdollisimman tönkkö kun yritin seisottaa tai liikuttaa sitä ja ensin minua meinasi alkaa ärsyttämään, mutta loppua kohti alkoi vain hymyilyttämään.. enhän itsekään perusta esiintymisestä, ei voi koiraakaan pakottaa olemaan onnesta soikeana. Villakoira esiintyi ja seisoi sievästi, ihan oikeutetusti se sai sen punaisen nauhan. Sinisten kehässä ei mennyt mitenkään, siellä Amor tosin seisoi sievemmin :). Vähän hirvitti huomata, kun meidän edellä oli australianterrieri ~10 vuotiaan esittäjänsä kanssa, tuli niin semmonen olo että tuossa me oltiin Amorin kanssa kohta 7 vuotta sitten (ja voitettiin silloin muuten pennut)! Ei jäänyt mitään hampaankoloon vaikka kehässä maannut ja esittäjäänsä näykkinyt aussi pääsi sinisistä jatkoon, näin miten iloinen se tyttö oli koiransa kanssa kun tuomari heidät valitsi palkintosijoille. Mutta että siitä oikeasti alkaa olla seitsemän vuotta kun mie kiersin Amorin kanssa kehää, itse 10 vuotiaana ja Amor puolivuotiaana. Mitä oikeasti tapahtu, että seitsemän vuotta noin vaan meni..

Tuomarista haluan kuitenkin vähän marmattaa, kun mätsärit on leikkimieliset näyttelyt jonne pääsee sekarotuisetkin ja kaikki viallisetkin yksilöt, niin onko sitten tuomarin asia kysellä millainen purenta kääpiösnautserilla kuuluisi olla, tai millaiset etukulmaukset pitäisi olla - vihjailevaan sävyyn? Ilmoitan Amorin enskerralla vaikka sekarotuiseksi jos tuomaria kiinnostaa enemmän koirani rotumääritelmänmukaisuus ja purennan oikeus kuin muut asiat mätsäreissä!
Mutta niin, ei muistella pahalla. Oli kiva kuitenkin käydä katselemassa entisestä treeniporukastakin tuttuja naamoja (ja heidän uusia koiriaan...) ja huomata kuinka hienosti Amor liikkui ja esiintyi...päästyään ulos kehästä :D! Hehe, nokkela poika..

Pakko kai myöntää ettei Amor ole näyttelykoira, edes leikisti ja epävirallisesti.

Amor 7v 3kk

Terve suu on pääasia

2011-03-25T23:52:00.013+02:00

Amorin etuhampaat voivat tällähetkellä hyvin, mitään mömmöä ei ikenestä tule ja hengityskään ei enää haise! :-) Olen kuullut varottelua siitä kuinka tämä ilo voi jäädä väliaikaiseksi kun tällaisilla tulehduksilla on tapana uusia, mutta en halua murehtia siitä nyt. Amorin suu on terve ja antibioottikuuri syödään nyt loppuun ja pidetään sormet ristissä tulevaisuuden varalta.

Tänään pitkästä aikaa shoppailin Amorille.. Heijastinliivin löytökorista, uuden samettihiiri-vinkulelun kissojen osastolta, uuden naksuttimen kadonneen tilalle ja Nutrolin ravintoöljyä! Kadonneen naksuttimen etsinnässä ei auttanut aika eikä epätodennäköisistä paikoistakaan etsiminen, joten päätin ettei uusi naksutin ole mahdoton investointi. Naksuteltiin illalla pitkästä aikaa, yritän opettaa Amorille nyt ehkä sadannetta kertaa kumartamista ja kaikenlaista aivojumppaa vaan. Nutrolinista olen lukenut paljon hyvää ja ajattelin kokeilla sitä Amorille - siitä tuskin mitään haittaakaan on. Pitänee tarkkailla jos sillä on jonkunlaisia vaikutuksia kuiviin varpaisiin tai harottavaan turkkiin, olen tosin vähän skeptinen tällaisissa asioissa.

Huomenna on aamupäivällä yhdeltätoista mätsärit Torniossa ja me mennään Amorin kanssa huvikseen käymään. Tuskin luimukorvainen herraparta sieltä mitään voittaa (ellei sitten voita itseään..) mutta kuvittelisin muiden koirien näkemisen piristävän, kun ollaan istuttu kotona aika paljon viimeaikoina.

Antibioottikuuri ja lenkkeilyä kaukana kaikesta

2011-03-20T16:48:00.004+02:00

Soitin keskiviikkona eläinlääkärille, koska olen tammikuusta asti hoitanut Amorin kipeää ientä tuloksetta. Kun me käytiin tammikuussa rokotuksilla ja mainitsin ienongelmasta (ikenestä on tullut mätää ja jo ennen ell-käyntiä olin alkanut putsaamaan sitä vedellä ja topsilla) niin päätettiin odottaa ja katsoa koska tilanne ei näyttäny pahalta.
Eilen sitten klo 11 mentiin esitteleen purukalustoa eläinlääkärillemme. Ensin ell katseli suuta ja nosteli partaa pois edestä, lopulta kysyi multa että missä täällä suussa muka on vikaa. Amorin suu on siis muuten tosi hyvässä kunnossa (ei hammaskiveä tai mitään sellaista). Yläetuhampaista kolme keskimmäistä sai lopulta poistouhkauksen, ellei saamamme vahva antibioottikuuri paranna tulehdusta ja pidä sitä poissa. Ell sanoi, että saatetaan joutua poistamaan hampaita ja kysyi näyttelyharrastuksesta - totesin että koira tykkää esiintymisestä yhtä vähän kuin omistajakin ja jos parantuminen vaatii hammasrivin harvennusta niin mulla ei ole mitään sitä vastaan. Lääkäri totesi vielä, että voitaisiin jättää tuohon keskelle yksi hammas niin näyttäisi hauskalta. :D jooh.. no, kotiuduttiin sitten kuitenkin apteekin kautta Clindabuc Vet-lääkkeiden ja "yläetuhampaissa periodontiitti"-diagnoosin kanssa. Nyt napsitaan näitä niin kauan kuin pitää ja koska ennuste tulehduksen poissapysymiselle ei ole kauhean hyvä, niin myöhemmin joskus varmaan saadaan kotiin koira jonka hymy on muutamaa etuhammasta harvempi.

Perjantaina käytiin noin tunnin lenkillä metsäteillä ja eilen yli parin tunnin lenkillä viljelysteillä ja mentiin kelkanjälkiä pitkin pelloilla ja metsässä. Amor nukkui sikeästi eilisillan kyllä, ihmetteli varmaan vähän omistajaan iskenyttä lenkkeilyinnostusta. Vähänkö harmitti kun otin kameran mukaan ja ilma oli ihan mahtava (aurinkoa ja lämmin) ja maisemat niin nätit ja kuinka ollakkaan kameran akku loppui kun olin unohtanut ladata sen. Niin tyypillistä mulle..

Hiihtolomaviikko ja takana jo 1400 kilometriä

2011-03-11T01:08:00.049+02:00

Me palattiin eilen kotiin Joensuusta! Lähtö tuli vähän yllättäen, ei me oltu suunniteltu viettävämme lomaa etelässä mutta niin nyt vaan kävi. Jokainen bussissa ja junassa vietetty kilometri oli päämäärän arvoinen, nyt jäljellä on paljon kuvia ja ihania muistoja ja vähän ikävääkin. Kiitos (taas) Jonna ja pojat majoituksesta ja parhaasta seurasta ja ihan kaikesta! Toivottavasti me taas pian nähdään. :)

Joensuuhun siis lähdettiin perjantaina 4.3. ja torstaina tultiin takaisin. Kyläpaikassamme ohjelmanumeroihin kuului mm. parin tunnin lenkkeilyt metsässä ja jäällä - Amor ainakin piti hauskaa "koko rahan eestä". Kolmesta koirasta muodostui jo ihan pätevä lauma, jossa Amor toimi vaihtelevasti jarruna ja yllyttäjänä. Kleinspitz Taavi ei vieläkään antanut Amorin tunteille vastakaikua eikä näistä vanhuksista tullut siis tälläkään kertaa sydänystäviä, mutta koiratappeluilta vältyttiin. Lagotto Eppu sen sijaan yritti jopa leikkiä Amorin kanssa, harmi ettei pojat tuntuneet puhuvan samaa kieltä.. ja jos Amorilla ja Epulla olikin herkkä hetki menossa, niin natsitaavi kipaisi pian paikalle ja pisti toiset kuriin ja järjestykseen.

Bussissa ja junassa Amor keräsi rapsutuksia tuntemattomilta mummoilta ja lapsilta, jotkut kyselivät olenko välillä kuljettanut koiraani tavaratilassa kun sitä ei ole edes huomannut. Erityisen iloinen olin kun Amor sieti bussissa takanamme istuvan koiran murisematta ja junassa rauhottui pian omaksi itsekseen ja nukkui viereisellä penkillä ihan rentona vaikka vaunussa oli muita koiria näköetäisyydellä (ja joista osa räksytti vähän kaikelle liikkuvalle tai piippasi muuten vaan huvikseen..). Kokonaisuutena siis kertakaikkisen onnistunut lomareissu matkoineen ja määränpäineen. Nyt on jäljellä vielä viikonloppu ja sitten paluu arkeen. Pakkasta ei ole ollut juuri mainitsemisen arvoisesti ja vähitellen alkaa jo kevät haista ilmassa..

Vuosi 2010 kuvin

2011-02-26T21:17:00.010+02:00

Parissa muussa blogissa olen tällaisen nähnyt, ja lauantai-illan laiskuuskohtauksessani päätin koota meidänkin vuodesta sitten kuvia yhteen postaukseen. Meillä oli tänään muuten mieletön ilma, terassilla +0.4°C! Siis yli 30 astetta lämpimämpää kuin viimeviikolla.. En valita! :-D

Tammikuussa me käytiin jäällä kävelemässä, muistan kun tulin koulusta yhdeltä päivällä ja kiirehdittiin jäälle kun aurinko oli juuri laskemassa. Pakkasta oli parikymmentä astetta ja pian kuvien jälkeen aurinkokin laski.

Helmikuussa me vietettiin aika paljon aikaa siskoni yorkkien kanssa.

Maaliskuussa Amor pissasi verta, käytiin eläinlääkärillä ja diagnoosina virtsakivet. Erikoisruokavalio loppuiäksi ja lääkkeet jotka onneksi sulattivat ne kivet silläkertaa. Jälkeenpäin ajatellen virtsakivet ei onneksi olleet kovin suuri juttu koska elämä jatkui samanlaisena, ruokavalio vain muuttui. Kunhan pysyisivät poissa tulevaisuudessakin.

Huhtikuussa lunta oli enää isoimpien kasojen kohdalla, päivä oli selvästi pidempi ja Amor kuvista päätellen aika vähäkarvainen. Käytiin me pääsiäisenä käppänäkävelyllä, oikeanpuoleisen kuvan on ottanut Sanna J. Amor kuvassa keskellä..

Toukokuussa oli jo tosi lämpimiä päiviä ja lumi poissa. Me oltiin aika paljon enemmän ulkona ja pyörähdettiin epiksissäkin. Amor voitti kaikki möllikoirakot, vaikka treenattu ollaan viimeksi syksyllä 2009.

Kesäkuussa käytiin turisteilemassa koiranäyttelyissä ja vietettiin vapaaillat rannalla.

Heinäkuu meni äkkiä, oltiin usein rannalla ja Amor uikin.

Elokuussa oltiin karavaanereita ja käytiin mm. Helsingissäkin. Kuvat valitsin Joensuun reissulta, kun käytiin ystäväni Jonnan luona. Ne päivät jäi mieleen loman parhaimpina :). Vas. kuvan on ottanut Jonna ja oikeanpuoleisessa kuvassa Taavi, Eppu ja Amor.

Syyskuu oli ja meni ilman suurempia mieleenjäämisiä. Oli aika viileä syksy.

Lokakuussa me oltiin taas Joensuussa! Vasemmanpuoleisen kuvan otti Jonna. Kilometrejä ja bussissa vietettyjä tunteja kertyi mulle ja Amorille aika monta, mutta kaikki oli sen arvoista.

Marraskuu tuli, välillä oli lunta ja välillä ei. Laiskoteltiin.

Joulukuu! Vuosi meni äkkiä. Vasemmanpuoleinen kuva Uumajan reissulta (vaikkei se siltä varmaan näytä), siskon ottama. Oikealla sitten aattona otettu kuva Amorista ja lahjoista, ja pian sen jälkeenhän Amor täytti 7 vuotta!

Forever isn't long at all when I'm with you

2011-02-22T13:54:00.005+02:00

Onni ei saavu etsien, se saapuu eläen

2011-02-21T20:04:00.004+02:00

tänään paistoi aurinko vielä iltaneljältä

Tänään on huominen, josta olit huolissasi eilen.

