maanantai 8. kesäkuuta 2015

Kapteeni Kakkendaali ja Maailman Kärsivällisin Resko

Ensivaikutelma Kaskosta on pitänyt paikkansa. Kyseessä on Erittäin topakka, eläväinen ja rohkea pentu. Reskon parta on harventunut kohta puolella ja häntäkin kokenut kovia. Kasko puolestaan on keksinyt, että elämä on törkeän kivaa ja eläminen melkein 60m2-asunnossa viihdyttävää. Pennun elämä keskittyy kuitenkin lähinnä olohuoneen matolle (jossa se leikkii Reskon kanssa ja sitä ilman), keittiöön (koska ruoka) ja makuuhuoneeseen (siellä se käpertyy lattialle heittämieni vaatteiden päälle nukkumaan, eikä herätä minua aamuisin). Kake etenee portaissa, vesilätäköissä, korkeassa ruohikossa, metsässä, tuulessa, sateessa, ritilällä, matolla, matottomalla lattialla, ulkoa kellarikäytävään vievällä rampilla, hississä, lemmikkikaupan hyllyjen alla, vieraiden ihmisten syleissä, kopassa, autossa (nukahtaa aina autoon jouduttuaan), ... jne. Se ei säiky pamahduksia, kolahduksia, ihmisten kovia ääniä tai tuulen mukana heiluvia muovinauhoja. Ja me on leikattu kynnet jo kahdesti ja trimmailtu korva- ja varvaskarvoja - ei ongelmaa.

Olen jo saanut ihmisiltä sellaista kommenttia, että "ihanaa kun olet löytänyt sinunlaisesti koiran". Voin samaistua siihen ajatukseen ihan sataprosenttisesti. Kaskon kanssa veikkaisin ongelmia tulevan riiviöimisen kanssa ja kaikkien komentamisessa. Se juoksee Reskon perässä ja haukkaa sitä mistä ikinä kiinni saakaan, jos Reskolla näyttää olevan tarpeettoman hauskaa ilman sitä.

Tokikaan me ei olla tutustuttu juuri vieraisiin koiriin, koska pentu on niin pieni eikä sillä ole kaikkia rokotuksia. Siskoni yorkkien seassa se vaikutti viihtyvän ja Reskon kanssa se on jo nyt lähes erottamaton. Välillä se kyllä menee toiseen huoneeseen nukkumaan ihan itse, mikä on minusta ihan mukavaa - se ei taida olla ns. läheisriippuvainen. Läheisyydestä se kyllä pitää, ja nukkuu mielellään minun kainalossani tai selkäni päällä, jos makaan lattialla. Ihana, täydellinen, pieni Kakkendaali.

Enkä voi kehua Reskoa tarpeeksi. Muutkin kuin minä ovat ihmetelleet, miten se antaa pennun pompottaa ja riiviöidä. Oon kyllä kertonut Rekulle karmasta ja muistuttanut sitä siitä, kuinka se itse pentuna kohteli Ampu-pappaa. Aika näyttää, haluaako Kasko kasvaessaan sysätä Reskon valtaistuimeltaan, mutta toivon sopuisaa elämää kahdelle snautseripojalle. So far so good.

7 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Onhan tuo röhköpossu aivan todella valtava, koska eihän Kasko voi olla röhkiksen kokoinen. >:| Teil on ihana banneri.

Unknown kirjoitti...

Ehkä olen ihan pikkaisen kateellinen sinulle hienosta parivaljakostasi, vaikkei omissakaan pojissa mitään vikaa ole. Se on vissiin se ihmisen ikävä keskarin luo. Ja tietenkin tulee muistoja siitä, kun oli setä Piski ja pentu Aatu. Piskikin oli loputtoman kärsivällinen rohkean pennun kanssa, vaikka oli Aatun tullessa jo hyvin sairas.
Minunkin mielestäni hieno banneri :)

Henni kirjoitti...

En kestä mikä söpöläinen! ♥ Ihana! Onnea hirmuisesti uudesta pennusta ja kiva että kaikki on sujunut tähän asti tosi hyvin! :)

Arttu kirjoitti...

Voihan kakkendaali miten on söpöliini tuo Kasko! Ja Resko on komia aikuinen (tai lähes), hienot pojat sinulla :) Iloista ja ennenkaikkea (uskallan epäillä) vauhdikasta kesää ja onnellista elämää partakaksikon kera!

Josefiina kirjoitti...

:D Ihan normikokoinen röhköpossu se on! Kake vaan on semmonen xxxs-versio Reskosta.

Josefiina kirjoitti...

Jos jotain niin snautsereita pitäisi aina olla parillinen määrä.. tuplasti iloa toisilleen ja omistajalle. Toivottavasti meilläkin myötätuuli jatkuu poikien yhteiselon kanssa, ainakin vielä ne tuntuvat täydentävän toisiaan ihan loistavasti. :) Kenties kymmenen vuoden päästä seuraava koirani on taas keskari..

Josefiina kirjoitti...

:D Kiitti! Reskosta on tullut kyllä nyt kesän aikana entistä komeampi, näyttää jo ihan oikealta keskarilta.