2011-02-20T22:35:00.011+02:00

Me käytiin eräänä päivänä, ehkä noin viikko sitten, jäällä ja kotiin palatessa yksi kääpiösnautseri halusi vain piiloutua sänkyyni täkkien alle. Pakkasta oli auringosta huolimatta... mutta jospa se alkais kevättä kohti lämpeneen. Nyt viimeviikkojen ajan täällä on ollut ihan epäinhimmilliset olot ulkona, 25-35°C pakkasta vuorokauden ajasta riippumatta. Onneksi säätiedotuksissa on luvattu lauhempaa nyt alkavalle viikolle, ehkä päästäis Amorin kans taas jäälle (tai ihan sama minne, kunhan postilaatikkoa kauemmas ilman valtavaa vaatemäärää niin koiralla kuin ihmisellä). Aikamoista hiljaiseloa on ollut, mitään uutta ei kuulu. Yhtenä päivänä käytiin 25 asteen pakkasessa lenkillä, Amoria ei varmaan kukaan vastaantulija olisi tunnistanut koiraksi ja saatoin itsekin näyttää joltakin terroristilta kun vain silmät näkyi. Kotiin päästyä tippui multa ripsistä jääpaloja ja Amorin parta oli aivan tönkköjäässä.

Trimmasin Amoria muutama päivä sitten ja vaikkei karvaa paljoa lähtenytkään niin se näytti hetken taas niin pieneltä silmissäni. Perjantaina tulee taas yksi "vuosipäivä", kun Amorin meille muuttamisesta tulee kuluneeksi 7 vuotta. Niin se aika vaan menee, vaikkei mitään tehtäiskään.

Kato mua

2011-02-07T23:39:00.005+02:00

Tässä meidän tulkinta haasteeseen.

Me käytiin jäällä!

2011-01-31T18:19:00.010+02:00

Koeviikko ja kaikkea tekemistä, ja tietysti juuri silloin sattuu hyvät ilmat. Jokseenkin niin kovin tyypillistä.

Kävin tänään Amorin ja Aapelin kanssa jäällä, ilman sen suurempaa tarkoitusta. Kamera oli mukana ja taskut raksuista pinkeänä, jos Aapeli keksisikin juosta kotiin. Nyt mulla on jo oikeastaan kiire lukemaan psykologiaa, joten linttaan kuvat vaan tylsästi näin...

Kuljin valtateitä ja myrskysäitä ja niitä ja näitä...

2011-01-27T20:49:00.017+02:00

Ell:llä laitettiin vain rabiesrokote, koska nelosrokote meneekin vanhaksi vasta vuoden päästä. Varmuuden vuoksi laitettiin vielä erimerkkinen rabiesrokote. Kaikki meni tosi hyvin, Amor käyttäyty kympin arvosesti ja lähettiin kotiin hyvillä mielin.

Nyt 20 yli kahdeksan sanoin kaverille mesessä, että ompa koira levoton ja sanoin että toivottavasti ei ala turvota. Aijoin lähteä iltalenkille. Otin Amorin syliin ja mitä hittoa... kuono rypyillä, huulet minun sormen paksuset ja silmät punaset ja turvonneina. Että semmosta tänään. Ens yö varmaan nukutaan melko huonosti. Ehkä kymmenen minuuttia sitten, joskus 20:30 annoin kyytabletin. Kumpa se alkais vaikuttaa pian, Amor on ihan tuskasena. Minun syytä kaikki, jos en olis raahannu sitä myrkytettäväksi niin mitään reaktiota ei olis!

Amorille siis tuli tämä reaktio taas, tällä kertaa sen tulemiseen vain meni kauemmin aikaa. Illalla puoli kymmenen maissa turvotus laski, mutta vielä tunnin ajan Amor kutisi todella pahasti. Se raapi itseään ja oli todella surkean näköinen. Iho punotti ja siihen nousi pieniä patteja. Onneksi yhdentoista jälkeen tilanne rauhottui, Amor ja mie saatiin nukuttua rauhassa. Aamulla Amor oli oma ponteva itsensä, vailla merkkiäkään edellisiltaisesta. Soitin eläinlääkärillemme, joka oli pahoillaan tapahtuneesta ja mietittiin sitten, että kannattaako Amoria enää rokottaa. Tämä nyt laitettu rabiesrokotus menisi vanhaksi vasta vuonna 2014 ja Amor olisi silloin jo 11 vuotias, joten jos sinne asti selvitään niin en varmaan ala vanhaa enää kiusaamaan.

Vuoden päästä olis nelorokote kuitenkin tulossa, pitää miettiä laitetaanko sitäkään. Tämä tietysti rajoittaa haaveita agilitykilpailuista.. Mutta onhan meillä vielä vuosi aikaa miettiä. Toinen juttu on Amorin passi, kun asutaan Suomen ja Ruotsin rajalla, niin sitä passia kyllä tarvii. Onneksi se ei kuitenkaan ole nyt ajankohtaista, murehtia tuosta.

Pääasia että Amor tuli nopeasti kuntoon ja tiedetään nyt, ettei se jostain syystä enää kestä raivotautipiikkejä.

Ihmeellinen pullakoira

2011-01-22T19:31:00.010+02:00

Isä oli tullut illalla kotiin, mennyt olohuoneeseen ja nukahtanut tv:n ääreen. Herätessään isä oli paikallistanut Amorin nukkumasta keittiön pöydällä! Voi, sitten isä oli muistanut päivällä pöydälle jätetyt tuoreet pullat ja mitä? Pullat olivat koskemattomina siinä keskellä pöytää, lautasellaan. Isä ei ollut meinannut uskoa koko koiraa, että onko se tosiaan hypännyt tuolin kautta ensin pöydälle katsomaan ikkunasta tielle, sitten nukahtanut siihen pullalautasen viereen!

Että onkohan sillä joku aistipuutos vai mikä.. mutta näin on käynyt ennenkin, olen unohtanut sängylleni avatun suklaalevyn lähtiessäni kauppaan. Jotenkin pidän (liiankin) itsestäänselvyytenä, ettei Amor koske ilman lupaa.

Mutta niin, tällainen ihmeellinen kertomus lauantain kunniaksi. Koira joka ei ollut koskenut pulliin. Tottelevainen Amor, ehkä liiankin. Jäisikö tuo edes henkiin jos vaihtoehtona olisi varastaa ruokaa tai kuolla nälkään..

No eiköhän se silloin ottaisi pullan tai toisenkin. Mutta tänään ei.

Säästyi pullat iltakahveille.

Festina lente

2011-01-15T15:11:00.009+02:00

Amorille on nyt ell-aika varattu, tuttu eläinlääkäri oli hankkinut Amorille erikoismömmöt - eli sen version Duramunesta joka ei ennenkään aiheuttanut ongelmia. Huippu juttu! Nainen, joka soittaessani vastasi puhelimeen oli myös todella mukava, kyseli mihin aikaan mulla on lukiolta hyppytunnit jos oltaisiin silloin päästy käymään. Harmi että heillä oli useampana aamuna leikkaukseen varattu aamupäiväksi pidempiä aikoja, päädyttiin lopulta varaamaan aika torstaille 27pvä, puoli neljäksi iltapäivälle.

Eilen lähetin myös tutulle koirahierojalle sähköpostia ja kyselin voitaisko Amorin kanssa joskus tulla käymään. Amor ei ole koskaan ennen käynyt hierottavana, ja haluaisin tietää jos hieroja löytää siitä jotain ongelmakohtia joiden kunnossa pitämiseen voin itse vaikuttaa.

Eilen illalla nypin Amoria taas enemmän, olen viikottain nyppinyt pisimmät karvat pois, mutta silti sille oli toiselle kyljelle päässyt kasvamaan semmonen kamala karvalaatta joka tursotti - ja se sitten lähti eilen. Tätä kirjoittaessani Amor nukkuu kerällä sängyssäni, viimeyönä oli muuten kylmä jopa sisällä(!) ja Amor nukkui koko yön peiton alla vieressäni. Kun heräsin aamupäivällä, niin ulkona oli noin -27°C! Eipä voinut pyytää koiraa pysymään kauaa paikoillaan kuvatessa..

Paluu arkeen häämöttää

2011-01-08T21:21:00.005+02:00

Jonna lähti toissa-aamuna bussilla takaisin Joensuuhun ja me jäätiin koirakolmikon kanssa kotiin palautumaan. Jonnan kanssa vietetty aika oli jälleen huippua, ja onneksi koiratkin (pääsääntöisesti) pitivät Jonnasta paljon!
Kiitos Jonna!

Tänään kunnostauduin snautserinomistajana ja trimmasin Amoria, koskahan lie olen sen viimeksi ajellut? On siitä pari kuukautta ainakin melkein. Minua alkaa aina häiritsemään paksun näköiset poskikarvat ja kokoajan lyhyemmältä näyttävä kaula, joten yleensä aika ahkerasti ylläpidän Amorin snautserilookkia.
Myös Aapeli affenpinseri ja Mäkärä yorkki joutuivat trimmaus- ja kynsisaksien käsittelyyn.

Amorille pitäisi kohta jo varata aika rokotuksille, tammikuun lopussa vanhenevat. Tuntuu niin älyttömältä (=mahdottomalta), että muka taas rokotukset! Vastahan me siellä viimeksi käytiin, muistan kun vielä sanoin ell:lle kuinka aika menee nopeasti ja kahden vuoden rokotusväli tuntuu aina vain hypähtävän hetkessä. Vähän pelottaa rokotuttaa tuota, kun viimeksi sai niin pahan reaktion (turposi naamasta ja hengitys oli todella hankalaa, muistan miten istuin vessan lattialla koira sylissäni, odottamassa kyytabletin vaikutuksen alkamista). Asiastahan kuitenkin on infottu eläinlääkäriä, joten jospa saatais joku muu aine piikitettyä, joka ei sitten mitään aiheuttaisi.

Ylihuomenna jatkuu lukiolaisen elämä, en toki ole ahdistunut ajatuksesta jo valmiiksi... :-)

Tervetuloa 2011 ja terveiset Ylläkseltä

2011-01-04T00:28:00.005+02:00

Tämä kirjoitus tulee Ylläkseltä, mökiltämme. Täällä ollaan - Amor, Mäkärä, Aapeli, Jonna Joensuusta ja minä! Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen Jonna ei ottanutkaan Taaviaan mukaan, Taavin omaksi parhaaksi se jäi kotihoitoon Joensuuhun..

Jonna saapui Kemin bussiasemalle sunnuntaina ja heti seuraavana päivänä lähdettiin mökille. Pellossa pysähdyttiin Vihreällä Pysäkillä, josta Jonna bongasi hauskan vesikupin koiralle! Hintansa vuoksi se sai jäädä hyllyyn, vaikka vähän harmittikin ja illalla vielä mietittiin olisiko se ollut hintansa väärti..

Mäkkis tuntuu aivopesseen Jonna, tai ehkä se on vain hyvä manipuloimaan.. Jonna nimittäin ihastui Räpätätiin, mikä on ihme sinänsä. Pikkukoira joka elää syödäkseen, inistäkseen ja istuakseen sylissä, on kietonut vieraamme pikkuvarpaansa ympärille. Lupasin, että Jonna saa pitää Mäkärän jos vain haluaa - palautusoikeutta ei ole.. :D Tuskimpa uutuudenviehätys kestäisi kauaa, kun J alkaisi löytää kotoaan kakkakikkareita pitkien kävelylenkkien jälkeen ja kun Mäkkis rääkyisi yöt kerjäämässä rapsutuksia.

Meidän uusivuosi sujui ilman yllätyksiä, Amor nukkui paukutuksesta välittämättä ja vielä seitsemän aikaan käytiin lenkillä. Vaikka valo välillä täytti taivaan ja sitä seurasi aina kova ääni, Amor katseli lähinnä kiinnostuneena eikä yhtään peloissaan. Onneksi - melkein kaikki muut jouluseurueemme koirapersoonat nimittäin kieltäytyivät ulostautumasta mökistä koko iltana..

Joulu siis vietettiin Ylläksellä, sen jälkeen lähdettiin välipäiviksi Uumajaan (Amor, Mäkkis, minä ja siskoni), matkat ja muut sujui tavallisen hyvin. Uumajasta tultiin uudeksivuodeksi Ylläkselle ja sunnuntaina kotiin vastaanottamaan Jonnaa. Nyt maanantaina takaisin mökille, keskiviikkona kai taas kotiin..Voisi sanoa että Amor on viettänyt aika paljon aikaa tien päällä!

Hyvää syntymäpäivää rakas Amor 7v!

2010-12-31T05:57:00.022+02:00

31.12.03 syntyi Ruotsissa pieni musta snautserinpoikanen, ja nyt Amor täyttää jo seitsemän vuotta. Kiitos kaikesta mitä ollaan yhdessä koettu ja toivottavasti niitä hetkiä on edessä vielä vähintään yhtä paljon! Olet maailman paras koira, tärkein ystävä ja paras salaisuuksien pitäjä. ♥:llä Josefiina

"yksi jonka kanssa, ei yksinäinen oo"

Katsaus vuoteen 2010 ja lupaukset vuodelle 2011

2010-12-30T04:03:00.021+02:00

Vuonna 2010 meille tapahtui hyvää ja huonoa.

vierailut Jonnan ja poikien luona Joensuussa
paljon reissailua - junia, busseja, tavallisia autoja ja pyöräkyytejäkin
episvoitto toukokuussa!
turisteilemassa näyttelyissä
ihanasti vanheneva harmaaparta
koira jonka kanssa elän kohta symbioosissa..
virtsakividiagnoosi, erikoisruokavalio
kesälomalla tulehdus mahan ihossa
remmiräyhäyksessä ei juuri parannusta
mielenosoituksellista ajoittaista sisälle merkkailua

Kaiken kaikkiaan vois sanoa että kuitenkin jäätiin plussan puolelle:). Amor eli kesällä pari viikkoa vieraassa taloudessa kahden vieraan poikakoiran kanssa aiheuttamatta kriisejä tai tappeluita, mikä oli hyvä saavutus sinänsä. Epiksiin mentiin heti kun itse uskalsin ja koira teki mitä pyydettiin ja se riitti möllien voittoon! Harmaita karvoja tulee yhä enemmän ja mitä yllättävimpiin paikkoihin (etutassujen sisäpuolille? mitähän myöhässä olevaa värivirhettä tuo koira kasvattelee) ja suussa ainakin yksi hammas meinaa tippua kyydistä. Olen tosin uhannut vieväni harmaaparran vetskukehään jos se vielä vuoden päästä köpöttelee omilla jaloillaan, hampaat suussa ja turkki yhtä hyvälaatusena. Plaah, kuulosti ehkä turhan itsevarmalta.. eikä Amor edes tykkää köpöttää kehää ympäriinsä.

Kiitos kaikille blogiamme lukeville kuluneesta vuodesta! Juttujen taso laskee kuin lehmän häntä (kylläpä keksin hauskan vertauksen, hehheh..), eikä kerrottavaakaan ole enää paljoa kun varsinaisia harrastuksia ei ole. Olen puhunut paluusta agitreeneihin ja kenties hakumetsään jos Amor pysyy hyvässä kunnossa ja saan sen ajokortin vuoden päästä. Täältä maalta on oikeasti hankalaa kulkea ilman omaa autoa. Tietysti Amor on siihen mennessä veteraani-ikäinen, että pitää katsoa sitä silloin. Aina kannattaa silti toivoa..

Puhumani pentukuume saa odottaa, sen verran mulla on vielä järkeä päässä. Mitään uutta ei koirarintamalla tule varmasti tapahtumaan vuoden 2011 aikana. Amor on ainoa koirani, ja kenties on sitä loppuun asti - ainokainen. Aikaa ei pennulle liikenisi lukion kolmosvuonna, ja Amorkin varmaan vanhenee tyytyväisempänä ilman ylimääräistä huomionvarastajaa ja sänkypaikan viejää. :D

Lupaukseni vuodelle 2011:

enemmän lenkkeilyä, oikeasti! oon laiskistunut hurjasti
kunnonkohostusta tai edes ylläpitoa
loppuvuodesta katsellaan, palataanko agilityyn
Amorista tulee VETSKU?! mitä ihmettä oikeesti..

Hyvää joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2011!

2010-12-23T18:58:00.006+02:00

Me lähdemme huomenna aamulla ajamaan mökillemme Ylläkselle, nettipimento siis kestänee joitakin päiviä. Viettäkää kaikki ihana joulu! Palaamme sitten joskus kertomaan, mitä paketeista paljastui..

Aatukaapeli

2010-12-22T21:40:00.010+02:00

Affenpinseripoika Aapeli on ollut meillä hoidossa noin viikon ja sairastellut nyt pari päivää.

Ensin meni maha sekaisin ja sitten oksennettiin, lopulta koira ei suostunut syömään mitään ja makasi vain pedillään masentuneena. Olo oli hankala ja koira oli kiukkuinen. Tänä aamuna kotihoidettiin parafiiniöljyllä ell:n neuvojen mukaan ja saatiin aika eläinlääkärille - ihme ja kumma vielä samalle päivälle, onneksi! Iltapäivällä lähdettiin lääkäriin kysymään viisaammilta apua.

Aapeli tutkittiin, juotettiin varjoaine ja kuvattiin kaikenkaikkiaan kolmesti! Pikku apina käyttäytyi mallikelpoisesti. Piikitettiinkin varmaan neljästi. Kuvauksissa ei paljastunut mitään hyvää.. joku köntti siellä oli tukkimassa uloskäynnin ja sisäänmenonkin. Eläinlääkäri ei osannut sanoa mikä kyseinen tulppa on, ja onko se ennen ollut siellä vai onko se syöty. Lääkäri näytti ensin vakavalta, puhui leikkauksesta ja siitä kuinka se pitäisi tehdä mahdollisimman pian, ja kysyessä leikkauksen luonteesta, kerrottiin että ainahan ne on vaarallisia kun joudutaan niin aukomaan.. Meitä pyydettiin odottamaan, kun oltiin saatu suolen toimintaa nopeuttava pistos ja neuvottiin liikuttamaan koiraa. Ulkona oli -25 astetta pakkasta, Aatun tassuthan jäätyi lähes välittömästi :/. Siinä sitten juostiin välillä pihalla ja istuttiin odotushuoneessa, kun muita koiria kävi välillä rokotuksissa. Odoteltiin vain josko lääke olisi saanut köntin liikkeelle.

Itku kurkussa odoteltiin ja mielessä ehti käydä kyllä kaikki. Lopulta meidät pyydettiin taas sisään ja kuvat otettiin jälleen, ja sitten menimme katsomaan kuvia. Viimeistään tässä vaiheessa allekirjoittanut itki, Aatu sylissään, kun eläinlääkäri hymyillen ilmoitti varjoaineen pääseen eteenpäin, tukos siis oli lähtenyt liikkeelle! Helpotuksen määrää tuskin voi sanoin kuvailla.

Kuinkahan monesti siinä vakuutin Aapelille kotimatkan aikana, että saa kakkia ihan minne haluaa ja kuinka paljon haluaa, kunhan synnyttää jouluyllärinsä pian ulos. Apteekista haettiin pahoinvointilääkkeet ja ell:n määräys oli niiden lisäksi paljon nesteytystä ja sopivasti liikuntaa, ja sitten voidaan vain odottaa.

Nyt ollaan kotiuduttu, Aapeli öljytty ja odotetaan. Kohta menen pukemaan mustat pojat ja käydään käveleskelemässä. Päivän päätteeksi ei voi kuin sanoa, että onneksi tämä on ohi.. Paras joululahja, kun kyseessä ei ollutkaan mitään NIIN vakavaa, mitään leikkausta vaativaa, mitään joka uhkaisi enää Aapelin henkeä.

Aatu toivottaa kaikille iloista joulumieltä ja parempaa vuotta 2011! Poika on piristynyt illan aikana huomattavasti ja ruokakin kelpaisi. Nyt tosiaan vaan odotetaan. Loppuun pari kuvaa viimetalvelta Aapelista.

Omistajan synttärit ja lumituiskuisessa metsässä lenkkeily

2010-12-21T16:12:00.013+02:00

Kirjoittelijalla on tänään syntymäpäivä ja sen kunniaksi on istuttu päivä kotona olovaatteissa ilman meikkiä, yritetty ottaa joulukortti-kuvia ja hämärän alkaessa sinertää käyty lenkillä metsässä. Koko päivän on tuiskuttanut lunta, metsässäkin oli välillä hankaluuksia nähdä eteensä. Kaikenkaikkiaan melko täydellinen merkkipäivä siis, parhaassa seurassa (maailman parhaan koiran kanssa) ja mukavia asioita tehden.

Amor tulee kymmenen päivän päästä sitten perässä, Amor 7 vuotta. Ylihuomenna on melkein jouluaatto, eikä kyllä siltä tunnu. Lahjat on paketoimatta ja valmistelut tekemättä, kuten olettaakkin saattaa. Piparitaikina jääkaapissa odottaa, jospa sitä irrottautuis tästä koneelta ja menis syömään sen pois. ;P

Odotamme tänne myös arvovieraita, ennen tai jälkeen vuodenvaihteen. Jonna saisi jo tulla Nirsansa kanssa!

21122010 from seibrin on Vimeo.

Meidän kotisivut on muuten taas auki -->kaasna.com

Kuulumisia ja tavoitekatsaus

2010-12-18T12:57:00.024+02:00

Mitäpä meille.. Omistaja kävi viikko sitten lentokoneella matkaten messarissa, esitti yorkkeja rotuesittelyssä ja shoppaili Amorille. Lähtiessä sanoin äidilleni vielä erikseen, että ainakaan pantaa tai remmiä en ala sieltä tuomaan kun niitä löytyy jo nyt yli kaksikymmentä molempiakin kaapeista. Mutta kuinka kävikään, onko edes vaikea arvata? Uusi pyöreä hihna ja puolikuristava nahkapanta niiteillä (Hollolan nahkapajan ständiltä) matkustivat Helsingistä tänne Tornion perukoille!

Amor oli jälleen siis viikonlopun äitini hoidossa täällä kotona, ja kuulemma ei mitään ongelmia! Ihanaa kun Amorista on tullut niin hyvä koira, vasen käteni ja toinen puoli ajatuksistani. Äitinikin on ihastunut Amoriin kokoajan enemmän, useammin kuin kerran olen kuullut toteamuksen: "Ei se Amor täältä mihinkään koskaan lähde, jää meidän kanssa kun sie lähdet!" :D Kerroin kyllä samassa keskustelussa, että ellen saa koiraani mukaan niin asun sitten kotikotona niin kauan kuin Amorissa henki pihisee.

Messariviikonloppu näytti nurjankin puolensa, lauantaina trimmipöytämme alta (ja siskoni käsilaukun takaa, takkini alta..) vietiin kameralaukkuni, hyvästi 20/1.8. En käsitä missä vaiheessa tämä tapahtui, kokoajan meillä oli seurueemme porukkaa trimmipyöydän ympärillä ja koirat pöydällä. Joku kaiketi tiesi mitä halusi. Olo oli kyllä kuin olis junan alle jäänyt kun tajusi, ettei se laukku ole missään. Jatkotoimenpiteisiin on kuitenkin ryhdytty.

Ps. uusi oma tietokone jeee!

Vuosi 2011:
agility: epäviralliset kisat..
terve, vanheneva koira
lisää lenkkeilyä, kesällä retkiä metsässä
niiaamisen opettelu lopultakin kuntoon
sivuaskelten ottaminen

Happiness is here with me

2010-11-26T22:18:00.008+02:00

Lällypuhetta

2010-11-20T17:07:00.012+02:00

Ei tieni mun oo voittojen
Oot nähnytkin sen
Sinä ymmärrät parhaiten

Halusin vaan kirjoittaa, että Amor on maailman paras koira.

Olen nyt viikon ollut dogsitterinä siskoni asunnolla, Urhon, Sylvin, Selman ja Mäkärän kanssa kun sisko on ollut lomalla etelässä. Amorin jätin äidilleni kaveriksi kotikotiin, kun tiedän että se ei niin perusta elämisestä isossa laumassa. Iltaisin ollaan äidin kanssa soiteltu ja olen jutellut Amorillekkin puhelimessa (:D). Jos äitiini on uskomista, niin Amor kyllä tajuaa kenen ääni siitä vekottimesta kuuluu - korvat pyörii päässä ja Amor painaa pään vasten puhelinta. (Myönnän, että ei kuulosta yhtään järkevältä että koira kykenisi ajattelemaan niin.. mutta mie haluan ajatella että se ajattelee!)

Äitini on kehunut Amoria niin paljon.. ei ole kuulemma ennen tajunnut, miten Amorista voi niin paljon pitää. Nyt on käynyt selväksi, että jos muutan Amorin aikana pois kotoa, voi meille tulla tappelu siitä kuka saa Amorin ;). Amor peilaa tunteita niin hyvin, se on oikea itkumuuri. Iltaisin ohjelmaan on kuulunut telkkarin katselua ja lenkkeilyä, koiran leikittämistä jne. Paljosta pitämisestä kertoo jo sekin, että Amor on saanut nukkua sängyssä. Muistan miten entinen koiramme Eetu ei saanut edes tulla vanhempieni makuuhuoneeseen ilman hyvää syytä, niin Amorpa nukkuu yöt äidin vieressä, kuvitella.

Kun kiittelin äitiä siitä, että se hoitaa Amoria kun itse olen hoitamassa siskon koiria, niin äiti on toistellut että ilo on hänen puolellaan.. Amor on mahtava koira, nykyään sen tietää onneksi äitikin. En ole koskaan ennen jättänyt Amoria niin pitkäksi aikaa äitini hoitoon, ikinä koskaan. Nytpä sitten äitikin tietää miksi pidän Amorista, miksi se on elämäni koira ja miksi sen kanssa ei tarvita sanoja. Se on niin mieluisa ystävä.

Running in circles, chasing our tails

2010-11-10T16:38:00.018+02:00

Tuttu naama? Jep, Mäkärä on taas mukana...
Se oli siskollani Umeåssa reilun kuukauden, mutta olosuhteiden pakosta kävin hakemassa pikkuneidin takaisin viime viikonloppuna. Amor oli sen aikaa vanhempieni kanssa kotona, uskomatonta että uskalsin sen todella jättää :D. Hyvin oli mennyt, äitinikin oli todella tyytyväinen Amoriin! Oli kuulemma jopa nukkunut yhden yön sängyssä.. (se on iso juttu)

Mäkärä on niinkuin ei olisi poissa ollutkaan. Rasittavan ihana pikkuräyskä. Jos mulla on johonkin meidän "perheen" (sis. siskot) koirista oikea viha-rakkaus-suhde, se koirapersoona on ehdottomasti Mäkärä. Sen käytös voi ottaa päähän ihan mielettömän paljon, mutta vihainen ei voi kauaa olla.

Tänne pohjoiseenkin tuli lumimyrsky eilen illalla, tuulee ja tuulee.. Pakkastakin on ollut toistakymmentä astetta!

Meidän blogi on muuttunut viimeaikoina aika kuolleeksi, mutta edelleenkin syytän siitä vain oman koneen puuttumista.. onneksi jouluun on enää alle pari kuukautta. Kuvitella, Amorkin täyttää oikeasti seitsemän. Miten siitä voi tulla niin monta vuotta, kun tätini soitti ja kertoi että yksi musta poikapentu on vapaana..

Loppuun video. Pätkät joissa Amorilla on punainen takki päällä, on kuvattu tänään.

Joensuun reissu

2010-10-30T14:29:00.012+03:00

Tämä kirjoitus tulee niin myöhässä, mutta ei ole vain tuntunut siltä että haluttaisi kirjoitella blogiin. Meillä oli maailman paras syysloma Joensuussa, ja onneksi siitä jäi käteen hienojen muistojen lisäksi paljon kuvia. :)

Amor, Eppu ja Taavi tulivat toimeen kuin vanhat kaverit ja vieläkään ei tullut ruumiita, vaikka kolme samalta vuosituhannelta olevaa poikaa viettivät aikaa kolmestaan. Me käytiin myös koirien kanssa kaupungilla yhtenä iltana (oikeastaan yöllä) ja se oli huippu ilta ♥.

Yhteensä noin 18 tuntia tuli vietettyä linkkarissa, kun tiistaina 19. pvä mentiin ja lauantaina 23. pvä tultiin. En osaa nyt eritellä mitään erityisen hienoja juttuja tuolta reissulta, koska koko lomailusta jäi niin hyvä mieli. Inhottavaa, kun välimatkat on näin suuret, mutta ehkä enskerralla Jonna tuleekin käymään täällä päässä Suomea, eikä me siellä. Saa nähdä.

yöllä Taitokorttelissa

yöllä Joensuun rannassa

Amor nukkumassa Jonnan Saaristomuumi-lakanoissa..

Kiitos Jonna!

Tahdon nähdä kaiken mutten koskaan mistään maksaa hintaa

2010-10-17T17:17:00.012+03:00

Tiistaina harrastamme Amorin kanssa jälleen matkustelua, päämääränä syysloma Jonnan ja poikien luona!

Koska kyseessä on erikoisreissu, täytyy pienen mustan haisukoiran olla hienona. Emme halua haista koko 530 kilometrin matkaa ja aiheuttaa vihaisia katseita ihmisissä, ehei. Siis rääkkäysoperaatio alkakoon: Amor täytyy pestä.

"Älä tee tätä mulle..."

Puhdas partakoira.

Pesin Amorin siis viimeyönä. Amor tiettävästi ei toimenpiteestä juuri nauttinut, mutta kärsivällisesti kärsi vaan. On se aika rimpula kun sen kastelee, tikkujalkainen ja yllättävän pieni. En enää muista koska pesin tuon viimeksi, on siitä useampin kuukausi aikaa.. jos ei tiedossa olisi nyt kevyttä 7 tunnin linkkarimatkailua tiistaina ja lauantaina, en varmaan olisi pessyt sitä vieläkään, ehkä synttäreiden kunniaksi joulukuussa. :D

Mutta onhan se ihana kun se on puhdas - parta näyttää suurelta ja sormiin ei jää harmaata kerrosta rapsutellessa, hehe.. Joo, kai se oli aikakin pestä. Näyttää myöskin mustemmalta puhtaana, ja tuoksuu hyvältä. Kaikkia hyviä puolia siis seurasi tästä.

Kaverini poni lopetettiin tässä vähän aikaa sitten, salakavala syöpä vei tamman. Vaikkei kyseessä ollut mikään nuori polle, niin tietysti se tuli yllätyksenä - ponilla oli hyvä peruskunto ja suunnitelmia tulevaisuudelle. Sitten kuullaan vaan musertavat uutiset kaulasta löytyneestä patista. Väkisinkin tallilta viimeisenä iltana kotiin pyöräillessä otti koiran syliin ja mietti kaikkea, yhtäkkiä asiat voi olla aivan toisin kuin nyt.. Yritän aatella järkevästi, ei voi aina jäädä murehtimaan tulevaisuutta. Juuri nyt mulla on kotona Amorin lisäksi yorkit Urho ja Sylvi. Pampulakoirat on yökylässä, kun siskoni on kolmannen koiransa kanssa näytelmissä Norjassa. Tämä koirakokoonpano ei ole hetkeäkään tylsä, ikinuorivirtapiiriurho pitää siitä huolen 24/7. :D

10/10/10/ensilumi

2010-10-10T20:47:00.011+03:00

Kaappeja siivotessa löysin vuoden 2004 kalenterini.

Muistan vielä kun istuttiin Torniossa pankin edessä autossa, ulkona satoi räntää ja äiti mietti etupenkillä ääneen, että lähdetäänkö hakemaan pentua tänään vai katsotaanko olisko huomenna parempi sää. Mie intin että ei siirretä enää yhtään, ja niin sain käydä äidin kanssa nostamassa tililtäni rahaa ja sitten lähdettiin ajamaan Kalixiin. Hyvin on mielessä myös, miten tultiin takaisin ja mulla oli pentu sylissäni sinisen hirvi-kuvioisen fleecen sisällä nukkumassa ja äitini varoitti minua tukehduttamasta mokomaa mustaa mönttiä.

Kuulumisia kuvin

Joinakin päivinä kauniita syysilmoja ja väriloistoa.

Kuura maassa aamuisin.

Amor ja Aapeli leikkimökin terassilla.

Kapinen Amor ja korvapuoli Aapeli, kylän komeimmat.

Kuulumisia syyskuun lopulta

2010-09-27T15:38:00.012+03:00

Miniläppärini kieltäytyy kokonaan toiminnasta blogspotin kanssa, joten eipä ole sitten tullut raahauduttua tähän vanhempieni työkoneelle kirjoittelemaan ja lataamaan kuvia.

Jokatapauksessa, meille kuuluu perushyvää. Sariannen (linkki Akselin ja perhosten blogiin löytyy vasemmalta palkista <-) harrastama extempore-agilitykisaus ja paimenen kisauran korkkaaminen on aiheuttanut ruudun tälle puolelle kauheita tuskia. Haluttaisi radalle! Mutta kuinka olis tekemättä asiasta niin suurta asiaa itelleen ja miten sitä uskaltais vain lähteä sinne kisoihin.. ;P

Täällä on lehdet jo ihan oransseja ja ruskeita ja puolet puista on kaljuina. Tänäaamuna ensimmäisen kerran joutui raaputtelemaan auton ikkunoita - herätessäni seitsemän maissa oli ulkona +0.1^oC lämmintä! Talvi on tulossa, aivan selvästi :). Kolme kuukautta jouluun, ajatella!

Omistajan koeviikko loppuu ens torstaina, jotenkin pitäisi siihen asti sinnitellä. Hassua miten nopeasti aika menee.. Joensuussa käymisestä tulee kohta jo kaksi kuukautta?! Ja Amor täyttää seitsemän.. en voi hyväksyä sitä, muka seitsemän! Ihan äsken me selailtiin käppänäkerhon sivuja äidin kanssa ja sen jälkeen istuttiin siskon kanssa eteisen matolla pelaamassa lautapelejä, kun tädiltä tuli soitto, että Kalixilaisessa kennelissä on sittenkin yksi musta uros vapaana! Puhumattakaan kuinka vasta Amor täytti viisi vuotta ja kuvittelin sen olevan vanha jo silloin.. tänään sovittiin Amorin kanssa että se aikoo elää vielä kymmenen vuotta ainakin (tai ehkä sata).

Syyskuu 2010, tarkoittaa myös entisen koiramme Eetun poisnukkumisen muistamista. Eetu nukahti kotona äitini syliin 29.9.2003, sekin tuntuu niin mahdottomalta. Voiko siitä olla niin kauaa kun viimeisen kerran sinä aamuna syötin Eetulle lauantaimakkaraa ja yritin saada sen ottamaan lääkkeensä.
Kaipa siitä voi.

Syksy on paras vuodenaika, vaikka siihen liittyy paljon surullisiakin muistoja. Meidän syksy on mennyt ihan ohi blogin osalta, mutta toivottavasti kaikilla lukijoilla on (ja tulee olemaankin) hieno syksy!
Joudun nyt palaamaan kemiankirjojen laatuseuraan, blogi pysyy hiljaa ainakin perjantaihin saakka.

(Peeäs. pentukuume..............)

Vesikoira from seibrin on Vimeo.

Loppuun kesäinen uintivideo Amorista, nolon höpöttelyni kera.

You are the dawn for me ...

2010-09-13T20:45:00.011+03:00

Yllättyykö joku, jos sanon ettei meille kuulu mitään?

Ensimmäinen koeviikko lähestyy, aika tuntuu etenevän nopeammin kuin voisi. Pöytäkoneeni sanoi itsensä irti tässä kuukausi sitten, kirjoittelen tätäkin miniläppäriltä (10"♥♥♥♥.......)

Se tarkoittaa samalla sitä, että vaikka suurin osa kuvista on tallessa ulkoisella kovalevyllä, niin kaikki muokkausohjelmat JNE JNE on poissa!

Tänään pesin Mäkärän, leikkasin kynnet, puhdistin hampaat, trimmasin, eli voisi puhua jo vuosihuollosta (=kuukausihuolto?). Amor on oma karvaton itsensä, kuten nyt olettaa saattaa. :-)

Kynnys kirjoittaa blogiin oli suuri edellisen merkinnän jäljiltä, tuntuu inhottavalta pyyhkiä etusivulta pois kesäloman aikaiset kuulumiset. Mulla oli vielä niin inhottavan mukavaakin Joensuussa, en olekkaan kai muuta ehtinyt sen reissun jälkeen tehdä, kuin valittaa välimatkasta.

Kello on nyt kymmenen yli 9 ja lähden ulkoiluttamaan koirat ennenkuin tulee ihan pimeää. Makaan sängyllä ja Amor raapii kättäni, se tahtoo ulooooos nytttt.

Mistä aloittaisi kertomisen..

2010-08-12T19:46:00.007+03:00

Kaksi päivää arkea takana, ei se nyt vielä niin pahalta tunnu.

Taavi, Eppu ja Amor

Tiistaina tuntui, kun piti jättää kaikki ihanuus taakseen ja suunnata linkkarilla kotiin.

Kauan odottamani kyläily toteutui perjantaista tiistaihin - Jonnan, Taavin ja Epun luona Joensuussa. Epäilemättä voin nyt sanoa, että takana on kesäloman parhaat neljä päivää, ja varmaankin samalla elämäni paras kesäloma. Koitan välttää tämän merkinnän muuttamista satasivuiseksi novelliksi, vaikka vaikeaa se on..
Käytiin lenkkeilemässä useamman tunnin reissuja kerrallaan joka päivä, lammella ja pelloilla ja metsässä ja ties missä. Me ihmiset käytiin elokuvissa ja pidettiin kotona koirien kanssakin leffailta. Aamut alkoivat aina Karjalaisen lukemisella ja yhtä päivää lukuunottamatta lämpötila ylitti aina 30 asteen. Me Amorin kanssa oltiin pohjoisen lämpötiloihin tottuneina ihan hirveän näköisiä ja oloisia, kärsiviä hikiklimppejä vaan..

Matkan aikana Amoriin ei ihme kyllä tarttunut ainuttakaan punkkia, Jonna pojista niitä kyllä löytyi. Amor, Taavi ja Eppu tulivat hienosti toimeen, paljon odottamaani paremmin. Mitä nyt pientä kolmiodraamaa oli ilmassa, kun Amor rakastui joka solullaan Eppuun, eikä Taavihitler olisi sitä tohtinut sallia. Yhtään rähinää ei kuitenkaan päivien aikana syntynyt! :)

En osaa oikein kirjoittaa mitään.. vielä kahdenkin päivän jälkeen on ajatukset ihan sekaisin päässä. Enimmäkseen olen vain äääärettömän tyytyväinen reissuun ja tapaamiseemme ja iloinen kaikista mahtavista muistoista mitä syntyi, ja iloinen Amorin puolesta kun se sai kavereita.. silti takaraivossa kolkuttelee ikävä ja kamala harmi siitä, että välimatka on niin pitkä täältä sinne. Yritän pysyä optimistisena ajattelemalla, että kaikki se parhaus on vain linkkarimatkan päässä (tiistaina siis vietettiin n. 8 tuntia autoillen).

Kuvia otettiin muutama: minun koneelleni siirtyi lopulta noin 1300 kuvaa, ja Jonnakin ehti ottaa kai sellaiset 900! Hyvällä tuurilla sieltä löytyi pari julkaistavaksikin kelpaavaa. Koska tiiän Jonnan lukevan tämän tekstin niin kiitos vielä tässä ja toivottavasti nähdään (mahdollisimman pian) uudestaankin! Rapsutusterveisiä hepuli-Epulle ja Nirsalle!

@ Helsinki (Rastila-camping)

2010-08-04T12:29:00.008+03:00

Junamatka sujui hyvin, Ouluun asti lemmikkivaunu oli ihan täynnä, mutta Amor käyttäytyi mallikelpoisesti. Oulusta melkein Helsinkiin asti saatiin olla yksin. Yön aikana yhden tunnin sain nukuttua, Amor nukkui tosin lähes koko 11 tuntisen matkan! Tampereella käytiin aamuneljältä käveleskelemässä asema-alueella, veturit kolisteli ohi ja Amor ei edes korvaansa lotkauttanut.

Kirjoitan nyt asuntovaunusta, vanhempani ovat Tallinnassa ja itse tahdoin jäädä tänne Amorin kanssa. Amor on ehtinyt kokea vaikka mitä, metrolla matkustamisesta kauppakeskuksessa kävelyyn (kaikkea mitä kotona ei ole mahdollista harrastaa)! Risuparta on ottanut uudet jutut lunkisti vastaan, ihankuin ne kuuluisivat jokapäiväiseen elämään.

Ennen lähtöämme junailemaan Amorin iho mahan alueelta ärtyi, ilmeisesti nokkos-iskun vuoksi ja päädyimme ostamaan kaulurin väliaikaiseen käyttöön, että iho saa rauhoittua ilman jatkuvaa nuolemista ja siten parantua. Amor ei vaikuta olevan kipeä - nokkosien jälkeinen nuoleminen jäi vain päälle ja jos ei Amorin oma-aloitteista hoitamista jotenkin estä, uskoisin että kierre olisi loputon eikä ärtynyt iho ehtisi palautua. Onneksi Amor ei ole kaulurista moksiskaan, ei yritä repiä pois eikä ulise kurjuuttaan.

Pistin pari kuvaa tylsän tekstin sekaan, ne on sitten vaan pienennetty ja merkitty. Ylihuomenna näen toivottavasti kesän odotetuimman ihmisen, siitä sitten varmasti myöhemmin.. :-) jee!

Jos sä menet pois, keneen sitten luottaisin, itseeni en ainakaan

2010-08-01T11:50:00.008+03:00

Hyvästi heinäkuu!
Junaliput Helsinkiin on tuossa pöydällä.

Äiti ja isä lähtivät asuntovaunun kanssa ajamaan edeltä, ovat yöpyneet Kalajoella ja missä lie ilman meitä - varmaan mukavaa vaihtelua heillekkin välillä olla ilman minua :-D.

Yöjuna Helsinkiin lähtee Kemin asemalta maanantaina klo 19:39 ja on aikataulun mukaan perillä pääkaupungissa aamulla 06:54. Matkustuspaikkamme on lemmikkivaunussa, ikkunapaikalla 171. Ennen tätä olen Amorin kanssa kerran junaillut, se matka kesti vain reilun tunnin silloin. Nyt on edessä yö junassa! Vähän kyllä jännittää, jos siellä yöllä ihmiset ramppaa edestakaisin ja jos lemmikkivaunu on täynnä levottomia otuksia. Toivon silti parasta. :)

Tiistaina myös uus objektiivi liittyy laumaan, keskiviikon ja torstain vietän vanhempien kanssa reissaten ja lopultakin perjantaina auton nokka suuntaa Joensuuhun! Tätä ON odotettu, menen ystävän luokse kyläilemään. Tämän hetken tunnelmat: jännittää, odotan innolla, naurattaa, kauhuissani olen..

Kemin näyttelyt

2010-07-26T02:03:00.010+03:00

Lauantaina oltiin siskon ja tädin kans taas kehässä, seurueeseen tuli kaks roppia ja toisesta muotovalio. Irski pärjäsi melkein ryhmäkehässäkin. Sunnuntaina (eli tänään, eilen? kirjoitan aina yöllä) käytiin turistina vaan katsomassa ja kuvaamassa, Amorin kasvattaja vei mustissa käppänöissä kaiken.

En tiedä.. jotenkin havahduin ajattelemaan snautsereita ja käppänöitä.. Toinen syö vähemmän, pienempi työ trimmata, menee linkkarissa ilman erillistä lippua, kulkee sylissä pidempääkin matkaa, tiedossa olisi kasvattaja jolta voisi pyytää sopivan pennun.. toinen taas on koiran kokoinen, harrastusmahdollisuudet..
Äh, loputon ongelma. Toista koiraa en kuitenkaan ole vielä ottamassa, että turhaan päätäni vaivaan.

Aloin myös miettiä, josko veisin Amorin vielä kehään joskus - siskon mielestä purenta ei ole tasapurenta. Ihan eri kategoriassahan tuo tosin näyttäisi olevan voittajiin verrattuna, Amorilla on puolet siitä karvamäärästä jos sitäkään! Eikä se esiinny niin näyttävästi. Enkä haluaisi sinistä nauhaa, koska Amor on tasaisesti EH-laatuinen.

Perjantaina kuulemma lähdetään vaunuilemaan eteläsuomeen, saapa nähdä mitä siitä tulee.. :)

Vanhoja juttuja

2010-07-18T13:22:00.011+03:00

Amor makaa sängylläni, sain tunti sitten siskolta iloiset kuulumiset Piteåsta, Selma-yorkki oli ollut ROP. Amor ei ole ikinä ollut rop, eikä edes eri. :-D Rakas se on silti, sama koira se oli kun se aikoinaan meni kehään ja tuli sieltä yleensä EHn kanssa. Enää Amoria ei vaikuta kehään viedä, sen hampaat vinksottaa liikaa, purenta on muuttunut vanhetessa. Paljon voi muuttua koiran elämässä muutamassa vuodessa. Eikä me varmaan agilitykisoihinkaan mennä ikinä.. vaikka toisaalta omistajaa edelleen kutkuttaisi ajatus kokeilla virallisia kisoja, sitten toisaalta se tuntuu ylitsepääsemättömän hirveältä. Hermoilisin kaiken pilalle jo edellisellä viikolla.
Amor on toimiva kaveri, ei mikään business-malli, mutta kerrassaan loistava kuitenkin.

Ja nyt se lupaamani video, epiksistä joissa viimeksi kävimme (11.5.), ja joissa Amor voitti kaikki möllit:

Kolmen viikon päästä kenties koittaa kesälomamme odotetuin hetki..
(ps. putki on tilattu, saa nähdä koska se saapuu..)

♥ x ääretön

2010-07-11T18:34:00.005+03:00

Tänään oltiin Oulussa, tai siis minä, siskoni ja Selma-yorkki oltiin (Selma ROP, SERT, CACIB). Amor vietti aikaansa yorkkien kanssa siskon kotona.

Olimme lähdössä näyttelyistä, kun parkkipaikalta bongasin p&s snautserin ja menin juttelemaan omistajalle. Hänen asuntoautostaan sain lopulta syliini n. 3kk vanhan mustan snautserin.. Tähän tarvisi ehdottomasti hymiön joka lakkaisi hengittämästä ihastuksessaan!!
Jos omistaja lukee tämän kirjoituksen joskus, niin suuret kiitokset vielä tätäkin kautta!
Rakastuin tosiaan korviani myöten tähän hurmuripoikaan, joka osasi jo muutamia temppuja ja teki kaiken iloisesti häntä heiluen. Ei jäänyt epäselväksi, että mikä on sitten tavoitteeni seuraavat kaksi vuotta - yo-lakki ja oma parrakas pentu!

Ai pentukuumetta? Heheh, lievästi sanottuna!

Hyökkäys kelluvan raksun perässä!

Niin, ja Umeån reissusta lyhyesti:
Lähdimme 30.6 ja palasimme 6.7. Menomatka kesti yli seitsemän tuntia ja tullessa oltiin linkkarissa yli kahdeksan tuntia! Amor oli superhieno, nukkui vain ja pidemmillä pysähdyksillä käytiin vähän kävelemässä. Viikko Umeåssa meni nopeasti, ilmat oli hyviä ja ruotsalaisilta kanavilta tuli jatkuvasti Simpsoneita tai muita laatuohjelmia! :D Ei ehkä oteta tuota yli kahdeksan tunnin istuntoa ihan heti uusiksi, vaikka aika tuntuikin kuluvan nopeasti, niin kyllähän se istumalihaksissa tuntui..

Lomaaaaa ja laiskuutta

2010-06-28T01:24:00.001+03:00

Jo puolitoista viikkoa sitten minun oli tarkoitus kirjoittaa juttu turisteilustamme Rovaniemen näyttelyissä, mutta se jotenkin sitten jäi tekemättä..!

Toissaviikon sunnuntaina olimme Oulussa, mukana yorkkitreffeillä. Viikonloppu oli kokonaisuudessaan kovin onnistunut kun lauantaina "seurueemme" irski kaksoisvalioitui ja yorkki sai cacibin, molemmat olivat samalla rotunsa parhaita hyvillä arvosteluilla. Sunnuntaina Amor oli elämänsä ensimmäistä kertaa kunnon koirapuistossa ja vielä vieraiden koirien läsnäollessa: saldona nolla raatoa, jee! :)

Viimeviikko oli viimeinen työviikkoni, loppukesän olen siis melko vapaa ja suunnitelmissa on ainakin käydä taas siskon luona Umeåssa ja loppukesästä kenties poiketa ystävän luo Joensuuhun..
Kohta aijon myös pistää tilaukseen uuden putken.

Lipastoa tonkiessani löysin tänä iltana kortin joka nosti tosiaan muistoja mieleen. "Onnea Amor 2v!!!" Siis todellako avasin sen kirjeen kohta viis vuotta sitten? Häh? Mihin katosi päivät? Mitä ihmettä täällä tapahtuu, siis viisi vuotta noin vain, hupsis. Seuraavassa kortissa pitää onnitella seitsemän vuotiasta, kammottavaa. Maailman parasta seitsemänvuotiasta.

Juhannuksen vietin kavereiden seurassa, muuten tuntuu ettei mitään ole tapahtunut enkä mitään ole saanut aikaiseksi. Paitsi ainiin! Taisin eilen pilata Amorin naaman innostuksissani, odotamme snautseri-ilmeen takaisinkasvamista toivottavasti jouluksi. Tein hyvän huomion siitä, että kulmakarvat voi myös NYPPIÄ, ja se vasta olikin huomaamattoman hauskaa!

Huomenna (tiistaina) ilmeisesti tiedossa seitsemän tunnin linkkarimatka, sinne Umeååån. Toivon että sää olis sopiva autossa istumiseen, eikä linkkari olis koko matkaa ihan täynnä. Onneksi Amor on hyvä reissukoira!

Nysäkulmat

Terveen paperit!!

2010-06-14T21:00:00.009+03:00

Käytiin ell:llä ja PISSANÄYTE OLI PUHDAS! Voi miten helpottunu olo, ei tulehdusta eikä kiteitä. Nyt jatketaan ylläpitoruualla sitten ja toivotaan ettei ne inhottavat enää uusiudu. Jee! Ensimmäisen pissanäytteen Amor pilasi, nostamalla takajalkansa hassusti pissakuppiin ja sitten siellä oli havuja ja hiekkaa.. onneksi toisella kertaa sain otettua hienosti puhtaan näytteen. :D

Mutta, tämän kunniaksipa alan nyt opettamaan Amorille uutta temppua kun käytössä on pitkästä aikaa raksuja! Amor hyrrää jo tuossa vieressä lattialla kun naksuttelin parin tempun verran. Jipii jihuu, ei se ehkä kuolekkaan ihan vielä vaivoihinsa..

Talviturkit lähti

2010-06-13T01:41:00.003+03:00

Me lähdettiin eilen (koska kirjoitan tätä yöllä) illalla kymmenen maissa käymään rannalla, tarkoituksena vaan tuulettaa ajatuksia ja nautiskella ilta-auringosta. Lopulta pistin molemmat koirat kuitenkin uimaan, enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti.. Amorin tyyli on pärskytellä hurjana etujaloilla ja edetä melkein pystysuorassa asennossa rantaa kohti, Mäkärä käyttää takajalkojaan hurjan tehokkaasti ja häntää peräsimenä. :)

Hassua ajatella, että Amor täyttää seitsemän. Kun koira on seitsemän vuotias, ei siitä voi enää puhua nuorena.. eihän? Jälleen olen usein ajautunut ajattelemaan tulevaa ja Amorin vanhenemista. En luonnollisestikkaan tahdo sen vanhenevan. En voi kuvitella heikkokuuloista koiraa joka ei enää pääse hyppäämään mulle syliin, tai joka ei uskalla nousta portaita. Amor on nyt Juuri Sopiva - voisiko sen ikääntymisen pysäyttää heti nyt kiitos?

Mäkärästäkin huomaa sen olemuksen "kuivuneen". Se ei johdu laihtumisesta tai karvojen lähtemisestä, vaan koira on vanhentunut ja ehkä vähän rupsahtanut. Mitä teen kun joskus huomaan Amorin kuivahtaneen? Vai onko se jo alkanut rupsahtaa, enkä vain näe koirassani tapahtuvaa muutosta? Eeeii.. mieluusti jättäisin ne ajatukset toistaiseksi ajattelematta.

Mäkärä tarkkaavaisena

Amor, Mäkärä & Aapeli tänään

Love-Dane's Sweet Scandal (&Sunbeam) 7 vuotta!

2010-06-10T17:39:00.001+03:00

En haluu näyttää koulutodistusta, luultavasti enemmän mä opin susta.

2010-06-06T22:33:00.015+03:00

En oo tyhmä vaan aika laiska, niin taiteilijamaista.
Kymppilinja - Minä ft. Mariska

Meille kuuluu hyvää, vaikkei mitään olekkaan tapahtunut. Kesäloma alkoi perjantaina (jee sain numeroita nostettua ja kaikki kurssit meni läpi!) ja ylihuomenna alkaa omistajan kolmen viikon kesätyöt! Jälleen askeleen lähempänä sitä uutta objektiivia.. ;)

Seuraavissa kuvissa esiintyy pitkästä aikaa myös pieni Mäkärä! Pikkuneiti rakastaa jokaista valonsädettä joka jostakin raosta siivilöityy sen ulottuville, se on taatusti nukkumassa aina siinä aurinkoisessa kohdassa joita toistaiseksi liian vähän on ollut saatavilla..

Huomenna (maanantaina) mennään ilmeisesti Amorin kanssa taas ell:lle, pissanäytettä tarjoamaan ja katsotaan voitaisiinko siirtyä sulattavasta ruoasta ylläpitävään nappulaan. Amorillahan ei tosin ole sulatusruokaa vastaan yhtään mitään, se aloittaa sen tärinän jo kun tajuaa että jääkaapista otetaan sen omaa purkkia pöydälle..

Mäkärä täyttää kymmenes päivä tätä kuuta jo seitsemän vuotta?! Mihin kului vuodet.. pelottavaa. Amorhan tulee Mäyhkän perässä ja täyttää loppuvuodesta myös seitsemän. Mulle on jäänyt jotenkin päälle Amorin 5v-ikä. Usein huomaan että joudun korjaamaan kirjoituksiani tai juttujani kun selitän viisivuotiaasta kääpiösnautseristani.. Blogiakin olen kirjottanut jo useamman vuoden, välillä itsekkin luen vanhempia juttuja ja nolostelen kirjoituksiani. Amor täyttää seitsemän ja omistaja seitsemäntoista. Ja ihan vastahan me kaksi- ja kaksitoistavuotiaat kaverit.

Kesäloman alusta huolimatta olo ei ole lomaileva, sää on melko tasaisesti +12 ja tuulinen, että takin saa pukea päälle lenkille. Suomen kesä se on hieno juttu..

Kesälomalla aijotaan:

rullaluistella enemmän tai vähemmän
käydä kaupungilla kävelemässä ja syömässä jätskiä
uida!
valokuvata kaikkea mahdollista ja mahdotonta
tavata ystäviä
pitää mukava loma ja harrastaa mahdollisimman paljon epästressaantumista, sitä ehtii kyllä toisen lukiovuoden alkaessakin taatusti tehdä
opetella uusi temppu: kumarra

ps. minulla on pentukuume..

100 faktaa

2010-05-30T15:54:00.024+03:00

Sarianne haastoi, kiitti vaan sulle. Juttujen keräämiseen meni lähes KOLME tuntia! :D
Mutta ihan hauskaa oli, vaikka eri asia sitten on alkaako näitä kukaan lukemaan.

1. Amorista piti tulla ensin Laku, sen jälkeen Elvis, sitten radiossa soikin Siiri Nordin pennunhakumatkalla
2. Ennen Amoria kävimme katsomassa aikuista Milou-cairnterrieriä, josta ei kuitenkaan tullut meidän koiraa
3. Amor nukkuu nyt sängylläni Mäyhkän kanssa, kiepillä
4. Kävin katsomassa Amoria pariviikkoisena ensimmäisen kerran, muistan vieläkin miten pieni se oli, ja miltä tuntui ajatella että yksi niistä pennuista siinä kasassa olisi tuleva koirani
5. En unohda päiväksikään miten ajettiin helmikuun pimeänä iltana kuuden maissa Kalixista kotiin, ja A-pentu nukkui sinisen porofleecen päällä sylissäni autossa, apukuskin paikalla.
6. Tai sitä, miten Amor ihmeellisesti tuli pentuna yön aikana kompostikehikosta ulos. Miten???
7. Amoria "etsittäessä" olivat muita rotuvaihtoehtoja villakoira, yorkshirenterrieri ja.. walesinterrieri?
8. Amorilla oli tullessaan hilseongelma ja sitä pestiin erikoisshamppoolla.
9. Sillä oli myös valkoisia karvoja tassunpohjissaan, rinnassaan ja leuassa :-)
10. Amorin äiti on p&s brasilialainen koira, isä on musta venäläinen
11. Sain päättää tuleeko Amorista Black Power Pentagon vai Black Pride Panther

12. Amor on maailman paras koira, ei epäilystäkään!
13. Amor pelkää ehkä yhtä asiaa, imuria. Teininä se leikki rakkausleikkejä imurin kanssa, sen vaiheen jälkeen tuli pelko. Syytä en tiedä, ehkä se vain on ylitsepääsemättömän epäilyttävä kapistus.
14. Amorin nimipäivä on muuten 12. lokakuuta - kuulemma
15. Jostain syystä tällaisen listan tekeminen tuntuu yhtäaikaa hauskalta ja tyhmältä :D
16. Amor on 6 vuotta, 4 kuukautta, 4 viikkoa ja 2 päivää vanha
17. Amorin parta on jo aika harmaa.. pelottaa koiran vanheneminen. En halua vanhaa, vaivaista ja elämänilotonta koiraa. En halua että jonain päivänä Amor huomaa ettei enää pääse hyppäämään sänkyyni..
18. No, olen muutenkin aika pessimistinen luonne. Olisi paljon oppimista Amorilta, se elää hetkessä!
19. Amor on remmiräyhääjä, pahatapainen isottelija, silti epävarma. Samanlainen esittäjä kuin omistajakin.
20. Vastako näitä on 20?! ... Amor rakastaa vesimelonia!
21. Amor ei yllä kirputtamaan pyllyään, kuulemma liian jalostuksen syytä tai jotain..
22. Mutta ei sen tarvikkaan, minä joskus rapsuttelen sen sänkistä pyllyä. NOLOAKO. No, Amor tykkää!
23. Kun soitan pianoa, Amor alkaa ulvoa. Tämä on käynyt ohjelmanumerosta mm. muutamissa juhlissa.
24. Amorista on niiiin paljon kuvia. Ja videoita. Paljon! Ja silti tuntuu, etteivät ne riitä. Joskus mulla ei oo enää kuin ne ja muistot..
25. Amor nukkuu pää tyynyllä, yleensä sillä on oma tyyny sängyssäni, oman tyynyni vieressä.
26. Amor rakastaa ulkona olemista. Sille on tehty tarha ja isä rakensi kopin (jonka maalasin sitten), se on hieno eteismallinen koppi ja Amor päivisin usein tarkkailee koppinsa katolta isoa pihaamme. Hyvillä ilmoilla se viihtyy ulkona jopa koulupäiväni ajan.
27. Amorista ei pitänytkään tulla näyttelytähteä, kriteereinä kasvattajalle mennessä oli koira jonka kanssa voi harrastaa agilityä, ja joka olisi hyvä ystävä Josefiinalle.
28. Molempia Amor on, ja paljon enemmän!
29. Amor on vapaaehtoisesti uinut kerran elämässään, kesällä 2008.
30. Ennen Amoria meillä oli yorkshirenterrieri Eetu. Amor on ensimmäinen oikeasti oma koirani.
31. Minua pelottaa usein ajatus siitä, ettei Amoria enää ole. Silittelen Amoria ennen nukahtamistani, kosken sen korvia, kihartelen sen partaa sormen ympärille, kuuntelen hengitystä, mietin mitä kaikkea se oikeasti ymmärtääkään.
32. Ensimmäisissä epiksissä kävimme kesällä 2008, muistan sen varmaan aina:D.. ennen kisojen alkamista istuin auton takapenkillä, itkin, nauroin, itkin.. Pelkäsin ihan kamalasti. Olen muutenkin sellainen stressaantuva typerys. Meikit valui ja Amor oli aivan ihmeissään. Nollarata siitä lopulta tuli!
33. Amor inhoaa.. mitähän sen inhoaisi? Se inhoaa raakaa lihaa ja luita. Ei suostu menemään lähellekkään.
34. Amor tietää minusta niin paljon.. luojan kiitos se ei osaa puhua!
35. Mutta onneksi se osaa lohduttaa ja kuunnella.
36. Amor nukkuu edelleen samassa asennossa kuin puoli tuntia sitten.
37. Amorin ollessa puolivuotias, se tippui autossa jalkatilaan cokispullon päälle, ja sen oikean takajalan ristiside meni poikki. Muistan kun nukuin vappuaaton yön lattialla patjalla Amorin vieressä ja pelkäsin että miks näin nuori koira viedään multa.. Seuraavana päivänä heti ell.lle jolle edellisenä iltana soitettiin. Amorin jalka parani ajan kanssa kokonaan.
38. En voi sanoa että luottaisiin Amoriin 110%sesti. Silti niin kauan kun näkyvillä ei ole kissoja, vieraita koiria, tai hevosia, luotan siihen ainakin 98prosenttisesti. Se leikkii sievästi pienten lasten kanssa, se antaa muiden koirien tulla ottamaan luut suustaan, se antaa pentujen repiä itseään suuttumatta ja puolustautumatta.
39. Joskus Amoria saakin olla pelastamassa siskon Selma-terrieriltä. Sepi on nuori yorkkinarttu joka härkkii ja puree Amoria, eikä Amor tee muuta kuin yrittää mennä kauemmas ja katsoo minua kärsivänä.
40. Amorin paras koiraystävä on ehkä Mäkärä tai Aapeli.. Aapelin kanssa se leikkii ja riekkuu, Mäkärän kanssa se oleskelee eniten.
41. Mäkärä on 7 vuotias yorkkineiti, alle kaksikiloinen hitler. Virallisesti siskoni koira, mutta asustelee meillä siskon töiden vuoksi. 11 tuntia yksin on vähän liikaa..
42. Amorilla on pakkomielteitä leluistaan. Se saattaa hoitaa pehmoleluaan luoja tietää kuinka kauan yhteen putkeen. A olisi epäilemättä koiramaailman paras yh-isä!
43. Kuuluisan Rita-pehmolelun lisäksi Amor kiintyi liian kovasti sille vasta ostamaani vinkuleluun, joka on pallonmuotoinen muna(?) josta tulee dinosauruksen jalat ja pää ja "karvoja". Huolestuttavan usein Amorin tapaa nykyään haahuilemasta pitkin taloa tuo muna suussaan ja tuskaisena puhisemassa ja miettimässä minne voisi munansa piilottaa.. Iu, limainen vinkulelu on löytynyt pari kertaa poskeeni liimautuneena aamulla!
44. Ehkä Amor korvaa tällä pakkomielteisellä hoitamisella puruluu-kieltoaan. Virtsakivien vuoksi se saa syödä vain ja ainoastaan erikoisruokaa.
45. Ell.mme sanoi kun kivet löydettiin, että ruokaa voi joutua sekoittamaan norminappulaan, kun koirat harvoin pitää tästä purkkiruoasta niin paljoa. Amor tekee poikkeuksen, se alkaa täristä kun aukaisen jääkaapin oven ja otan purkin pöydälle. Tärinää ei ole saanut aikaan mikään maksalaatikkotarjoilukaan koskaan.
46. Mistä tulikin mieleeni, millaisen kakun Amorille teen kun se täyttää 7? Siitä tulee varmaan ruma ruskea kakku, purkkiruokaa.. Ehkä sauvasekoittimella teen siitä velliä ja laitan pakasteeseen yöksi. Tein niin kerran, en tiedä oliko se ehkä Amorin mielestä maailman kettumaisin temppu.
47. Amor merkkailee sisälle. Se saa omistajan aina pettyneeksi ja vihaiseksi. Miksi pitää nostaa jalkaa tyynyyn sängyllä?! :@
48. Amor yrittää kesäisin pyydystää perhosia.

49. Talvisin se sukeltelee hankeen ja sen jälkeen nostelee tassujaan.
50. Amor yrittää napata lumipalloja ja lopulta se menee aina siihen, että se hyökkii tienvarrella oleviin valtaviin lumimöykkyihin kiinni, ärisee, raapii raivoissaan ja ikenistä alkaa tulla verta :/
51. Amorista ei ole (vielä) ikinä löytynyt yhtäkään kirppua, punkkia tai muuta satiaista.
52. Amor on herkkä itikoiden pistoille, se saa kauheat paukamat sääskistä.
53. Amor on matkustanut linja-autolla pitkiäkin matkoja (8h), junalla, autolla, pyörällä, veneellä, purjeveneellä ja nurmenleikkurilla.
54. Amor ei pelkää kovia ääniä. Kun Amor oli nuori, ammuin pihalla ilmakiväärillä maalitauluun. Ennen sitä käskin Amorin vain makaamaan vähän matkan päähän. Nuoren omistajan mielessäkään ei käynyt että koira voisi säikähtää.. no, ei kuitenkaan säikähtänyt. Makasi vain.
55. Uskon, että Amorissa olisi potentiaalia vaikka mihin. Eri koiraharrastajat on sanoneet samaa.
56. Omistaja vaan on liian arka kisaamaan aikusten oikeesti.
57. Eikä me olla käyty missään treeneissäkään puoleen vuoteen.
58. Amor on ollut nukutettuna ymmärtääkseni kahdesti. Nuorena jalkansa takia ja vanhempana kun halusin että sen selkä ja jalat kuvataan.
59. Amor on kylämme kenties tunnetuin koira. Kesäisin ala-asteelaiset jonottaa taluttaakseen Amoria.
60. Kerran yksi poika sanoi, että meidän pitää lähteä käymään heti niiden kotona, että poika voi näyttää äidilleen millaisen koiran hän haluaa. Kun sanoin, ettei Amoreita tehdä tilauksena, oli pettymys huomattavissa..
61. Useimmat kaverini eivät ymmärrä miten tärkeä koira voi olla.
62. Kun on pienestä asti ottanut vastuun lemmikistään ja kasvanut sen kanssa melkein kiinni toisiinsa, niin se lemmikki todella voi olla puolet sinusta itsestäsi.
63. Kavereiden mielestä olin maailman tyhmin ihminen, kun jutellessa sanoin etten myisi Amoria mistään hinnasta. Kuulemma minun pitäisi tosiaan harkita uudestaan, koska miljoonalla eurolla saisi jo monta hyvää uutta koiraa. Mutta mulle tärkeää on Amor, sellaisena kun se on, kaikkine vikoineenkin. En myisi sitä sadastakaan miljoonasta.
64. Minua huolestuttaa kun isä päästää Amorin joskus luvatta vapaaksi pihalle. Naapureilla on kissoja ja hevosia, ja jos A kuolisi auton alle karatessaan niin..
65. Amor on karannut muutamankin kerran hevoshakaan
66. Ja ehkä ollut koskesetäisyydellä kuolemasta. Onneksi se yksi potku aiheutti "vain" alleen pissaamista ja kuolaamista. Muistan miten suuri hätä ja epätoivo oli, kun koira tuli aitauksesta kuolaten ja ei voinut pidättää pissaa.. sitä ajatellessakin tulee huono olo. En oisi ikinä antanut itselleni anteeksi.
67. Muistin aikanani meillä on ollut vain yksi onnistunut ohitus. Amor oli sylissäni kun pyöräilin vaalean cairnterrierin ohi ja A ei edes jännittänyt itseään koiran nähdessään saati sanonut mitään. Silloin olin suunnattoman iloinen. Yleensä kun A huutaa ja pullistelee koiria ohittaessamme.
68. Entinen koiramme Eetu osasi herättää minut aamuisin kouluun yhdeksäksi. Amor sitävastoin on kaltaiseni aamu-unisen ekojen tuntien lintsarin unelmakoira. Se nukkuu taatusti yhtä kauan kuin minäkin. Se ei ole tarkka ruoka-ajoistaan, eikä se ala johonkin aikaan vaatimaan jotain tekemistä.
69. Amorilla on hieno karkea karva, josta usein vieraatkin huomauttavat ("ompas tällä jäykkä turkki!").
70. Se ei aina ole miellyttävin vaihtoehto rapsuttelun kannalta - sormia alkaa punottaa aina jossain vaiheessa.
71. Amorilla on ihana tapa aamuisin herätessäni katsoa minua silmiin ja tulla ihan läheltä katsomaan minua, parta osuu naamaani, mutta koira ei nuole.
72. Amor osasi joskus yli 50 temppua. Senkin vuoksi kylän lapset rakasti Amoria, se oli niin erilainen kuin perinteiset pystykorvat ja muut isommat koirat joita lapsien perheissä oli. Ja Amorhan totteli kaikkia joilla oli herkkuja ja valtuudet temputtaa koiraa.
73. Amor on ollut kadoksissa pari kertaa, mutta ilmestynyt yleensä jostain aina takaisin terassillemme.

74. Minä olen 21.12.1993 syntynyt vaalea koiraharrastaja Tornion läheltä
75. Olen 172cm pitkä
76. Itsesääliin taipuvainen, entinen koulukiusattu, kohta kakkosluokkalainen lukiolainen
77. Peruslaiska olen, ja aikaansaamatonkin.
78. Kunhan pääsen eroon lukiosta (jos ja kun pääsen), olen suunnitellut pitäväni välivuoden ja ottavani silloin toisen koiran. Äitini kanssa tämä on todettu hyväksi ideaksi.
79. Muista koiraroduista minua kiinnostavat eniten keskikokoinen snautseri (♥) ja keskikokoinen villakoira
80. Toisaalta joku paimenkoira olisi hieno.., mutta en osaa mieltää itseäni sellaisen koiran hihnan toiseen päähän. Ainoa poikkeus voisi olla pyreneesi.. ja ehkä tervueren. :D
81. Mutta eivät ole potentiaalisia vaihtoehtoja nämä kaksi edellistä kyllä.
82. Aloitin ratsastuksen tämän vuoden alussa. Olen pitänyt lajista kovasti!
83. Minulla on kolme isosiskoa, kaksi lääkäriä ja hammaslääkäri. Äiti on vanhustyöhön erikoistunut ja isä yksinyrittäjä, sähköurakoitsija.
84. Lempivärini on hopea. Sitten myös sopiva ruskea ja vihreä, musta, sininen..
85. Minulla on rytmihäiriöitä. Se on rajoittanut liikuntaani. En ole uinut neljään vuoteen.
86. Jos haluaisin kissan, haluaisin juttelevan siamilaisen!
87. Minulla on jäljellä musiikin ja ruotsin kokeet. Sitten perjantaina reissu Ouluun ja todistusten jako.
88. ALLE VIIKKO KESÄLOMAAN!!!!
89. Tosin olen melkein kuukauden kesästä töissä. Rahat aijon käyttää uuteen objektiiviin. 28/1.8 USM. Olen tämän päättänyt jo jouluna. Olen huono säästämään, joten siksi varmin keino on tehdä töitä, odottaa että palkka on tilillä ja heti tilata putki. Muuten siitä ei tule mitään..
90. Olen vähän sellainen "kriisistä kriisiin" -ihminen. Eniten v*tuttaa kaikki ja kaikesta voi kehittää ongelman. Olen myös aika erakkoluonne. Mutta ilman koiria en voisi kuvitella elämää.
91. Aloittamisesta on yli kaksi tuntia, Amor on käynyt välillä ulkonakin. Nyt se makaa täsmälleen samassa kohtaa sänkyä, samassa asennossa, samalla lailla. Hauska!
92. Viimeiset kymmenen kohtaa jipii! Likaiset minichapsini ovat huoneeni lattialla, minun piti pestä ne ja unohdin eilen illalla. Pistin niiden alle sanomalehden. Mäkärä on käynyt monesti haistelemassa niitä.
93. Olen usein ihan liikaa koneella.. eniten kulutan aikaa facebookissa, petsiessä (...), mesessä jutellen, blogeja lukien.
94. Pidän vesisateesta. Paljon. Ja ukkosesta.
95. Meillä ei oo ollut muita eläimiä kuin koiria. Äitini inhoaa jyrsijöitä ja kissoja.. Minusta fretti voisi olla kiva, ehkä. Tai pari suurta lihavaa ja leppoisaa rottaa.
96. Amorin kynsien leikkaaminen tai suun putsaaminen tai korvien nyppiminen tai pyllyn ajelu ei ole ikinä ollut ongelma. Amor on kai aika hyvin valmiiksi ohjelmoitu jo ennenkuin saapui meille.
97. Käsissäni tosin on arpia muistoina tappeluista teinihirviön kanssa, silloin kyllä kauhistutti että mikä tuosta koirasta tulee. Se oli yhtään vähättelemättä kamalaa vääntöä joka päivä..
98. En oikeasti keksi enää mitään.. joka tähän asti on kaikki lukenut.. en voi kuin hattua nostaa. Tuskin itsekään lukisin näitä! :D
99. Amor nukkuu edelleen samassa paikassa, mutta nyt nokka minuun päin, ei enää selkä tännepäin.
100. Amorin purenta on tainnut vanhuuden myötä muuttua vääräksi. Näyttelyt on takanapäin siis.
Amorin hampaat on likaiset! Kurkkasin juuri sen suuhun. Pitää alkaa putsaamaan..... hehe. Nyt taidan alkaa lukea kokeisiin. Mitähän ostaisin Amorille Oulusta perjantaina kun mennään lukiolaisten kanssa. En ainakaan herkkuja! :/ :)

Haastan Jennan (blogi) , Hannan (blogi) ja Kartsun (blogi)! Otatteko vastaan?

Vastaleikatun ruohon tuoksu on kesän varma merkki

2010-05-27T19:20:00.003+03:00

Meille ei kuulu oikeastaan yhtään mitään uutta! Yhtenä päivänä käytiin vanhainkodilla äidin työpaikalla ja Amor viihdytti vanhuksia, muutama muisteli omia entisiä lemmikeitään. Amor oli hienon kärsivällinen ja ei välittänyt oudostikkaan liikkuvista papoista. :-)

Täällä on ilmat ollut välillä kovinkin hyviä, välillä tuli vettä ja ukkosti. Onneksi pidän vesisateesta.

Omistajalla on menossa koeviikko, vielä 4 koetta, kokeiden palautukset ja se on siinä sitten tältä vuodelta. Uskomatonta ajatella, että se on vuosi mennyt.. vastahan täyttelin niitä lappusia että lukioon vai ammattipuolelle..

Hellepäiviä ja yövieraita

2010-05-16T22:47:00.008+03:00

Niin, täällä on ollut kolmenkymmenen asteen helteet viikonlopun ajan! Välillä ukkostanutkin. Siskoni lähti kahden muun terrierinsä kanssa näyttelyihin, joten me saatiin Sylvi-neiti ilostuttamaan päiviämme! Sylvi on siskoni koirista ehdottomasti lempparini, täydellisen epätäydellinen pikkusutti.

Mäkärästä myös pitkästä aikaa kuvamateriaalia, sen kampauskin on vaihtunut ponnaripäästä tuollaiseen röllityyppisempään, ihan vain helppous- ja mukavuussyistä.

Enää 15 päivää lukiota jäljellä, sitten alkaa loma! Hankala kuvitella, joko se nyt tulee? Mutta todennäköisesti mulla on tiedossa kuukausi töitä (=rahaa), ja sitten pitääkin vaan miettiä tarvinko enemmän uutta putkea vai tietokonetta.. (vastaus on tietokone :P)

Kello on nyt 22:47 sunnuntai iltana, ja aurinko on laskemassa. Mahtavaa :)

(Tässä postauksessa oli kuvia mutta ne lakkasi näkymästä..)

Ihanneajan alittava nollarata ja möllien voitto!

2010-05-12T21:18:00.005+03:00

Me mentiin eilen epävirallisiin (yllätys?). Otin tupla-annoksen sydänlääkkeitä ja kävelytin koiran kunnolla. Purkkiin virtsakiviruokaa ja Rita-lelu mukaan, naksutin, hihna, rahat, puhelin.. Koirahallilla jouduin vain toteamaan, että paljon muuttuu puolessa vuodessa. Koiramäärä oli tuplasti (vähintään) sen mitä se oli aikoinaan, hallin järjestys oli uusittu.
Me lähdettiin kuudensina, kokoajan ennen lähtöämme muistutin rataa itselleni. Halusin muistaa sen niin kovasti! Ajattelin että jos nyt unohdan niin vähintäänkin kuolen. Ennen radalle menoa otin Amorin kanssa kepit kahdesti, a-esteen pari kertaa, putken kerran ja hypyn pari kertaa ja renkaan. Renkaan se hyppäsi väärin - jee.. Mutta miten innoissaan se oli! A-esteellekkin se ampaisi vain, häntä heilui. Siinä vaiheessa se unohti epäsosiaalisuutensa ja ei karannut tappamaan muita paikallaolijoita. :-)

Rata meni hyvin, muuta sanottavaa mulla ei oikeastaan siitä ole. Kerran Amor meinasin ennakko-aavistustukseni mukaisesti mennä muurille, kun olisi pitänyt mennä putkeen. Tiukalla käskyllä se kuitenkin suoriutui oikealle esteelle. "Lahjattomat harjottelee" - saatiin kuulla. Mitäpä voisin Amorista sanoa? Se on niin varma koira, kun ohjaaja vain hoitaa oman osansa (no, niinhän se yleensä menee). Sitä on hankalaa laittaa tekstiksi blogiin, mutta Amor vain on. Se on paljon enemmän kuin koira. Eilen taas havahduin miettimään, miten hyvän koiran sain ensimmäisekseni.

Nollarata, sen kuulin ennenkuin lähdin Amorin kanssa kävelemään teollisuusalueelle. Käytiin pitkä lenkki ja kun palattiin hallille, kuulin ihmisjoukon toiselta puolelta että joku mainitsi nimeni. Koira kainalossa menin katsomaan, ja siellä kerättiin ihmisiä palkintopallille! Hymyilin taatusti niin leveästi, ihme kun ei alaleuka tippunut.. En todellakaan arvannut sijoitusta, enhän jäänyt edes katsomaan meidän jälkeisiä suorituksia. Ainoa minkä tiesin, oli, että me ylitettiin itsemme - me tehtiin se :-) ja siihen oli jo niin tyytyväinen (soitin äidillekkin kävellessäni, että jeee mie muistin radan ja puhdas rata ja voitettiin itsemme!). Sielläpä seistiin sitten, korkeimmalla korokkeella, kun käteen ojennettiin iso pokaali ja ruusuke. Ihmiset taputti. Käteltiin muita sijoittuneita. Haettiin "lisäpalkinto", meidän tapauksessa se oli uusi panta. Olin ihan pilvissä, niin onnellinen. Helpottunut, kun uskalsin osallistua. Tyytyväinen koiraan, joka kylmiltään iskettiin radan alkuun odottamaan ja joka teki hienon radan. Kiitollinen siskolle, jonka kyytiä ilman en olisi kisoihin päässyt. Olkootkin vain epäviralliset ja vielä mölliluokka, mulle se oli paljon enemmän.

Amor sai paljon rakastamaansa mössöruokaa ja tuhannesti rapsutuksia ja lelun perässä juoksemista.

Lupasin, että kun elämä potkii päähän tai lukio tökkii, niin muistan miltä tuntui 11. toukokuuta 2010 radan jälkeen. Ja koen luultavasti jälkikäteen suurta halua poistaa tämän blogitekstin, kun se niin vaaleanpunaisten lasien läpi on kirjotettu.

Tyytyväinen, ylpeä, helpottunut, iloinen, onnellinen, onnistunut.

Rakas Amor!

Oh you're my best friend, ooo you make me live, you you're my best friend

2010-05-09T23:00:00.003+03:00

Agilitystä

2010-05-08T13:02:00.006+03:00

Ev-agilitykisat
Ev-kisat 11.5. Tornion Kennelkerhon hallilla. Ilmoittautuminen alkaa klo 17.30 ja kisat klo 18.00
Luokat: möllit, 1-2-luokka ja 3-luokka (möllien agirata ei sisällä keinua).
Tuomarina Katri Sepponen
Kisamaksut: 1 startti 3,5euroa, 2 starttia 5 euroa (yht) 3 ja useampi startti 2 euroa kpl.
Maksu mielellään tasarahalla.
Tervetuloa!

Jooo-o, kyllähän tuo houkuttelisi! Jos menisi sinne vaan kokeilemaan, yrittäis olla saamatta rytmihäiriötä ja muistinmenetystä kesken radan? Toiveajattelua.. Mutta silti. Amor tykkää purkkiruoastaan ihan hulluna ja sen palkkiona voisi olla sitten iso köntti purkkiruokaa. Möllien radalla ei olisi keinuakaan hidastamassa. Tuomarina toimii entisen ryhmämme ohjaaja. 3,5€ löytyy varmasti lompakosta. Sisäkisat, illalla. Apua! Olisikohan meistä siihen - olisiko minusta siihen :D. Jos mitään hullua ei tapahdu ennen tiistaita, niin me mennään varmaan tuonne. Uskallanko mie? Uskallan. On sitä kauheampiakin juttuja koettu. Mutta ilman harjottelua? No, nehän on vaan epikset. Mutta silti! Ainahan kannattaa yrittää.. Muistanko enää mitään koko lajista?! Eihän siitä oo kuin puoli vuotta, viime radasta. Onko tää nyt vaan agilitykuumeisen hourailua, ilman järkeä? No on kyllä mahdollisesti.
Ps. Haluttais ohjattuihin agilitytreeneihin niiiiiiiiiiiin paljon! Pitää alkaa katteleen.

Amor metsässä, 8. toukokuuta 2010

ELL

2010-05-06T15:24:00.004+03:00

Virtsanäyte käytiin viemässä maanantaina. Tulehdus on poissa, mutta virtsakivet on takaisin. Voi miten minua harmittaa.. Tästä tulee tietysti kauhea kierre, kiviä = tulehdus = kiviä = tulehdus. Pelkkää purkkiruokaa taas, puruluutkin kielletty. Että semmosta.
Onneksi Amor pitää purkkiruoasta, eikä syöminen tuota mitään ongelmia. Ettei tämä tilanne sinänsä meidän normielämään vaikuta, lenkillä käydään niinkuin aina ja ruokaa tulee aamuisin ja iltaisin. Mutta ihan rehellisesti sanoen, ei kivalta vaikuta..

Hyvää vappua kaikille!

2010-04-30T18:36:00.005+03:00

Meilleppäs ei kuulu oikein mitään, uutta ainakaan :D..

Kahden päivän metsäilyt

2010-04-20T21:14:00.005+03:00

Me ollaan reipastuttu metsäilyn osalta ja laiskistuttu bloggaamisessa. Eilen käytiin vähän vajaa tunti, ja tänään yli tunti metsässä pyörimässä! Amor oli molempina päivinä koko matkan irti mistä olen tosi ylpeä. Ilmat on ollut upeat ja me ollaan löydetty ihan uusia lenkkireittejä! Amor löysi myös papanoita, papanoita, papanoita.. osaa Amor haisteli kiinnostuneena, osaa tuntui inhoavan? Harmittaa vähän, ettei kamera ollut mukana, retkiltä on vain kännykällä otettuja kuvatodisteita.
Amorista on tullut superaktiivinen koira, se juoksenteli itsekseen pusikoissa ja haisteli täristen kaikkea. Se yritti myöskin ottaa metsästä mukaansa parimetrisen puunrungon (!?), suuruudenhullu. Hanki alkoi tänään jo pettää, mutta eilen pääsi vielä etenemään umpimetsässäkin ilman ongelmia. Ehkäpä huomenna ei enää päästä metsään mutta kuiteskin, Amor on metsäillyt vapaana TOSI hienosti ja olen tosi tyytyväinen :). Ab-kuurikin loppui eilen.

Maata näkyvissä!

2010-04-11T23:10:00.004+03:00

Tänään on ollut upea kevätpäivä. Pihalta on lumet sulanu ja aurinko on paistanut. Terassilla oli parhaimmillaan 15 astetta lämmintä - ja lämpimältä se todella tuntui niiden pakkasten jälkeen! :) Kokosin kompostikehikoista koirille aitauksen, se oli tuulelta suojassa mutta aurinko paistoi kohti, koirille ei tietenkään tullut liian kuuma, mutta lämpimästä säästä näytti nauttivan erityisesti pikkuinen Mäkärä, se kun hakee sisätiloissakin aina aurinkoiset kohdat ja istuu niissä silmät kiinni..
Omistajalle on tullut pieni pieni innostus agilityyn jälleen, tänään otin Amorilla yhtä hyppyä pari kertaa (tosin vaan kuvatakseni). Mitään esteen tapaisiahan Amor ei oo nähnyt kohta puoleen vuoteen (syksyn jälkeen), ja kyllähän se vähän ihmettelevältä näytti kun hyppy-kehotus tuli. Iloisen näköisenä se silti esteen ylitti.

Kävin myös katsomassa yorkin pentuja perjantaina, onnekseni en kertaakaan kuvatessa ja silitellessä saanut sellaista olotilaa että "Tässä on tuleva koirani!". Pentukuume ehkä paheni, muttei tuntuvasti. Amorin kanssa riittää tekemistä ja nyt kun ollaan pitkästä aikaa opeteltu temppuja (virtsakivi-diagnoosi hankaloitti ruokavalion vuoksi) erikoisruokanappulapalkalla, on kasvanut opettamisenhalu. Mäkäränkin kanssa ollaan naksuteltu - ennen pikkukoira säikähti naksuttimen ääntä, nykyään se häntä heiluen tekee temppuja naksuttimen kanssa! :)

Keesi!

2010-04-07T14:11:00.003+03:00

Amorilta lähti enemmän karvaa kun aloin sitä nyppimään, oli edellisestä kerrasta vierähtänyt liian kauan selvästikin. Siinä lattialla istuessani, koiran nukkuessa nypittävänä, keksin sen, irokeesi! Pakko kokeilla!
Luonnossa se näyttää mielestäni hyvältä, tekee Amorista vielä korkeajalkaisemman näköisen. Liekö Amor ikinä ollut näin kaljuna? Kuvissa se ei näytä muulta kuin kapiselta raukalta, mutta ei se oikeasti (eihän, kai?) noin RUMA ole.

Käppänätreffit

2010-04-02T23:59:00.004+03:00

Tänään me mentiin viideltä lenkille neljän käppänän porukalla, paikalla oli Amor, Ruu, Nelli ja Ronja. Amor, Ruu ja Ronja (5kk?) mustia, Nelli vähemmistönä edusti mustahopeita. Amor yllätti taas vaihteeksi välinpitämättömyydellään, vaikka se ensin rähisi, niin lenkillä käyttäytyi kovin laimeasti.
Melkein tunti me käveltiin ja mentiin sitten Sannan luo, koirat päästettiin takapihalle. Päästin Amorin irti tyttöjen sekaan (tässä vaiheessa sekaan liittyi m-h Pörri-neiti), ja se käyttäytyi minusta tosi hienosti - Amoriksi. Pakko sanoa, olin aika ylpeä! Järjestettiin pienet kuvaukset, Ronjan mielestä tosin kaikki muukin olisi ollut tutkimisen arvoista. Ihastuin kyllä Ronjaan, kieltämättä. Ihanan reipas seikkailijapentu!

Lopulta mentiin sisälle ja otettiin taas ryhmäkuvat (tai no, Sanna otti! :)), joista moni jopa onnistui. Sisällä Amor käyttäytyi oletettavan ujosti, kyllähän sitä kiinnosti, mutta enemmän vissiin inhotti.. Nätisti se osasi silti käyttäytyä, ei järjestänyt mitään kohtauksia. Kun Amor halusi syliin ja otin sen syliin, niin lattialla olevat tytöt leikki kovaäänisesti, kääntyi Amor korvat luimussa katsomaan minua surullisesti. Kun tarkoituksena oli ottaa telmimis-kuvia, naureskelin että jospa joku kertoisi Amorillekkin telmimisen määritelmän. Amorhan seisoi joukon reunalla minua katsoen ja lopulta hyppäsi sohvalle turvaan. Kaipa se on vaan joku erakko.:D

Sanna lähetti mulle sisällä otettuja kuvia, alla muutama. Kaikki kuvat on ottanut Sanna J., kiitos!

Ruu, Pörri, Amor, Nelli & Ronja

Sohvalla Amor, edustalla Ruu ja Nelli.

Ruu ja Amor

Oli kiva tavata ja illalla Amor oli kyllä hyvin väsynyt, nukkuu tätäkin kirjoittaessani sohvalla vieressäni kyljellään, kylki vain kohoilee. Kiitos Sannalle ja Minnalle koirineen, oli tosi kiva nähdä! Amor kiittää tyttöjä ja Ruuta kärsivällisyydestä, loppua kohdenhan Amor jopa rohkaistui Nellin kanssa ja yritti kai jopa jotain surkeaa iskuyritystä. ;)